Pisteet Ruotsiin Skiexpoilla

Julkaistu: 31.10.2015

Ehdin eilen ensimmäisten joukossa hieman haistelemaan messutunnelmia. Pidin pidennetyn lounastauon töistä ja kävin moikkaamassa hiihtokeskustyyppejä sekä lumipallolaisia. Koska messujen väenpaljous alkaa yleensä ahdistamaan jo viidessä minuutissa, oli aivan loistava idea rynnätä paikalle ennen muita, koska ensimmäistä kertaa ikinä ehdin saamaan hyvin lyhyessä ajassa paljon irti.

Suomen kohteet olivat hyvin esillä Matkailykylässä, mutta pakko myöntää, että helpoiten lähestyttävissä olivat Ruotsin hiihtokeskukset! Lieneekö se ruotsalainen sosiaalisuus vai mikä syynä, mutta parhaat esittelyt ja aidompi mielenkiinto potentiaaliseen asiakkaaseen löytyi järjestäen jokaisesta naapurimaan pisteestä! Ykkössijoille  messuesittelyssä nousi Hemavan Tärnaby, mutta myös Riksgränsen ja Björkliden alkoivat houkuttelemaan suunnattomasti! Näillä molemmilla ständeillä oli myös hyvät messutarjouskupongit, suosittelen siis tutustumaan!

Nälkä kasvaa syödessä, se tuli taas todistettua… mutta olihan se jo tiedossa messuille lähtiessä! Mutta mitä konkreettista sieltä messuilta jäi käteen? No Spektrumin gogglet! Aika ruotsalaisvoittoinen reissu siis kaiken kaikkiaan, sillä Spektrum on årelainen yritys. Laskulasit ovat olleet hankintalistallani, joten mikään heräteostos ei sinänsä ollut kyseessä, mutta  hyvät tyypit messuilla ja juuri sopivat lasit kivalta merkiltä saivat minut tekemään kaupat.

Myös hallin perällä sijaitseva kamapörssi kiinnosti kovasti, sillä niitä laskuvehkeitä pitäisi edelleenkin hankkia, niin itselle kuin muulle suvulle, mutta vielä siihen aikaan päivästä ei välineitä kauheasti ollut saapunut myytäväksi. Uusien välineiden testailun päätin jättää tälle tai huomiselle päivälle, kunhan tästä nyt vielä ehtisi paikalle! Olisi kiva käydä tsekkaamassa Rail Jam-kisoja yllättävän isolla lumikasalla, mutta kiirehän tässä tulee!

SKIEXPO 2015 – messulippuarvonta!

Julkaistu: 28.10.2015

Kuten yleensä – olen hyvin aikaisin liikkeellä… mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten pistin kaksi kappaletta Skiexpo-lippuja jakoon Friolandian Facebook-sivun kautta.

Käypä siis kommentoimassa Facebook-sivun Skiexpo-arvontaa, niin voit voittaa liput messuille itsellesi ja kaverille. Messut alkavat perjantaina 30.10. ja kestävät sunnuntaihin 1.11.

Liput arvon huomenna torstaina 29.10. klo 14:00.

Kotimaan Top 5 laskukohteet kaudelle 2015-2016

Julkaistu: 25.10.2015

Samalla kun pyöritän päässäni ajatusta mahdollisesta talvesta Äkäslompolon kylässä, yritän myös pitää jalat maassa ja innostustason matalalla, sillä muutto olisi iso juttu, enkä ole vielä edes ollut kuin puhelinhaastattelussa.

