Kauden 2017-2018 parhaat laskut

Julkaistu: 29.11.2018

Kynttilät valaisevat hentoisesti olohuonetta ja taustalla pyörii naisten sprinttihiihtoa. Lumitilanne Rukalla näyttää harmillisen huonolta. Siitä huolimatta mieli kaipaa jo lumille, on haikaillut koko marraskuun ajan. Viime kauden kuvien selailemisella ja reissujen muistelemisella on yritetty edes hiukan vähentää vieroitusoireita. Sen innoittamana koottiin kauden 17-18 parhaat laskut.

1. Norja, Lofootit Geitgallien

Ensimmäisenä komeilee tämä Lofooteilla sijaitseva Skandien vuoriryhmään kuuluva huippu, jolla on korkeutta mukavat 1085 metriä. Kiipeäminen alkaa muutaman metrin korkeudelta aivan vuonon rannalta. Tällä kuten muillakin vuorilla pätee erinomaisesti sanonta ”aikainen lintu madon nappaa”. Yllätykseksi ei kuitenkaan tarvitse herätä kukonlaulun aikaan, vaan matkaan lähdetään yhdeksän aikoihin. Yläpuolellamme kulkee ainoastaan yksi kolme hengen ryhmä. Puolimatkassa alapuolella näkyy jo paljon väkeä.

Ylhäällä pidämme evästauon ja satula alkaa kerätä laskijaa. Jokainen meitä ennen laskemaan lähtevä valitsee eteläpuolen kurun. Ruisleivät vatsalaukuissa ja energiat kohonneena otamme suunnan sinne, mistä tulimmekin. Saamme tykitellä aivan rauhassa nousureittiä ja tehdä ensimmäiset käännökset pehmeässä lumessa. Tältä puolen Geitgallienia pääsee laskemaan muutaman kourun lisäksi monenlaisia maastoja.

Geitgallien

Huikea lasku Geitgallienilta

Kohti kourua

2. Andorra, Arcalis metsäkurut

”Tuuripeliä!”, sanon. Kun lunta tulee, paikka on upea. Silloin jokaisella laskulla on mahdollisuus saada tuoreiden jälkien tuntua. Ja kun lunta tulee paljon etenkin viiman kera, on laskijoita huomattavasti vähemmän liikkeellä, sillä kurja lumipyry ja harmaa taivas ei auringonpalvojia innosta. Ei ollut kaukana, että olisin itsekin pistänyt pillit pussiin noustessani autosta tuulen mylviessä ympärilläni. Huppu tiukasti pään ympärille ja lippua ostamaan.

Lisäpisteitä paikalle antaa pakettiautokuljetus, jolla saa kyydin takaisin hisseille. Kävelyä ei taideta katsoa muutenkaan kovin suopeasti, sillä tiellä ajaa lumisateen aikaan jatkuvasti aura-autoja. Autokuljetuksen ansioista toistoja saa päivän aikana useita eikä niitä tarvitse kuitenkaan tehdä täysin samoja linjoja myötäillen.

Aurinkoinen päivä onkin jo sitten toinen juttu. Tällöin nopeat syövät hitaat ja etenkin lähioffarit on koluttu ennen kuin ehtii kissaa sanoa.

Arcaliksen metsäkuruilla

Pehmeää lunta metsästämässä

Aurinkopäivä Arcaliksessa

3. Norja, Lofootit japanisimulaattori

Kuvitelkaa talven paljastamat koivut, valtavat lumihiutaleet leijailemassa hitaasti alas taivaalta ja soliseva puro. Minun ajatuksissani tuo kaikki voisi erehdyttävästi kuulostaa myös Japaninreissulta. Vielä kun nämä maisemat yhdistetään vastasataneeseen puuterilumeen mielikuva muuttuu entistä vahvemmaksi.

Lofootit tarjoavatkin kaikessa monipuolisuudessaan monenlaisia laskuelämyksiä. Perinteisemmän vuorilaskun lisäksi Lofooteilla voi kokea upeita metsälaskuja.

Matkalla "Japaniin"

... ja niin se taivas repesi

4. Itävalta, St.Anton Rendl:n takapuoli

Vietimme useamman päivän erityksissä, sillä St. Antoniin menevä tie oli suljettu lumivyöryvaaran takia. Vihdoin vyöryennusteet laskivat kolmosen tasolle ja pääsimme laskemaan. Onneksemme Rendlin yläosissa hissit olivat olleet suljettuina aiemmat päivät, joten saimme laskea myös koskematonta lumen pintaa pitkin. Rendlillä pyöriessämme ja päivän edetessä oli etsittävä jatkuvasti uusia paikkoja, joissa laskea. Näinpä laitoimme sukset selkään ja kiipesimme hiukan matkaa ylöspäin. Alun perin ajatuksena oli ollut laskea hiihtokeskuksen puolelle, mutta harkinnan jälkeen olimme valmiina kohti uusia kokemuksia.

