Koska viime postauksessa oli jokseenkin ranteet auki-meininki, nyt olisi vuorossa sitä toista ääripäätä, nimittäin riemua siitä, että rinteet ovat auki! Ei satanut lumi taivaalta ainakaan tänne Kirkkonummelle, mutta kiitos mahtavien pakkasten tykit ovat laulaneet siinä määrin, että muutama rinne täällä Etelä-Suomessakin on päässyt avaamaan ovensa (Vihti, Talma, Serena, Hirvensalo) ja huomenna 31.12. aukeaa oma lähirinteeni Peuramaa. Naapuririnne Swinghillin avaustavoite on 2.1.
Kävimme eilen hieman kurkkimassa miltä Peuramaalla näyttää ja vaikka vähän huijari olisinkin, nyt voin väittää nähneeni joululomalla kunnon kasan lunta! En tiedä kumpi oli asiasta iloisempi, minä vai kaksivuotias, mutta hauskaa oli molemmilla. Hiippailimme salaa golf-kentän puolelta rinteeseen ja nautimme hetken aikaa lumisateesta ja mahtavasta aurinkoisesta maisemasta. Väittäisin että mies ehti myös nauttimaan tuosta hieman keinotekoisesta talvimaisemasta, vaikka kipeän polvensa vuoksi meinasi ensin jäädä autoon istumaan minun kaivaessani parkkipaikalla kameraa repusta.
Polvivammat ja muut ovat siis pitäneet meidät edelleen täällä kotihuudeilla ja vaikka onkin aika huono homma polttaa vähäiset lomapäivät kotona hengailuun, on tämä rentoilu tehnyt oikein hyvää. Tosin yskä ja kurkkukipu ovat saapuneet tässä vielä kaiken päälle riesakseni, enkä tiedä onko minusta vielä huomenna lähinyppylällekään, mutta on hyvin mukavaa tietää sen olevan kuitenkin mahdollista, minä iltana hyvänsä!
Toivotaan siis että kylmät säät jatkuisivat edes hetken aikaa, muutoin tätä onnea ei taida kauaa kestää…