Samaan aikaan yritän jatkaa tämän kauden suunnittelua normaalin pääkaupunkiseutuarjen määrittämänä. Minulle tämä talvi aukeaa ensi viikonloppuna Skiexpon muodossa Helsingin Messukeskuksessa. Olen suuntaamassa messuapajille heti perjantaina ja mahdollisia tarjouksia ajatellen päätin tehdä itselleni top 5 listan kotimaan kohteista, joihin haluaisin tällä kaudella suunnata:

1. Ylläs

Ykkösvaihtoehtona on tietenkin Ylläs, työn taikka loman muodossa. Tämä on ehkä vähän yllätys, sillä minun suosikkikohteeni Suomessa on edelleen Pyhä, mutta koska kaipaan uutta ja erilaista, haluan lähteä ensisijaisesti Ylläkselle, jossa en ole siis vielä koskaan edes käynyt. Ylläksen tuntumassa voisin kuitenkin kuvitella jopa asustavani, joten vaikkei duunipaikkaa ja asuntoa irtoaisikaan, toivottavasti edes kohtuuhintainen lomamatka mahdollisimman pian.

(Kuva: http://www.eriklinna.fi/chalets/kuva/panorama_originaali.jpg)

(Kuva: http://www.holidayclubresorts.com/globalassets/destinations/yllas-saaga/gallery/front-page/yllas-saaga-gondolit-ilta-2400×1600.jpg?e=1400)

2. Levi

Kakkosena perässä tulee Levi. Levillä olen ollut 90-luvulla, joten en tiedä voinko edes väittää käyneeni. Toki tunturi on edelleen sama tunturi, mutta muuten paikka on varmaan hieman muuttunut, varmasti ainakin yhtä paljon kuin minä. Viime kohtaamisellamme harjoittelin vasta laskutekniikkaani ja luin hirsimökin parvella Pikku Naisia.

(Kuva: http://www.levi.fi/media/files/kuvia/levi-ski-resort-kuvat/levi_rinnekartta-2015.jpg)

(Kuva: http://www.levi.fi/media/files/siteimg/1500×1000/levi-ski-resort/havainnekuva-levi-south-tuolihissi.jpg)

3. Pyhä

Pyhä pääsee kuitenkin listalleni kolmosena, sillä vaikka nuo kaksi isointa jäisivät tälläkin kaudella käymättä, olisin täysin tyytyväinen päästessäni Pyhän huipulle. Hyvät rinteet, laskurauha sekä tuttu ja rakas ympäristö. Ei siinä enää muuta tarvitse.

(Kuva: http://magazine.suomenlomapalvelu.fi/wp-content/uploads/rinnekartta.jpg)
(Kuva: http://www.holidayclubresorts.com/globalassets/destinations/pyha/gallery/pyha_january_hr_3631_4090-2400×1600.jpg?e=1400)

4. Iso-Syöte

Neljäntenä listalle pääsee Iso-Syöte, tai molemmat Syötteet. Sinne olin jo viime kevättalvella suuntaamassa, mutta pääsiäinen menikin kotona sairastaessa… Syötteellä olin viimeksi vuonna 2006 ja huh miten kaunista siellä olikaan. Mahtavat hiihtoladut ja mökki keskellä rinnettä olivat plussaa.

(Kuva: http://www.lapland.nl/reizen/winterwonderland/iso-syote/hotel-iso-syote/sfeerimpressie/2565_12.jpg)

(Kuva: http://www.lumipallo.fi/wp-content/uploads/2013/11/iso-syote-5-majoitus.jpg)

5. Koli

Viidenneksi listalle pääsee Koli. Olen tänä vuonna nähnyt niin monta kuvaa Kolilta, että se on iskostunut päähäni paikkana jonne täytyy päästä käymään. Nuo Koli-maisemat ovat kylläkin olleet kesäisiltä patikkaretkiltä, mutta myös talvinen Koli laskettelurinteineen houkuttelisivat.

(Kuva: http://www.koli.fi/fi/Rinteet/Rinnekartat)

(Kuva: http://outa.fi/joomla3/images/stories/2-2011/koli%20outa1.jpg)

Mitkä ovat sinun top 5 laskukohteet tälle kaudelle?

 

Hiihtopummiksi Lappiin?

