Alpit, Hiihtovaellus, Sveitsi

Sedrunista Andermattiin, junalla hiihtovaellukselle Sveitsin Alpeilla

Julkaistu: 11.4.2020

Punavalkoinen hieman vanhanmallinen juna on juuri lähdössä. Viimeisenä komeilee graffitein koristeltu after ski -vaunu. Konduktööri viittoo meidät sisään ja puhaltaa povitaskustaan kaivamaansa pilliin. Varmistelen vielä, että lippuja voi ostaa junasta ja maksuvälineeksi kelpaa myös kortti.

Sedrunin asemalle junan odottelua

After-ski junassa

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Junan ikkunasta on mieletöntä ihailla Alppien maisemia

Raiteet kolisevat alla junan puksuttaessa eteenpäin. Autenttista tunnelmaa luovat junan pillin vislaukset. Olen aiemmin kuullut puhuttavan Sveitsin rautateistä positiiviseen sävyyn ja kuulopuheet tuntuvat pitävän paikkansa. Jo 45 minuutin matka Sedrunista Andermattiin palkitsee matkaajan upeilla maisemilla. Parhaimmillaan juna kulkee vuoristoisessa maastossa reilun 2000 metrin korkeudella merenpinnasta. Katse vaeltelee ulkona siintävissä valkealumisissa näkymissä.

Hinnat vaihtelevat luonnollisesti matkan pituuden mukaan. Välillä Sedrun-Andermatt joutuu kaivelemaan kuvetta 13€:n verran. Jonkinlaisia alennuslippuja on myös tarjolla ja ilmeisesti sellaisen saa, jos hihataskussa komeilee hissilippu lähirinteisiin. Pahin ruuhka-aika junissa tuntuu olevan aamuaikaan. Puolenpäivän paikkeilla  ja iltapäivästä laskukansa jakautuu tasaisemmin eikä samanlaista sumaa synny.

Yhtenä päivänä jäämme kyydistä Oberalppassin kohdalla ja jatkamme matkaamme hiihtokeskuksen toisella puolella sijaitsevaa vuorijonoa kohti. Samoihin aikoihin asemalta lähtee yksi isompi seurue oppaansa kanssa ja toinen kahden hengen porukka. Ensimmäinen ryhmä erkanee alkumatkasta jatkaen vaellustaan toiseen suuntaan ja toisen kanssa kuljemme peräkanaa vielä jonkin aikaa. Lopuksi emme näe enää heitäkään, sillä vaihtoehtoisia reittejä on useita.

Pidämme evästauon ylhäällä Pazolastockin vuorenharjateella auringon lämmittäessä poskipäitämme. Aamulla koottu valkoisesta hötöstä valmistettu voileipä ja sveitsiläinen Gruyere-juusto maistuvat raikkaassa alppi-ilmassa täydelliseltä välipalalta. Matka jatkuu harjannetta pitkin eteenpäin. Korkeanpaikankammosta kärsivänä kapeimmat kohdat ja alaspäin kulkeminen saa minut keskittymään ja hidastamaan etenemistä. Valtsulle yläilmoissa tallustelu on verrattavissa iltapäiväkävelyyn. Tarkoituksena on laskea harjanteelta länsipuolen seinä, mutta sen ollessa kovan jääpinnan peittämä, teemme yhteisen päätöksen tulla alas vastakkaiselta puolelta lähtevää reittiä.

Jaloitteluhommia

Evästauko harjanteella

Naakka eväiden perässä

Pilvien korkeudella

Harjanteella tallustelua

Valtsun laskulinja

Laskun paras osuus takana

Pintalumi on mukavan pehmeää ja erityisesti laskun alkupuolella se tuntuu hyvältä. Mitä alemmas reittiä mennään sen paremmin pehmeän lumen alta paljastuvat vanhat laskujäljet, joita edellisyönä satanut lumi ei riitä peittämään. Pientä päänvaivaa ja huonoa laskutuntumaa aiheuttaa edellisen reissun lopussa hajonnut mononsolki, jota ei yrityksistä huolimatta saanut korjattua. Viimeiset kilometrit kuljetaan skiroutea pitkin Tschamutin kylään vievää siirtymää, josta loppunousun voi tehdä tietä pitkin suksen reppuun kiinnitettyinä. Harmiksemme myöhästymme minuutin junasta ja katsomme muutaman metrin päästä kun konduktööri puhaltaa tuttuun tapaan pilliinsä merkiksi ja astuu samalla junaan.

Seuraava juna kulkee aseman ohi tunnin kuluttua. Odotellessa pistelemme viimeiset eväät suihimme auringon pikkuhiljaa laskiessa vuoren taakse. Samalla lämpö katoaa, ja tilattuamme junan pysähdyksen asemalle menemme sisätiloihin odottelemaan junaa saapuvaksi. Odotushuone ei ole kummoinen, mutta se pitää meidät riittävän lämpiminä.

Tunnin odottelu pienellä juna-asemalla Tschamutissa

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *