Alamäestä ylämäkeen

Hyvän alun jälkeen bloggailu on kokenut pienen taantuman perheemme pienimmän terveydestä johtuen. Pikkuinen on jo toista viikkoa tarkkailussa sairaalassa ja minä tietenkin vierellä yötä päivää, huolesta nuutuneena. Hätää ei hänellä kuitenkaan ole ja muutenkin alamme kai olla jo ylämäen puolella, sillä tänään pääsimme jo ilman piuhoja ulos sairaalan lähiympäristöön lenkkeilemään.

Samalla huomasin että siellähän alkaa jo tuntua talvelta! Asian teki konkreettisemmaksi tämä näkymä, jonka näppäsin lenkkimatkalla Kauniaisten nyppylän juurella, joka ilmestyi tietämättäni mutkan takaa!

Ottaen huomioon pikkuisemme tilanteen, haaveet pitemmistä mäkiretkistä tuntuvat tällä hetkellä kaukaisilta ja pelottavilta, mutta tärkeää on kuitenkin pitää mieli virkeänä ja olla unohtamatta myöskään tätä uudelleen syntynyttä innostusta mäkiharrastukseen…

Toivotaan että ensi viikolla pääsisimme kotiin ja sairaalareissut eivät enää toistuisi! Siinä tapauksessa palailen tännekin heti kunhan mieli vähän rauhoittuu ja kykenen keskittymään muihinkin asioihin pikkuisesta huolehtimisen ohella!