Julkaistu: 19.10.2015

Jo ihan ensimmäisessä Lumipallo-blogikirjoituksessani kerroin sivuseikkana haaveestani elää talvet hiihtopummina, kesät puuseppänä. Pöljää, ehkä, mutta toisaalta ei niinkään.

Olen toiselta ammatiltani puuseppä ja asun maassa, joka on täynnä hiihtokeskuksia. Kaikenlisäksi mietin lähes päivittäin reittiä ulos pääkaupunkiin ja toimistoon keskittyneestä työelämästäni.

Tosiasia on kuitenkin se, että olen naimisissa ja minulla on kaksivuotias lapsi. Muutto hiihtokeskuksen laitamille Lappiin ei siis ole ihan tuosta noin vain yksin päätettävänäni. On otettava huomioon niin monta asianhaaraa, että järkevänä ihmisenä sitä kai vain pysyisi kiinni nykyisessä…

Silti, jokin minussa vaatii päästä kokemaan ja tekemään asioita, joista oikeasti nautin. Asioita, jotka tekevät elämästä elämisen makuista. En halua huomata viisikymppisenä, etten edes yrittänyt.

Niinpä minä täytin eilen jotain niinkin hullua, kuin työhakemuksen Kolariin Ylläksen laitamille.

Otinpahan ainakin yhden pienen askeleen lähemmäs jotain, jota olen aina halunnut tehdä.

Cooperin testi

Julkaistu: 10.10.2015

Olihan se sitten pakko lähteä juoksemaan 19 muun crossfittaajan seurassa Cooperia, juuri ja juuri flunssasta parantuneena, lähestulkoon pakkaslukemiin pimeälle Kauklahden urheilukentälle.

Kiirehdin paikalle suoraan töistä, vaihdoin juoksukamppeet päälle autossa, samalla kun huristelimme pitkin Länsiväylää. Mies dumppasi kentän laitaan ja jatkoi matkaa kotiin. Sitten vasta tuli mieleeni että vesipullo ja sykemittarikin olisi ollut hyvä ottaa mukaan sieltä työkassin uumenista. Vessassa olin muistanut käydä ennen lähtöä, mutta mitä vielä, puskapissallakin oli pakko käydä vessojen ollessa lukittuina.

Tärkein, eli omat jalat olivat kuitenkin mukana ja niillä mentiin. Noin tunnin verran ehdimme hölkkäillä, hyppiä, tehdä lankku+burpee-kierroksia ja venytellä ennen kuin ehdimme itse asiaan. Itselleni ehti jo tulla hieman nälkä, jano ja väsy siinä illan pimetessä (valmistautuminen treeniin siis kohdillaan, hah), mutta intoa silti riitti, kuten koko porukalla. Juuri siksi halusinkin juuri nyt lähteä kentälle mukaan flunssailusta huolimatta. Yksin cooperoiminen ei varmasti olisi niin onnistunutta, enkä halunnut jättää hommaa ensi vuodelle.

Vaikka sykemittari unohtuikin, oli minulla sentään puhelin matkassa, josta sain itselleni Stravan käyntiin seuraamaan liikettäni. Toki valkkumme oli ottamassa aikaa ja laskemassa kierroksia, mutta Strava oli hyvänä lisänä. Olin tosin sullonut puhelimen juuri ennen liikkeelle lähtöä juoksutakin hihataskuun, joten sieltä siitä ei oikein apua ollut. Olikin tosi ärsyttävää juosta tietämättä tarkalleen omaa vauhtia tai jäljellä olevaa aikaa, enkä edes saanut selvää mitä aikoja se valkkumme sieltä toiselta puolen kenttää huuteli.

