Henkilökohtaista, Lajipohdintoja, Laskettelu, Lumilautailu

Loppukauden jyrkkä alamäki

Julkaistu: 16.5.2015

Nyt on viimeinkin pakko kohdata totuus ja todeta että lumikausi on tältä erää auttamatta ohi. Kesä jo kolkuttelee ovea ja minä olen jäänyt blogissa jonnekin maaliskuun tienoille. Muutamat laskutarinat ovat jääneet kertomatta, mutta tosiasia on, että laskukauteni koki rankan stopin samalla kun muksu aloitti päiväkotiuransa. Päiväkoti toi mukanaan oletettavasti sairasteluputken, niin lapsukaiselle kuin itselleni, sekä armottoman arkitaistelun työnteon ja kuumeilun välillä. Niinpä pääsiäisen laskuretketkin jäivät haaveiksi vain ja minä en kyennyt edes avaamaan koko Lumipallo.fi-sivustoa, jottei olisi ottanut liikaa päähän. Päätin hiljaisin äänin työntää lumilaudan varastoon ja sulkea mieleni ja silmäni koko aiheelta.

Peuramaa_hiihtokoulu-5

No, ikuisuuksiin en kuitenkaan voi, enkä edes halua, aihetta vältellä, sillä en minä mihinkään aio täältä Lumipallosta kadota (vaikka hieman houkuttelisikin lähteä koko ensi talveksi Karibialle sinne toiseen ”kotimaahani”), vaan ajattelin näin pikku hiljaa hyvissä ajoin alkaa suunnittelemaan seuravaa kautta. Tämä kausi oli hieman hiljaisempi kuin olin toivonut, mutta aloituksena kuitenkin oikein hyvä. Lappia ei päästy edes moikkaamaan, mutta sentään oli se pieni mutta pippurinen keikka Ruotsin puolella Åressa, sekä erinäiset lautailuretket täällä pk-seudulla.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Peuramaa_hiihtokoulu-8

Peuramaa_hiihtokoulu-16

Kauden kaunein laskupäivä sijoittui hiihtoloman tuntumaan tänne Kirkkonummen kotirinteeseen Peuramaalle. Oman laskutuntuman löytymisen lisäksi parasta talvessa olikin opettaa siskon lapsia laskemaan. Nuo oppilaat olivat sen verran hakoja hommassa, etten voi ottaa minkäänlaista kunniaa asiasta itselleni, mutta sen verran hauskempaa puuhaa tuo kuitenkin oli kuin palkkaduunien vääntäminen koneen ääressä, että taas kerran hiihtomaikkahaaveeni nostivat päätään…

No, ensi kauden tavoitteeni on kuitenkin jotain hieman realistisempaa, nimittäin ihan vaan suksilla laskeminen. Hieman maustetta ajattelin kuitenkin hommaan lisätä, sillä pelkkä rinnettä alas viuhahtaminen ei riitä, vaan tarkoitus olisi päästä laskemaan keppejä, se homma kun tältä kaudelta jäi myös aika-raha-funtsailun jälkeen toteuttamatta. Nyt olisikin tässä muutama kuukausi aikaa miettiä miten ja mistä nollabudjetillani hommaan itselleni taas uudet varusteet ensi kaudeksi! Ei riiittänyt lumilauta ei, vaan nyt sitten suksia metsästämään!

Peuramaa_hiihtokoulu-3

Peuramaa_hiihtokoulu-10

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *