Marraskuun alku ja ulkona pyryttää lunta! Voisiko olla mahtavampaa käynnistellä laskukautta Skiexpoilla näin talvisissa tunnelmissa?
Mikä vielä parempaa, enää en ole ainoa joka täällä kotona on intoa täynnä lähtemässä lumilautailemaan. Tänä talvena näyttäisin nimittäin saavani laskukaveriksi 3,5 vuotiaan Oliverin! Näin ollen päätimme tällä kertaa lähteä haistelemaan tunnelmia Skiexpoilla koko perheen voimin. Se parhain juttu koko messuilla oli ehdottomasti Burtonin Riglet park, jossa Oliver pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa elämässään lumilautaa! Ihan paras tapa koittaa välineitä ja laudalla liikkumista ilman toppavaatteita. Sujui kuin vanhalta konkarilta! Lue loppuun
Lintu vai kala? Pennitön wannabe-laskija
Elämä tuntuu juuri nyt hyvältä, paljon paremmalta kuin aiempina syksyinä, mutta talven odotus tuntuu sata kertaa paremmalta, kun voi odotella pääsyä lumisille huipuille. Miten sinne pääsen, sitä en vielä tiedä, mutta eiköhän tässä ehdi ennen sitä vielä fiilistelemään yhtä sun toista. Ainakin niitä keväisiä kommelluksia Ruotsin rinteillä sekä kohta koittavia SkiExpoja! Sen jälkeen voi sitten miettiä jatkoa. Lue loppuun
Peuramaa vai Vihti Ski?
Viime viikonloppuna otimme suunnaksi tutun Peuramaan sijaan Vihti Ski:n. Nyt oli jo korkea aika käydä testaamassa rinteitä Vihdin puolella, sillä en ollut siellä vielä aikaisemmin käynyt. Kuten Peuramaa Ski, myös Vihti Ski Center mainostaa itseään koko perheen laskettelukeskuksena. Peuramaa on osoittautunut kivaksi paikaksi myös kaksivuotiaallemme, vaikka itse mäkeen hän ei ihan vielä olekaan valmis. Niinpä lähdimme myös Vihtiin sillä asenteella, että viihdykettä varmasti löytyy. Vihdin rinteet osoittautuivat varsin monipuolisiksi ja hauskemmiksi laskea kuin Peuramaan, mutta muutoin Vihti hävisi Peuramaalle kättelyssä. Lue loppuun
Oranssi Poc Receptor + ja takapihan laskuharjoitukset
Loppusyksyn varuste-etsintäni tuottivat muuten lopulta tulosta. Oranssi Sweet Protection sai jäädä kaupan hyllylle, kun löysin tilalle toisen oranssin kaverin 100 euroa halvemmalla hinnalla (170e). Kyseessä on Pocin Receptor +, joka on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että sillä on ainoana maailmassa sekä laskettelu-, lautailu-, pyöräily-, että vieläpä vesiurheilukypärän raskaamman sarjan sertifioinnit. Monipuolinen kaveri siis kyseessä, joten eiköhän tämä ollut hintansa väärti. Aivan kuin juuri minulle oranssihullulle tehty! Lue loppuun
Laskuvideoita ja laskuhulluutta
Tämä viikko alkoi niin mahtavalla lumisateella, että mielessä kävi kerran jos toisenkin pakata lumilauta autoon ja kääntyä kesken työmatkan Nuuksion suuntaan nauttimaan puuterilumesta. Siinä vaiheessa piti jo naurahtaa itselleni, sillä minähän se olin aikoinaan Dommareissa asuessamme ensimmäisenä pyörittelemässä päätäni lankomiekkoselleni, joka surffikonkarina seuraili aaltotutkaansa ja saattoi yhtäkkiä lähteä urheiluautollaan kiitämään toiselle puolen saarta surffaamaan, oli tilanne kotona mikä tahansa. No, minä en kuitenkaan ihan niin seonnut ole, vaan yksi jos toinenkin velvollisuus tulee ennen kuin mitkään laskuhommat. Sen verran kajahtanut … Lue loppuun
Syntynyt suksille
Minulle on jotenkin muodostunut sellainen kuva, että pienet lapsukaiset ovat kovin innokkaita suksimaan, mutta sitten kun päästään tositoimiin, alkaa sen päiväinen kiukuttelu ja märinä kun homma ei luistakaan ihan niin kuin oli kuvitellut.
No, näin ei kuitenkaan käynyt meillä. Lue loppuun
Rinteet auki!
Koska viime postauksessa oli jokseenkin ranteet auki-meininki, nyt olisi vuorossa sitä toista ääripäätä, nimittäin riemua siitä, että rinteet ovat auki! Ei satanut lumi taivaalta ainakaan tänne Kirkkonummelle, mutta kiitos mahtavien pakkasten tykit ovat laulaneet siinä määrin, että muutama rinne täällä Etelä-Suomessakin on päässyt avaamaan ovensa (Vihti, Talma, Serena, Hirvensalo) ja huomenna 31.12. aukeaa oma lähirinteeni Peuramaa. Naapuririnne Swinghillin avaustavoite on 2.1. Lue loppuun
Ylös on aina noustava
Ei väliä miten monta kertaa putoaisit persiilleen, ylös on aina noustava! Tämä toteamus pätee niin rinteessä kuin muutenkin elämässä ja on ollut minulle itselleni hyvin tärkeä muistutus viime aikoina. (kuva Inka / Archie Gone Lebanon) Olen nyt roikkunut Lumipallon bloggaajana yli kaksi vuotta. Yli kaksi vuotta olen myös yrittänyt palata aktiiviseksi laskijaksi. Välillä tuntuu, että ylämäkeen mennään vauhdilla, mutta sitten jo kohta tullaankin mukavaa mahaliukua alas. Edelliskausi katkesi ennen kuin se ehti alkaakaan ja viime kausi ehti alkaa vasta kun se teki … Lue loppuun
Laskuharrastuksen riskit
Missä vain voi sattua pahasti. Koti on vaarallisin paikka maailmassa ja onnettomuuksia sattuu myös tilanteissa, jotka selkeästi luokiteltaisiin vaarattomiksi. Harrastuksista laskettelu ja lautailu ovat kuitenkin niitä, joista puhuttaessa tapaturmariski tulee aika nopeasti mieleen. Jyrkkä alamäki ja kova vauhti… Väkisinkin jollekin sattuu jotakin. Itselleni ei ole koskaan sattunut mitään. Olen laskenut syöksyä, luisunut, pyörinyt, kierinyt, vierinyt ja hyppinyt mäkeä alas niin suksilla kuin laudalla, mutta silti ainoa tapaturma joka minulle on sattunut, tapahtui oman valmentajani seisoessa epähuomiossa keskellä rataa, juuri mäen … Lue loppuun
Jäätävä kaipuu lumille
Ei natsannut työpaikka Ylläksellä, mutta olen silti tyytyväinen että hain ja sain taas hieman tuntumaa työhaastatteluhommiin vuosikausien tauon jälkeen. Ensimmäistä kertaa tuli hoidettua sellainenkin Skypen videopuhelun kautta ja vaikka yhteys hieman pätkikin, onnistui homma ihan hyvin. Lieneekö ollut syynä liika vai liian vähä kokemus, vaiko aivan muut seikat, vaikea sanoa, mutta vaikkei tämä duuni osunutkaan kohdille, niin ei se ainakaan kaipuuta pohjoiseen vähentänyt, vaan päin vastoin. Nyt tuntuu siltä, että työnhakureviirini on laajentunut suunnattomasti ja joku päivä tässä vielä löydän itselleni … Lue loppuun