Hyvinhän se juoksu kuitenkin meni, vaikka lähdin juoksemaan hieman liian kovaa (oli ihan pakko päästä ulkokaarelta sisäkaarelle ja samalla koko lössin eteen), jonka jälkeen toisella kierroksella himmasinkin hieman vauhtia ja jämähdin juoksemaan liian hiljaa siihen asti kunnes kuulin jäljellä olevan enää puolitoista minuuttia. Jossain puolivälissä alkoi tuntua että hitto kun ei jaksais enää, mutta viimeiset 150 metriä yritin vielä kiriä niin kovaa kuin pystyin. Loppulukemiksi tuli 2500m. Se on täysin riittävä tulos, sillä se on juuri oman ikäluokkani hyvän ja erittäin hyvän rajalukema.

Tiedän, että aika helposti olisin voinut juosta vähän paremmin, mutten kuitenkaan niin paljoa, että sillä olisi ollut mitään merkitystä. Oletin, että olisin ehtinyt hulluudessani vetää itseni ihan piippuun tuon 12 minuutin aikana, mutta pah, ihan normaali fiilis oli lähestulkoon heti. Yritin hyppiä ees taas kentällä pitääkseni itseni lämpimänä kunnes pääsin autoon, ettei hiki ja kylmettyminen käynnistäisi uutta flunssaa…

Alla vielä kuvakaappaus Stravasta todistusaineistoksi. Aika oli tosiaan tasan 12 minuuttia, nuo ylimääräiset sekunnit tulivat siitä kun laitoin luurin taskuun ennen juoksua ja kaivelin pois pysähdyttyäni. Yhden oman ennätyksen Stravassa sain rikottua, eli mailin juoksumatkan, mutta muut parhaimmat ajat jäivät rikkomatta. Vaikka keskivauhti olikin alle 5 min/km, ei se ollut niin kova kuin ajattelin, sillä olen yksinänikin juossut aina välillä samoihin lukemiin pientä parin kilsan spurttia lähimmän korttelin ympäri, yrittämättä edes tehdä mitään ennätyksiä.

Tästä on siis erittäin hyvä lähteä ensi vuonna päihittämään itseäni!

Se tuli muuten huomattua, että aika raskaaltahan tuo juokseminen radalla paksuissa lenkkareissa tuntui. Jalkoihin on kai jäänyt muistiin lapsuuden juoksukisat piikkarit jalassa. Enää ei kyllä askelta saisi yhtä kevyesti liitämään kentällä edes ne piikkarit jalassa :D.

 

 

Ylämäkijuoksua Peuramaassa

Julkaistu: 06.10.2015

Ensi perjantaina minun olisi tarkoitus juosta Cooperin testi ensimmäistä kertaa sitten lukion. En edes muista oliko tuo lukion Cooper 12 minuutin vai pelkästään 7 minuutin mittainen, mutta kuitenkin… No, itse Cooper ei minua paljoa hirvitä, sillä onhan tässä tullut tehtyä ihan vahingossakin pieniä coopereita harvase aamu, juoksiessani 2,1 kilometrin mittaisen matkan lähimmältä ilmaiselta parkkikselta työpaikalleni. 12 minuuttia on alitettu helposti, siitäkin huolimatta että jalassa ovat olleet vanhat Eccot ja kädessä on roikkunut kangaspussillinen roinaa, jota kuvittelen päivän aikana tarvitsevani. Muutamat liikennevalotkin sattuvat vielä matkan varrelle. Sunnuntaina iskenyt flunssa sen sijaan saattaa hieman haitata matkantekoa.

En tiedä minkä verran flunssan puhkeamiseen oli vaikutusta  sunnuntaina aamulla saamallani päähänpistolla lähteä juoksemaan ylös Peuramaan rinnettä. Olen jo jonkun aikaa kuullut tarinoita Malminkartanon täyttömäen portaista, jotka ovat ahkerassa käytössä treenihullujen keskuudessa. Näin vielä Facebookin kautta videon, jossa joku urheilija yritti vetää huippuajalla kyseisten rappujen huipulle. Eiköhän siitä sitten lähtenyt hinku päästä itsekin vetämään treeniä ylämäkeen.

