Loukussa – matkalla St. Antoniin

Julkaistu: 29.1.2018

Lunta satoi ja oli satanut jo monta päivää. Vaikka toiveikkaina olimme odotelleet puuterin kyllästämiä vuorenrinteitä useamman viikon, oli luontoäidillä muita suunnitelmia osaksemme.

Pienessä Pettneun kylässä alle 10 minuutin ajomatkan päässä St. Antonista kaikesta tietämättöminä puimme laskuvaatteita yllemme, kun asuntomme isäntä tuli näyttämään meille juuri saapunutta hätätiedotetta. Pettneu oli eristetty St. Antonin laskualueesta lumivyöryvaaran takia ja oikeastaan muistakin alueista. Sunnuntaiaamupäivällä koko kylästä ei päässyt suuntaan ei toiseen. Pettneun ja St. Antonin välissä oli vyöryura, joka uhkasi tulla alas.

Siihen katkesivat meidän suunnitelmamme.

Kylänmies lumitöissä

Lunta riitti liiaksikin

Tallustimme lumisateessa aamiaiselle pieneen leipomoon suunnittelemaan alkavaa päivää koko kylän rehkiessä lumitöissä. Lunta siirrettiin teiltä, poluilta ja pihoista koko pitkän päivän, jotta saatiin ihmisten ja autojen mentäviä kulkureittejä. Oli yllättävää nähdä, kuinka jokaisesta talosta tuli joku lumitöihin tekemään oman osansa kylän hyväksi.

Vaikuttavan yhteishengen lisäksi, ja pienestä koostaan huolimatta Pettneu oli mukava pikku kylä. Sieltä löytyi sopivan etäisyyden päässä kaikki tarvittava ja bussi vei noin 10 minuutissa St. Antonin länsiosiin. Eikä majoitusten hinnat kirpaisseet yhtä kovasti kuin St. Antonin keskustan.

Aamiaisen jälkeen Valtsun hermot alkoivat pikku hiljaa murentua, kunnes ne olivat riekaleina. Hän säntäsi alakerran monohuoneeseen skinit tiukasti kädessään niin nopeasti etten ehtinyt kissaa sanoa. Yritin huudella jotakin hänen takaraivolleen. Peräänhän sitä oli lähdettävä ja niin pääsin itsekin sohvalta yllättävän nopeasti liikkeelle.

Hetken skinnailtuamme pitkin kylää totesimme, että Pettneun entisestä hiihtoalueesta ei ollut enää jälkeäkään. Edes vanhoja hissitolppia ei löytynyt, vaikka joissakin kartoissa hiihtoalue vielä näkyi.

Lähdimme hiihtelemään lähintä vuorenrinnettä ylös. Eikä aikaakaan, kun löysimme sopivan polun, jota edetä. Samaisella polulla tapasimme muitakin ulkoilijoita nautiskelemassa pakkaspäivästä. Lunta satoi taivaalta ja ihmiset viilettivät ohitsemme pienillä itävaltalaiskelkoilla sunnuntain riemu kasvoillaan.

Odottelua

Kaduilla riitti ainakin lunta skinnattavaksi

Puoliksi vitsillä ehdottelin Valtsulle, josko mentäisiin edessä näkyvään rinneravintolaan. Epätodelliselta tuntuva vanha rinneravintola oli kuin olikin auki, mutta samalla valitettavasti täysi. Edes tyhjää nurkka ei löytynyt, joten oli tehtävä nopeita päätöksiä. Niimpä jatkoimme vielä hetkisen ylöspäin.

Lounasaika alkoi lähentyä, joten oli päästävä alas kylään syömään. Ennen laskua kaivoimme kuopan ja tarkastelimme hieman lumen koostumusta. Lumi vaikutti asettuneen tähän suojaisaan rinteenpohjaan hyvin. Lumipakka oli noin 1,5 metrinen ja uusin pehmeä lumikerros noin 50cm, vaikka olimme kuitenkin vain vajaat 2000m merenpintaa korkeammalla. Siispä laskemaan!

Alastulo tuli vanhaa rinteenpohjaa pitkin ja eteni melko suoraan Pettneun kylää kohden. Syvässä pyydassa oli mukava losotella menemään ja käydä vanhan rinteen ulkopuolella hakemassa uutta linjaa. Kylään saapuessamme olimme tyytyväisiä päivän laskuun, vaikka mieli olisi halunnut hisseille toistojen kaipuussa. Etenkin kun ystävämme olivat St. Antonissa porttien toisella puolella samaan aikaa laskemassa upeita puuterilaskuja.

Losottelua alas

Janika kuvattavana

Kylään lasku

Seuraava päivä ei tuonut lohtua, sillä vyöryennuste oli noussut korkeimmalle tasolle. Tämä tarkoitti, että St. Antonin tiesulun lisäksi useimmat hiihtokeskukset olivat sulkeneet ovensa asiakkailta.

 

2 kommenttia

Pyhätunturi – Rinteen vieressä (video)

Julkaistu: 13.1.2018

Vihdoin pääsimme aloittamaan kauden. Vietimme viikon verran Pyhällä uudenvuoden tietämillä. Lunta tuli ja mukavaa laskua riitti aivan lähimaastoissa.

Kommentoi