Elitistinen harrastus?
Löytäessäni uudelleen intohimoni laskuharrastukseen pohjoisen rinteillä lumilaudalla viilettäessäni, en kysynyt itseltäni ollenkaan olisiko minulla varaa tällaiseen harrastukseen. Siitä ei päästä mihinkään, etteikö lumilautailu tai laskettelu olisi välineurheilua, joka käy rankemmin kukkarolle kuin moni muu harrastus. Ei siis mikään ihme, että joillain on kyseisistä lajeista kovin elitistinen mielikuva. Helpomminhan sitä eliittipiireissä harrastellaan alppihiihtoa kovalla rahalla siellä varsinaisilla Alpeilla kurvaillen, mutta se itse lajin elitistisyys riippuu ihan siitä millaisen arvon sille itse antaa.
En usko, että oma isäni olisi nuorena poikana tuntureiden puuterilumilla tuuletellessaan ajatellut harrastavansa mitään eliittilajia. Kavereiden kanssa laskettiin suksilla kuin suksilla, hissillä tai ilman. Ehkä ne olivat tosiaan ne isäni mainitsemat ruotsalaiset Ruka-retkineen jotka alkujaan toivat sen toisenlaisen tunnelman touhuun täälläkin suunnalla?
Se, että itse en tule varakkaasta perheestä, ei ole koskaan estänyt minua harrastamasta alppilajeja (kiitos toki vanhempieni jotka ovat aina laittaneet lapsensa harrastuksineen etusijalle). En voi tietenkään väittää, etteikö minua olisi välillä ottanut päähän se, että suurimmalla osalla pujotteluseuran porukasta oli joka talvi uudet varusteet ja laskumatkat ulkomaille tiedossa, samalla kun itse laskin vanhoissa vermeissä ja kotimaan rinteissä. Se ei kuitenkaan estänyt minua laskemasta rataa nopeammin kuin muut, eikä puvuissanikaan sitäpaitsi ollut mitään vikaa, olihan niillä aiemmin laskenut maajoukkueessa oman seurani iso nimi Mika Marila. Tunnelma laskuporukassa oli omissa silmissäni hyvä, siitäkin huolimatta että raha toisinaan näkyi ja kuului.
En tiedä millainen on meininki tällä vuosikymmenellä, huhut ainakin kertovat että ratalaskustakin on taas tullut suositumpi harrastus. Jos laskemaan mieli tekee, ei sitä kovin kauas tarvitse lähteä (jos nyt ilmastonmuutoksesta huolimatta lumitalvia meille vielä suodaan) ja välineitäkin löytää edullisesti ja käytettynä. Täytyy vain muistaa pitää mielessä se mikä itse lajissa on tärkeintä, eli se tunne ja vauhdin huuma alamäessä, eikä ne itse varusteet ja niiden hienous.
Näin olen ainakin minä persaukisena mäkimimminä asian mieltänyt. Sitäpaitsi, mitä enemmän asian eteen näkee vaivaa, sitä enemmän sen saavuttamisesta nauttii!