peuramaa_running_suunto_-11

peuramaa_running_suunto_-13

Ylämäkitreenistä minulle tulee ensimmäisenä mieleen lapsuuden puikkaharkat Harjavallan Hiittenharjulla. Syksyllä juoksimme ylös rinnettä ja venyttelimme ”huipulla”. Niinpä mieleeni tuli nytkin lähteä Malminkartanon sijaan hieman läheisempään ylämäkeen, eli tuohon Peuramaan kukkulalle.

peuramaa_running_suunto_-6

peuramaa_running_suunto_-8

Paras paikka tarpoa ylös näytti olevan kilparinteen läheinen hissipolku, eli ei muuta kuin sykemittari käyntiin ja mäkeen! Hieman taisi alkuverryttelyt siinä intoilussa jäädä vähäiseksi, eikä kunto oikein seurannut omaa tahtia, kun jo puolivälissä ensimmäistä ylösmenoa puuskutin kuin maratoonin jäljiltä. Ei auttanut kuin painaa käsillä reisiä ja jatkaa ylös! Huipulla odottikin lähtökoppi ja mukavat näköalat. Harmi vain että kamera jäi alas miehen ja lapsen seuraan…

peuramaa_running_suunto_-14

peuramaa_running_suunto_-15

Niinpä reippailinkin jo koetuksestani palautuneena helposti alas ja lähdin tarpomaan uudestaan ylös 12 kiloisen puntin kanssa, jotta saisimme vielä otettua kuvamateriaalia ylhäältä. Tuuli tosin pusersi sen verran kovia lukemia, että lasta ajatellen totesin olevan paras lähteä takaisin alas ja kotiin ruoanlaittoon… mutta niin siinä vaan kävi, että taaperon sijaan olinkin itse jo samana iltana flunssan kourissa.

Mutta, tulipa todistettua että vielä on matkaa sinne hyvään kuntoon. Täytyypi ottaa tuo Peuramaan rinnejuoksu uusiksi vielä ennen talven tuloa!

peuramaa_running_suunto_-17

peuramaa_running_suunto_-19

peuramaa_running_suunto_-21

peuramaa_running_suunto_-20

peuramaa_running_suunto_-22

 

Vinkkejä Åreen: kylpylöitä, herkuttelua ja after ski:tä

Julkaistu: 01.10.2015

Tulevan kauden laskureissujen ollessa täysin avoinna, palaan vielä kerran viime helmikuiseen, Visit Swedenin järjestämään Åren reissuun. Kuten arvata saattaa, ehdimme tekemään ja näkemään ainakin triplasti enemmän kuin mihin omatoimisella reissulla kykenisin.

åre_2015-3

Normaalisti pelkkä jumittaminen ja ruoan metsästäminen veisi niin suuren osan ajasta, ettei laskupäivän päätteeksi paljon oheistoimintaa kaipailisi. Nyt kun ruokailut olivat järjestetty muiden toimesta (ravintolavinkkejä voi käydä lukemassa täältä) ja logistiset asiat oli hoidettu kokemuksella, jäi aikaa myös hieman katsella ympärille.

Åren kokoisesta hiihtokylästä löytyy palveluita moneen lähtöön, eikä neljässä päivässä tietenkään ehtinyt kaikkea koluta läpi, mutta tässä joitain vinkkejä niille, jotka Åreen ovat suuntaamassa:

After Ski

Åren torin laidoilta löytyy kauppojen ja muiden ravintoloiden lisäksi Jonas Dahlbomin  Dahlbom på Torget-ravintola yökerhoineen. Itse emme överisyöminkiemme jälkeen keskiyöllä enää jaksaneet muuta kuin kävellä klubin läpi, mutta muilla näytti olevan kova meno päällä…  After ski paikkojen ykkössijaa piti kuitenkin torilta rinteen suuntaan sijaitseva Timmerstugan.

åre_2015-2

åre_2015-4

åre_2015-5

åre_2015-6

Pikkupubeja

Itselleni mieluisampi paikka viettää iltaa oli kuitenkin Parkvillan, pieni ja sympaattisen kämäinen pubi mummoverhoineen, barn lighteineen ja olutjulisteineen. Kävimme siellä tutustumassa paikallisen olutpanimon tuotteisiin myrskyn puhaltaessa huimia lukeamia ikkunan takana. Toisin kuin edellämainitut paikat, tämä sopi hyvin minun kaltaiselleni tyypille, joka mieluummin istuu kavereiden kanssa pöydän ääressä jorinoimassa, musiikin soidessa siedettävällä tasolla, kuin täyteenammutussa yökerhossa.

åre_2015-10

åre_2015-9

åre_2015-8

Kylpylöitä

Åren kylpylätarjonnasta vastaavat ainakin Copperhill sekä Holiday Club. Lasten kanssa suunnistaisin jälkimmäiseen, kun taas itselleni valitsisin Copperhillin. Pieni, mutta mahtavalla paikalla sijaitseva kylpyläosasto rentoutti kyllä täydellisesti myrskyssä taistelemisen jälkeen. Lämpimässä altaassa olisi voinut lillua ikuisuuksiin. Ainoa huono puoli oli todella ahdas suihku/pukuhuoneosasto. Holiday Club olikin tässä suhteessa aivan päinvastainen, väkeä sekä tilaa riitti. Holiday Clubilla en itse kylläkään lähtenyt edes testaamaan allastarjontaa, vaan lampsin kuntosaliin, jossa en sitten edes jaksanut muuta kuin maata keskellä lattiaa jumppamatolla (ja seistä päälläni)…

Jos olisin valitsemassa majoitusta Åreen, eikä hinnalla olisi niin väliä, suuntaisin mielelläni Copperhilliin, jonka arkkitehtuuri kupari-puu-yhdistelmineen oli astetta tavanomaista hotellia mielenkiintoisempi. Hotellin pihasta pääsi myös suoraan alamäkeen ja hissistä suoraan sisälle hotelliin (joskin kauempana  Åre Björnellä), eli paljon sen helpommaksi ei voisi homma käydä.

åre_2015-14

åre_2015-11

åre_2015-12

Herkutteluja

Kahvittelujen ja herkuttelujen suhteen Åre vaikutti myös varsin aktiiviselta paikalta, sillä tarjolla oli esimerkiksi suklaatehdasta, kookospalloja, Ruotsin parasta kahvia sekä taikinajuureen leivottuja herkkuja:

Åre Kafferosterin ylistettyä kahvia pääsee nauttimaan Skistarshopilla Åren Kabinbanan-asemalla.

åre_2015-18

Suklaahimoisille suosittelen kipaisemaan Åren keskustasta kolme kilsaa itään, jossa sijaistee Åre Chokladfabrik. Kyseistä suklaata löytyy tietenkin muualtakin, mutta parhaat hinnat ja valikoimat sai suoraan tehtaalta.

åre_2015-17

Taikinajuuritytön luokse sen sijaan pääsee suoraan suksilla VM6-hissin juurelta Åre Torgin suuntaan liukuen. Paikan nimi on Café Torget. Paikka oli hyvin luomu-henkinen, kuten oikeastaan kaikki Åren ruokapalvelut. Jotenkin tuo puhdas lähiruoka-asia korostui muutenkin joka paikassa Årea, joka oli tietenkin tosi hienoa!

åre_2015-1

Keilausta

Jos vielä luppoaikaa jää, kuten meille vesisateen iskettyä lähtöpäivänä, voi Åren Holiday Clubin O´Learysillä käydä myös vetämässä parit kierrokset keilausta. Meidän tapauksessa minä taisin olla se, joka eniten halusi lähteä keilailemaan, mutta se joka lopulta huonoimmat pisteet veti kasaan… Kuinka yllättävää, hah hah.

åre_2015-16

 

** Matka toteutettu yhteistyössä Visit Swedenin kanssa