Norja

Kuivattua turskaa ja merimaisemia – Lofootit mielessä

Julkaistu: 13.4.2018

Kuivatun turskan tuoksu leijailee sieraimiin. En osaa paikantaa hajun suuntaa, mutta astellessamme iltalenkillä rannan tuntumassa valtavat kalankuivatustelineet ottavat hallintaansa koko maiseman. Omaa nenääni haju ei hivele ja roikkuvien kalan päiden kohdalla se voimistuu entisestään. ”Olisikohan kalan ulkokuivaaminen kielletty näissä olosuhteissa, joissa kuka tahansa voisi hypistellä kalanraatoja, jos Norja olisi Eu:n jäsen?”, pohdimme. Illan hämärtyessä ja auringon laskiessa meren taa kalastusalukset toinen toisensa perään lähtevät satamasta ohittaen meidän tuota pikaa. Harmittaa, etten ehdi ottaa kuvaa suloisesta keltaisesta laivasta ja sen lyhyen pulleasta muodosta. Paatti näyttää aivan kuin olisi jostakin lastenohjelmasta.

Aallonmurtajan päässä meitä, ja työhön lähteneitä kalastajia, odottelee ”Fiskerkona” eli kalastajan vaimo Per Ung vilkuttaen ja toivottaen turvallista matkaa maailman merille. Tämän kertaisen Lofoottien matkan agendana ei ole kuitenkaan merimatkat, vaikka legendaarinen Hurtigruten ristely pitkin rannikkoa ja upeimpia vuonoja seilaten voisi olla näkemisen arvoinen. Tai valasretket, joissa kaskelotit, miekkavalaat ja muut merten suuret nisäkkäät uiskentelvat kuvaushaluisten turistien ympärillä. Toisaalta eiväthän tunnetuimmat Lofoottien vetonaulat ole kylläkään niitä kaikkein luontoystävällisimpiä edes.

Henkeäsalpaavien merimaisemien katseluun riittää suksipari nousukarvoineen tai lumikengät sekä muutama tunti aikaa. Lisäksi saattaa tarvita vielä hitusen onnea, jotta maisema ei olisi utuisen harmaa. Toisaalta vaikka taivas näyttäisi harmaalta aamulla, voi se muutamaa tuntia myöhemmin olla huomattavasti parempi tai vaikka taivas olisi kirkas, saattaa mustat pilvet ilmestyä kuin tyhjästä kesken kaiken.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Vaikka hieman alle 600 metrin korkuisen Hellostindenin ei ole mäennyppylöistä suurimpia, on sen kipuaminen matkana upeine maisemine jo itsessään hieno – maisema, jossa sinisen ja valkoisen sävyt ovat kilpasilla vuoren rinteillä, merellä ja taivaalla. Ripauksen valokuvauksellisuutta ja jännitystä tuo mereltä hitaasti, mutta varmasti vyöryävä lumisaderintama. Seinämä, joka pistää askeliin ripeyttä ja jota ennen toivoo pääsevänsä laskemaan alas.

Kaikessa komeudessaan Lofoottien merimaisemat ihastuttavat katsoi niitä sitten mistä suunnasta tahansa.

Svolvaer

Turska kuivuu kuivassa talvi-ilmassa

Kalamiehen vaimo Per Ung

Hellostinden – viimeinen laskupäivä

Iloiset hiihtelijät matkalla Hellostindenin huipulle

Rantoja Lofooteilla riittää

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *