Napostelen Andorran tuliaisia, suolaista iberiankinkkua ja oliiveja. Mieleni palaa Pyreneille.

Lunta tuiskuaa taivaalta tuulen antaessa lisäpontta sen liikkeille. Kävelemme epävarmoina edellisenä päivänä ostetut hissiliput taskuissamme lipputiskille ja varmistelemme laskumahdollisuutta. Hymyssä suin tiskin toiselta puolelta todetaan keskuksen olevan auki, mutta samalla hengenvedolla virkailija jatkaa: ”… but we have only one lift in use”. Meille tilanne ei kuitenkaan tunnu dramaattiselta, samoin kuin ei monelle muullekaan Arcaliksessa sinä päivänä. Useammalla kuin joka toisella tuntuu olevan intresseissä laskea vapaata. Valitettavaa on, että varusteet ja tahto eivät kohtaa jokaisella laskijalla.

Ensimmäisten kahden päivän aikana lumisade palvelee tarpeitamme erinomaisesti ja vaikka vain murto-osa keskuksesta on auki, löytyy yhdenkin hissin luota temmellyskenttää yllin kyllin muutamaksi päiväksi. Runsaana satavan lumi ajaa meidät joka tapauksessa laskemaan metsäpyydää, emmäkä pistä tästä lainkaan pahaksemme.

Nousemme ylös arvostusta ja samalla jännitystä herättävällä teleskooppihissillä. Mietin yrittääkö Valtsu pelotella vai onko hän tosissaan nähnyt takapuolen alla olevan pyöreän levyn tipahtavan edessään olevalta pojalta. Pohdin onko käyttökelvottomien hissikapuloiden määrä kasvanut päivän aikana. Yhteänä hetkenä hissiä operoi kaksi miestä, jotta jono pyörii ja juuttuneet kapulat lähtevät sutjakkaammin ala-asemalta. Tämä ei edesauta luottamustani hissiin, mutta ylös se joka ainoa kerta vie, vaikka alkunykäisy tuntuu kovakouraiselta.

Satava lumi mahdollistaa koko päiväksi uusia puhtaita laskuja. Metsäkurut keräävät tuulen tuomaa lunta helmoihinsa ja tuntuu kun saisi koko päivän laskea ensimmäistä laskua. Metsäosuus tuo Arcalikseen menevälle autotielle, mutta koska vapaalaskua harrastetaan paljon Arcaliksen suunnilla, on pakettiautokyyti järjestetty kuljettamaan metsälaskijoita takaisin keskukselle ja niin sama rumba alkaa alusta. Tätä voi helposti harrastaa päivän tai pari tylsistymättä.

Aurinkoinen päivä Arcaliksessa onkin sitten aivan toista. Jos sadepäivänä rinteiden ulkopuolella laskevat tulevat mielellään keskukseen, houkuttaa aurinkoinen sää ja koskemattomat linjat lukemattomat määrän enemmän laskijoita paikalle. Koska lumisateen vuoksi suurin osa Arcaliksen keskuksesta on ollut suljettuna aikakin muutaman päivän, avauspäivänä paikalle rynnivät kaikki mahdolliset lajia hiukankaan harrastavat. Ja jälki onkin sen mukaista. Viimeistään tunnin jälkeen ensimmäisestä hissinoususta jokainen vähänkään rinteiltä vielä linja on laskettu. Ainoa mahdollisuus omiin linjoihin tuntuu loppupäivästä olevan nousukarvojen varassa.

Tärpit

• Ordino Arcalis ja Pal Arinsal kuuluvat Vallnordin hiihtoalueeseen. Näihin pystyy ostamaan joko yhteisen lipun tai vastaavasti hiihtokeskuskohtaisen lipun.
• Päivälippu Arcalikseen on kohtuuhintainen maksaen jotakuinkin sesongista riippuen 30:stä eurosta muutaman euron alle 40:een euroon. Suomen hiihtolomaviikko 8 on heidän näkemyksensä mukaan sesongin ulkopuolista aikaa, vaikka silloin kolmannella ranskalaisista on talviloma.
• Arcalikse hiihtokeskukseen pääsee bussilla, mutta oma auto on kätevä kulkuneuvo ylipäänsä Andorrassa. Tällöin pystyy vaihtamaan maisemaa helposti säiden ja oman mielen mukaan. Autolla kuljettaessa ehdoton varuste on ketjut, sillä sää saattaa vaihdella paljonkin päivien kesken ja ajaminen ylös Arcalikseen on mahdotonta ketjuitta lumisen sään yllättäessä.
• Arcaliksessa järjestetään vuosittain Freeride World Tour, jota ennen osa alueista pyritään kaikin tavoin pitää laskemattomina, jotta laskijoilla on puhdas alue laskettavanaan. Meidän loma osui viikkoa ennen kisojen mahdollista alkamispäivää ja silloin oli nähtävissä muutama alue, jota järjestäjät yrittivät suojella ja olivat siten sulkeneet ne käytännössä muilta laskijoilta. Tietenkään yksittäisiä ylöspäin hiihtäjiä ne eivät estäneet. Näitä olikin harvassa.