Rendlin takapuolelle lähtevässä laaksossa pystyi valitsemaan fiiliksen mukaisen laskulinjan joko hieman kevyempien käännösten merkeissä tai itseä enemmän haastaen. Pääsääntöisesti reitti oli kuitenkin helppo laskettava.

Rendlin huipulla

5. Norja, Lofootit Vården

Mitä mahdollisuusia Lofooteilla asuvalle, ja tietysti matkaavalle, tarjotaan! Ulkoiluvaihtoehdot vaikuttavat rajattomilta. Ja norjalaiset tuntuvat hyödyntävän upeat maisemansa kiitettävästi. Talviaikaan etenkin vuoristo vetää puoleensa meidän matkailijoiden lisäksi myös paikallisia. Ulkoilu on perheiden yhteinen ajanviettotapa, ja mikäs upeissa maisemissa ulkoillessa. Ei ole ihme nähdä samoja perheitä hiihtelemässä ylöspäin. Näimme saman perheen muutamana päivänä yhtä aikaa huipulla. Kohtasimme sekä Vårdenin että Pilanin huipuilla.

Vården on yksi niistä kohteista, joihin Lofooteilla matkaavat helposti piipahtavat muiden kirjoihin merkittyjen kohteiden lisäksi. Erittäin suosituksi paljastui Vårdenin itäseinä. Toisaalta voi lähteä etsimään omia vaihtoehtoja, joissa ei välttämättä ole samalla mitalla muita laskijoita. Vården seutu tarjoaakin useamman laskulinjan, joista valita mieleisensä.

Vårdenin harjennetta kohti kavutessa tuuli yltyi ja keli meni sumuisemmaksi

6. Pyhän lähioffarit

Vietimme viime kaudella uudenvuoden Pyhällä ja aiempiin vuosiin verrattuna Pyhällä oli jo poikkeuksellisen paljon lunta noihin aikoihin. Nautimme useamman hetken rinteiden vieruksia kolutessa. Hotelslope, Tajukangas sekä Jackson saivat pitkästä aikaa arvoisensa kohtelun. Lähioffarit kunniaan!

 

Talven odottelua ja laskuleffoja

Julkaistu: 06.11.2018

Joka ikinen syksy tämä vimmattu himo valtaa mielen sopukat. Kuin huomaamatta se hiipii luokse ja iskee pahimpaan aikaan. Se ei kysele tai pyydä, vaan vaatimalla vaatii valkeisiin maisemiin huutaen pään sisällä:

”Pakko päästä lumille!”

Pystyn jo maistamaan Hanki Baarin omenaglögin tai Tsokan herkulliset vohvelit. Haistan paukkupakkasilta tutun savun hajun ja toisaalta viime vuoden Lofoottien matkalta tutuksi tulleen kuivatun Turskan. Kuulen mielessäni hiihtohissien kolahdukset, mutta myös ihanan hiljaisuuden takamaastoissa. Näen itseni laskemassa Japanin puuterilumilla ja tunnen kuinka valtavat lumihiutaleet putoilevat kasvoilleni. Olen valmis talveen!

Viime aikoina katsotut laskuleffat eivät ole helpottaneet laskukauden alun odotusta. Enni Rukajärven ja Antti Autin tähdittämä Svalbard Unplugged nosti laskufiilikset kattoon Vapaalaskuiltamissa. Rami Hanafin huumorilla maustettu ja valokuvin, videoin sekä äänin höystetty esitys elokuvan teosta oli mielenkiintoinen pohjustus leffalle. Lyhytelokuvan upea kuvaus leikkauksineen, äänimaailma ja tunnelma yhdistävät laskemisen ja luonnon taidokkaasti.

Toinen vähintään yhtä mielenkiintoinen on Ape Majavan ja kumppaneiden Mission Mountain – paluu Patagoniaan -elokuvatrilogia. Vaikka elokuvan tehostekeinot eivät ole samaa luokkaa kuin Svalbardissa, on Etelä-Amerikan koluamattomat maisemat henkeä salpaavia ja retki itsessään kunnioitusta herättävä. Dokumenttihenkinen elokuvakokonaisuus kertoo herrojen selviytymisestä vaikeasti ennakoimattomalla reitillä Chilen ja Argentiinan rajalla oikukkaiden säiden armoilla. Elokuvassa esiintyvät paikalliset asukkaat ystävällisyys nostaa hymyn huulille.

Ilmeisesti tämän ajan laskuleffoissa tavoitellaan laskemisen lisäksi myös kokemuksia. Sekä Svalbard Unblugged:ssa että Mission Mountain:ssa luonnon armoilla oleminen ja sen kanssa sulassa sovussa eläminen nostetaan yhdeksi teemaksi.

Mitä muita laskuleffoja suosittelette?

Kuvia viime kaudelta:

Määrätietoinen katse vuorille

Andorran aurinko

Andorra - Arcalis

Tomas Mansen nauttii Pallaksen antimista.

Tauko Lofooteilla.

Näissä maisemissa kelpaa olla.