Paikka kuhisee ihmisiä. He ovat tulleet eri puolilta ihastelemaan tätä upeaa patikointireittiä rotkon sisuksissa tai tätä yhtä Puolan ja samalla toisen maailmansodan merkittävimmistä tapahtumapaikoista. Käyn mielessäni taistelua, kuinka minun tulisi suhtautua nähtävyyteen, joissa ”kaikki” muutkin vierailevat.

Toisaalta ahdistaa olla se turisti, joka ottaa luultavasti samat kuvat kuin muutkin tuhannet turistit tai kuluttaa samoja polkuja muiden matkailijoiden vanavedessä. Toisaalta en halua jäädä paitsi vain siitä syystä, että kohteet ovat muidenkin ämpärilistoilla. Mielessäni kimpoilevat ristiriitaiset ajatukset.

Kuin huomaamatta Suchá Belán railoa pitkin tarpoessa ajatukset kaikesta muusta huuhtoutuvat ja havaitsen ihastelevani tätä valtavaa rotkoa, jonka uumenissa me ja monet muut tarvomme eteenpäin. Onneksi vain muutama pullonkaula reitillä kerää ihmiset jonoiksi asti, mutta muuten saa kuljeskella melko rauhassa.

Suchá Belán rotko on yksi Slovakian tunnetuimmista ja mahdollisesti upeimmista, vaikka seudulla on useampia railoja. Köpöttely puisilla tikkailla tekee matkasta entistä mielenkiintoisemman, ja koska ollaan Slovakiassa, ei turvallisuuteen ole kiinnitetty huomiota turhan tarkasti. Suomessa olisimme kulkeneet reitin valjaisiin ja turvaköysiin kiinnitettyinä.

Suchá Beláa huomattavasti pahempi turistirysä on Auschwitz. Täällä huomaan taas katsovani kauhulla turistimassoja, jotka soljuvat ympärilläni. ”Mihin olenkaan tullut”, ajattelen. Toisaalta tämä on yksi niistä paikoista, jonne olen ehdottomasti halunnut ahterini raahata. Kun siirrymme pääovilta Birkenaun puolelle, ihmiset levittäytyvät tuohon valtavaan kuolemanaitaukseen katselemaan menneisyyden varjoja. Kaikeksi karmeudeksi Auschwitz-Birkenaun -leirit ovat niin suuria, että kehossani tuntuva ahdistus ei johdu ihmislaumoista, vaan sen kuumottavasta menneisyydestä.

Olen aidosti onnellinen nähtyäni nämä kaksi paikkaa.

– Janika