Syntynyt suksille

Minulle on jotenkin muodostunut sellainen kuva, että pienet lapsukaiset ovat kovin innokkaita suksimaan, mutta sitten kun päästään tositoimiin, alkaa sen päiväinen kiukuttelu ja märinä kun homma ei luistakaan ihan niin kuin oli kuvitellut.

No, näin ei kuitenkaan käynyt meillä.

2,5 vuotiaamme oli odottanut kovasti mutta kärsivällisesti lumen tuloa. Sitten kun sitä vihdoin saapui, halusi hän heti ensitöikseen lähteä hiihtämään. No, mikäs siinä kun suksetkin jo löytyivät valmiina varastosta! Lapsi kiinnitettiin suksiin ja niin hän lähti hiihtämään.

Ei itkua, ei kaatuilua, ei paikallaan tönöttämistä. Ei kysymystäkään mitä pitäisi tehdä. Sauvat kävivät tiuhaan tahtiin sivuilla ja latu piirtyi hetkessä talon ympäri. Mistä se tämän oli oppinut? Ilmeisesti niistä lastenohjelmista jotain hyötyäkin on, sillä voisin väittää, että mallia on otettu Mokon seikkailuista, eli tämänhetkisestä suosikkiohjelmasta.

Saa nähdä onnistuuko yhtä vaivattomasti vielä sittenkin kun vaatimustaso tästä hieman nousee… nyt kuitenkin harjoitellaan niin kauan kun suksi edes jotenkin luistaa pihamaalla ja toivotaan että innostus suksihommiin pysyy yhtä korkealla!

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ensimmäiseen lasketteluretkeen on vielä matkaa, mutta tästä on hyvä aloittaa! Niin mahtavaa!!!