Sukset on uusi lumilauta!
Jos joku on vielä yhtä tietämätön asiasta kuin minä tämän talvikauden alkaessa, niin nyt olisi hyvä aika hypätä talvilajien trendien aallonharjalle ja napata alleen laskettelusukset! Tai no, sukset kuin sukset, leveät, lyhyet, tellut tai mitkä lie, sillä ei niin taida olla väliä, mutta kunhan kyseessä ei ole se jalat yhteen sitova monomenopeli nimeltään lumilauta…
Olinkin jo hieman ihmetellyt itseäni ja tällä kaudella mieleeni hiipinyttä ajatusta iskeä jalkaani sittenkin sukset ja tehdä jotain niinkin hurjaa, kuin lähteä laskemaan rataa kotirinteen konkariryhmään… jostainhan ne yleiset villitykset omaankin mieleeni salakavalasti hyökkäävät, enemmän tai vähemmän tiedostetusti. No, keppien kiertelyt päätin kuitenkin jättää seuraavan talven huveiksi, mutta koettuani naapurimaassa sen tosiasian, että lumilauta on tällä hetkellä aivan totaalisesti menneen talven lumia, en yhtään ihmettelisi josko muutama muukin olisi ensi kauteen mennessä saanut päähänsä saman kuin minä. Saattaapi siis olla ruuhkaa radan varrella raakkiryhmässäkin…
Kyllähän tämä asia on siis jo täällä takapajulan puolellakin huomattu, mutta silti myönnän hieman hämmentyneeni, kun Åren rinteillä saimme todeta lumilautoinemme kuuluvamme siihen minimaaliseen vähemmistöön, joka ei vielä ollut kääntänyt jalkojansa etuasentoon laskeakseen alas rinnettä kahden lankun varassa. Tai no, eihän noita nykyajan suksia nyt miksikään lankuiksi voi kutsua, ja siitähän minulla on myös varsin tarkkaa ensimmäisen käden tietoa, sillä Åren visiitillämme saimme tutustua paikallisen Extrem-suksitehtaan verstaaseen (josta minä kilpalaskua harrastaneena puuseppänä olin varsin täpinöissäni), jonka omistaja kertoikin että tällä hetkellä lumilautamarkkinat ovat niin minimaalisella mallilla, että hekään eivät tällä hetkellä edes valmista kyseisiä härpäkkeitä muutamia erityiskappaleita lukuunottamatta!
No, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että koko lumilautailu olisi julistettu pannaan, eikä myöskään sitä, että minä itse suunnittelisin tekeväni tuplatakinkäännöstä ja heittäväni lumilaudan nurkkaan. Ei siltikään, vaikka Åressa sain ensimmäistä kertaa lumilautailuun siirryttyäni todeta, että on olemassa myös niitä hetkiä, jolloin lumilautailu ei tunnu niin kivalta ja että järkevämpää olisi ollut valita vuokraamosta alleni ne tutut ja turvalliset sukset. Onhan se lumilautailu silti varsin paljon hauskempaa kuin se perus suksilasku, ihan siis minun omasta mielestäni ainakin. Sitten jos kyseeseen tulee temppuilut ja offarit ja lumituiskuissa möyrimiset, niin pakka menee varmasti uusiksi jakoon, mutta hei, ei nyt silti ihan kokonaan unohdeta lumilautaa! Eniveis, olen varsin mielissäni myös siitä, että sukset ovat tehneet comebackin!
Ja siis, tottahan se on että Åren siirtymärinteillä suksilla pääsi paljon näppärämmin etiäpäin ajoittain jopa 50m/s puhaltaneessa myrskytuulessa… Samalla kun meikämummo ryömi lumessa, miehet suksineen porhalsivat ohitse niin nopeaan ettei edes tarkkaa kuvaa ehtinyt räpsimään…
