Voiko Porvoossakin lasketella?
Viime viikonlopun tylsänharmaasta säästä huolimatta päätimme suunnata nokkamme kohti Porvoota ja siellä aivan keskustan kupeessa sijaitsevaan Kokonniemen hiihtokeskukseen. Kuka tiesi että Porvoossa ylipäätään on laskettelukeskus? No, minä ehkä kehtaan tunnustaa että enpä tiennyt ennen tätä talvea.
Nyt kun olen alkanut juurtumaan tänne pääkaupunkiseudulle ja olen tehnyt päätöksen koluta läpi kaikki lähiseudun talviurheilumekat, tuli Kokonniemi kivana yllärinä tietoisuuteeni. Porvoo on yksi niistä paikoista, joissa vierailemme jokaisena kesänä ja josta olen jopa käynyt kotipaikkaakin meille etsimässä. Silti en ollut tiedostanut edes niitä selkeitä opasteita Kokonniemen suuntaan, jotka tällä kertaa ensimmäisenä iskivät silmääni tienvarresta. Kokonniemeen mennessä on tosiaan aika vaikea eksyä, sillä sen voi bongata helposti joen läntiseltä puolelta keskustan kainalosta… silti meiltä kesti sellaiset puoli tuntia enemmän matkaan kuin oli tarkoitus. Kannatti meinaan ajaa pitkin Lahdenväylää ohi Porvoon liittymän, puhelimessa hölöttäen (sieltä takapenkiltä käsin kun ajo-ohjeita muka heittelin) ja päätyä tutkimaan Sipoon maalaismaisemaa. Amatööri.
No, perille kuitenkin päästiin, pienimmän retkeilijän jo simahdettua turvaistuimeensa. Päiväunet tosin takasivat kerrankin mukavan laskurauhan minulle sekä siskontytölle, joka pääsi testaamaan 40 eurolla hankkimiaan lautailuvälineitä. Vuokraamopoikien ystävällisten ruuvailuiden jälkeen lähti laskut kirppiskamoillakin sujumaan oikein hyvin ja tytsyn harjoitellessa loivemmassa mäessä sompahissin kanssa taistellen, kävin minä testaamassa Kokonniemen huipputuntumaa.
Päivä ei tosiaankaan ollut mikään ihanteellinen kuvaamiselle, mutta kamera kuitenkin keikkui mukanani, sillä omat laskutaitoni ovat näiden lyhyiden laskuretkien aikana ehtineet kehittyä edes sen verran, että nyt jo uskallan kamerareppua mukanani mäessä kanniskella. Maisemat Kokonniemestä olivat tosiaan aika ainutlaatuiset siihen verrattuna mihin olen näillä Suomen rinteillä tottunut, sillä siellähän se kaverini Vanha Porvoo nökötti suoraan edessäni. Seuraavan kerran suunnistammekin Kokonniemeen aurinkoisella säällä, sillä sen verran jäivät harmaat kaupunkikuvat rinteen suunnalta mieltäni kaivertamaan.
Itse rinteisiin olin kuitenkin tyytyväinen, oli jyrkempää ja loivempaa ja varsinkin nuorille laskijoille rinnereittejä yhdistelemällä näytti löytyvän hyvät temppuradat. Reilejä ja hyppyreitä löytyi kiitettävästi, vaikka itsehän kierrän moiset vain vierestä katsellen… Loivemmasta rinteestä löytyi myös mukava paikka harjoitella toista kertaa lautailevalle siskontytölle. Mattohissi tosin puuttui, mutta tässä tapauksessa se oli vain hyvä asia, sillä tulipahan tsempattua tytsy sompahissille, sillä köysihissillä ei olisi kovin pitkälle päästy. Hisseillä kuitenkin oli aina henkilökuntaa ystävällisesti auttamassa ja muutamien muksahduksien jälkeen ylämäki olikin jo ihan kakkupala.
Ystävällisyys jäikin ensimmäisenä adjektiivina Kokonniemestä mieleeni. Minä entisenä Karibian asukkina kun kiinnitän aina kovin paljon huomiota näihin sosiaalisiin seikkoihin ja asiakaspalvelun laatuun, niin Kokonniemi sai kyllä tähän mennessä parhaat asiakaspalvelupisteet pääkaupunkiseudun hiihtokeskusrallissani. Niin hissitytöt ja -pojat, vuokraamokaverit kuin rinnekahvilan henkilökuntakin veivät pisteet kotiin. Toisena erityisenä asiana totesin, että Kokonniemi oli tähän mennessä paras paikka taaperon kanssa liikkeellä ollessa. Päikkärit jatkuivat rattaissa tilavassa kahvilassa maisemapaikalla ja vessasta löytyi hyvät tilat vaipanvaihtoon ja muihin huoltotoimenpiteisiin. Invavessasta löytyi nimittäin myös suihkukaappi vieläpä suihkusaippualla ja shampoolla varustettuna! Heh. Suihkua ei kyllä tällä kertaa (onneksi) tarvittu…
Tällä kertaa tämä bloggari pääsi laskemaan Kokonniemen piikkiin ja jos joku muukin innostui päivästä Porvoon kukkuloilla, niin kannattaapi klikata itsensä tänne, sillä jaossa olisi arvontaan osallistuville 5 kpl päivälippuja Kokonniemeen. Vielä nimittäin ehtii laskemaan, vaikka ruoho alkaisikin jo kotipihalla vihertää!
Seuraa blogia Bloglovinissa:
