Alpit, Laskettelu

Schladmingin rinneravintolat (ja muutama muu) – mistä saa parasta paikallista

Julkaistu: 26.3.2020

Suhteeni Itävaltaan on kaksijakoinen. Matkustamisen yksi tärkeimmistä iloista on tietysti syöminen ja itävaltalainen ruoka ei ole saanut sydäntäni lepattamaan lukuisista yrityksistä huolimatta. Lihapitoiset rasvalla ryyditetyt annokset toisensa perään, joissa kasviksia on vain nimeksi eivät pidemmän päälle viehätä. Päätimme kuitenkin arvioida Schladmingin itävaltalaistyyliset rinneravintolaruoat.

Tuhti hodari Knappl´s Bergschlößl:ssä 

Hauser Kaiblingin laskualueella Knappl´s Bergschlößl tarjoilee huiman kokoisia hodareista perinteisillä herkuilla. Hodari on verrattavissa PyhäWurstin hodareihin, mutta kooltaan ne ovat kaksi kertaa suurempia. Suuren nälkään suositeltava annos, mutta kannattaa harkita puoliksi jakamista.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Jättimäinen hodari suureen näkään àla Knappl´s Bergschlößl

Uuniperunayllätyksiä Dachsteinin jäätikköravintolassa

Perunat eri muodoissa vaikuttavat olevan saksalaisen ruoan peruspilareita. Milloin tarjoillaan omissa hiihtokeskuksissakin tuttuja ranskalaisia ja milloin listalta voi valita ruoan kylkeen perunasaalaatin tai uuniperunan. Koska lihaa en juuri syö, tilasin hieman skeptisenä Dachsteinin jäätiköllä sijainneesta ravintolasta uuniperunan perinteisesti hapankermalla. Maku oli yllätyksekseni hyvä ja annosta koristamaan oli ripoteltu reilusti paprikanpaloja ja herneenversoja.

Pinaattidumplingsit tomaattikastikkeessa Schutzhaus Kaiblingalmin tapaan

Dumplingsit eli mykyt ovat ruokalaji, jossa taikinapallon sekaan tai sisään on lisätty muita aineita ja jonka jälkeen ne kypsennetään joko keittämällä, hauduttamalla, paistamalla tai höyryttämällä. Schutzhaus Kaiblingalmin mykyt olivat juustolla ja pinaatilla ryyditettyjä. Kolme keskisuurta mykyä loikoilivat hennon, mutta sitäkin tärkeämmän tomaattikastikeen päällä. Kaksi söin, kolmatta en enää jaksanut. Herkullisilta ne kuitenkin maistuivat ja kaikessa kiireessä unohdin kuvata annokseni. Samaisen paikan perinteistäkin perinteisempi gulassikeitto tarjoiltiin pienessä kattilassa ja maistui syöjien mukaan erinomaiselta, joten sekin lienee maistamisen arvoinen annos.

Gulassikeitto

Wienerschnitzel ja omenastruudeli alá Gasselhöhe-Hütte

Schnitzel, tuo keskieurooppalainen nuijitusta lihasta leivittämällä valmistettu liha-annos, on ylpeä itsestään sellaisenaan eikä kaipaa rinnalleen vehreyttä vaikka asiakas sitä haluaisikin. Se kun tarjotaan yleensä aiemmin mainitsemani perunan sekä puolukkahillon ja sitruunan kera. Gasselhöhe-Hütten wienerschnitzel oli valmistettu porsaasta eikä vasikasta kuten osa parhaista ja tarjoiltiin hieman tylsästi ranskalaisten kera. Menomatkalla poikkesimme nälkäpäissämme Gollingissa sijaitsevaan hotelli-ravintola Hauslwirtiin, jonka samaisen annoksen kruunasivat paistiperunat. Vasikanlihasta valmistettu annos taisi muutenkin lyödä vertaisensa mennen tullen. Sen sijaan Gasselhöhe-Hutten apfelstrudel eli omenastruudeli vei voiton wienershnitzeliltä. Perinteinen herkku tarjoiltiin isoäidin reseptillä valmistetun vanhanajan vaniljakastikkeen kera, eikä siinä oltu kitsasteltu.

Omenastruudeli vaniljapedillä

+ Koska paikallinen ruoka alkaa muutamassa päivässä – jollei jo nopeamminkin – tökkimään, kannattaa illallinen käydä herkuttelemassa muiden makujen keittiöissä. Bonuksena kehunkin keskustassa sijaitsevaa italialaista Ristorante pizzeria Amalfia. Sen herkulliset pizzat ja pastat saa kohtuuhintaan. Tomaattikeitto, äyriäispasta ja buffalon mozzarellalla maustettu pizza margherita saivat parhaat pisteet meiltä.

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *