Laskuharrastuksen riskit

Julkaistu: 19.11.2015

Missä vain voi sattua pahasti. Koti on vaarallisin paikka maailmassa ja onnettomuuksia sattuu myös tilanteissa, jotka selkeästi luokiteltaisiin vaarattomiksi. Harrastuksista laskettelu ja lautailu ovat kuitenkin niitä, joista puhuttaessa tapaturmariski tulee aika nopeasti mieleen. Jyrkkä alamäki ja kova vauhti… Väkisinkin jollekin sattuu jotakin.

Itselleni ei ole koskaan sattunut mitään. Olen laskenut syöksyä, luisunut, pyörinyt, kierinyt, vierinyt ja hyppinyt mäkeä alas niin suksilla kuin laudalla, mutta silti ainoa tapaturma joka minulle on sattunut, tapahtui oman valmentajani seisoessa epähuomiossa keskellä rataa, juuri mäen taitekohdalla minun halkoessani keppejä. Sain sääreeni mahtavan arven, mutta mitään ei kuitenkaan mennyt rikki.

Nyt koputtelen puuta, sillä vaikka olisi miten varma laskija tahansa, kaikkea voi aina sattua, kuten tuo edellämainitsemani ääliömäinen tapahtuma. Tapaturma on harvoin omaa syytä, vaan monen asian sattumaa. Joku kääntyi eteen, kinoksen alla oli kanto, tai tuulenpuuska veti hypyn pitkäksi. Näin kävi esimerkiksi Pekka Hyysalolle, jonka lasku-ura päättyi jo 19-vuotiaana aivovammaan ja neliraajahalvaantumiseen.

Näin eilen Pekan, enkä voinut olla muuta kuin hyvin iloinen ja ylpeä hänen uskomattomasta kuntoutumistaistelustaan. Hän on niin loistava esimerkki siitä, että mikä vaan on mahdollista kun vain antaa kaikkensa. Pekkaa kuunnellessa koin mahtavan inspiroitumisen tunteen, mutta samalla tajusin myös jotain paljon arkipäiväisempää, joka helposti unohtuu: tapaturmavakuutus. Pekalla ei sitä laskuhetkellä ollut, eikä itseasiassa ole minullakaan.

Vaikka minä en harrasta hyppyjä, enkä pahemmin laske edes puuterilla (vaikka mieli tekisikin), olisi vakuutus oikein fiksua hoitaa kuntoon tällaisia lajeja harrastaessa. En osaa pelätä laskemista, enkä tunne oloani epävarmaksi sukset jalassa, mutta kieltämättä laudalla olen edelleen aika paha tumpelo. Jos jotain sattuu, niin eihän sitä vakuutuksen avulla saada pyyhkäistyä pois, mutta muuten sen olemassaolo saattaa vaikuttaa hyvinkin radikaalisti omaan sekä läheisten elämään.

Vakuutusta tai ei, onneksi Pekka Hyysalo on kuitenkin löytänyt keinot ja motivaation jatkaaksensa uskomatonta fight backiaan. Käykää ihmeessä kurkkaamassa myös hänen Team Fight Back-sivuaan!

Jäätävä kaipuu lumille

Julkaistu: 06.11.2015

Ei natsannut työpaikka Ylläksellä, mutta olen silti tyytyväinen että hain ja sain taas hieman tuntumaa työhaastatteluhommiin vuosikausien tauon jälkeen. Ensimmäistä kertaa tuli hoidettua sellainenkin Skypen videopuhelun kautta ja vaikka yhteys hieman pätkikin, onnistui homma ihan hyvin. Lieneekö ollut syynä liika vai liian vähä kokemus, vaiko aivan muut seikat, vaikea sanoa, mutta vaikkei tämä duuni osunutkaan kohdille, niin ei se ainakaan kaipuuta pohjoiseen vähentänyt, vaan päin vastoin. Nyt tuntuu siltä, että työnhakureviirini on laajentunut suunnattomasti ja joku päivä tässä vielä löydän itselleni sen uuden jutun, vaikkei töitä kauheasti ole tarjolla missään suunnalla. 

Sillä välin työarki pääkaupungissa jatkuu ja jäätävä kaipuu lumille kasvaa yhä kovemmaksi mitä pidemmälle marraskuun pimeyteen mennään. Lumesta ei ole tietoakaan, mutta eiköhän pidetä tätä intoa yllä edes jollain tapaa, kuten urheilukauppoja kierrellen. Laskulasit hankittuani seuraavaksi listalla olisivat kypärä sekä takki.

Tutkailtuani tarjontaa olen saanut päähäni, että tarjolla olevista pääsuojuksista paras (ja samalla kivoimman näköinen) vaihtoehto olisi Sweet Protectionin Trooper MIPS, jolla on kyllä hintaakin sen verran, että hymyilyttää. Testeissä Sweet Protection on saanut parhaimmat pisteet, eli ehkä tämä sitten olisi hintansa väärti kumppani laskuretkille. Kai sitä omaa päätä pitää osata arvostaa, mutta järki pitää toki pitää mukana kauppareissuillakin. Niinpä tuo oranssi potta jäi ainakin vielä toistaiseksi kaupan hyllyä piristämään…

(Kuva Snapchatistani (evelaluna), siksi nuo härpäkkeet kuvassa!)