Saana 4.12.2017

Luminous Finland 100, Saana

Julkaistu: 06.12.2017

Suomen itsenäisyyden 100 -vuotis juhlavuonna, olen syystä tai toisesta vain seurannut sivusta kaikkia juhlatapahtumia. Olen joko ollut töissä tai toisella paikkakunnalla niistä tapahtumista, jotka olisivat minua kiinnostaneet. Tämän talven kokonaan asuessani Sirkan -kylässä eli Levillä Kittilässä, niin päätin, että haluan nähdä ja kokea yhden Luminous Finland 100 -tapahtumista eli Saana -tunturin valaistuksen Kilpisjärvellä.

Puhuin asiasta muutamille ystävilleni täällä Levillä ja heitä vähän puistatti ajatus lähteä 260 km päähän Kilpisjärvelle vain yhdeksi illaksi ja yöksi. Ensimmäinen kysymys oli aina missä olla yötä? Tai millä mennä? Tarjosin autoani matkalle ja kerroin, että olin ajatellut nukkua ne muutamat tunnit autossa talvimakuupussissani. Hyvät safariopas ystävättäreni olivat innoissani ideasta ja sanoivat, että lähdetään vain kuin kerroin ideastani heille. Niinpä toteutimme suunnitelman lähteä katsomaan valaistua Saana -tunturia. Lähdimme maanantaina 4.12.2017 suoraan työpäiviemme päätteeksi kello 18.20 ajelemaan Leviltä kohti Kilpisjärveä. Matkamme taittui rattoisasti, ihastelimme taivaalla olevia upeita revontulia, jotka muistuttivat meitä Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu -kirjasta. Superkuu valaisi mahtavasti myös tietämme. Mitä lähemmäksi Kilpisjärveä tulimme vastaantulevien autojen ja bussien ruuhka vain kasvoi. Kilpisjärvellä oli kuulemma ollut valojen sytyttämishetkellä noin 50 turistibussia. Kaikki makuupaikatkin olivat loppuunmyytyjä.

Revontulet_SaanaSaana -tunturi ja revontulia, kuvattu otettu pelkällä kännykkäkameralla.

Saavuttuamme Kilpisjärvelle mahtava ja uljas Saana otti meidät vastaan. Niin kauniissa sinisessä valaistuksessa. Itse olin edellisen kerran ollut vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa Kilpisjärvellä kesällä 1980. Ainoa mitä mielestäni silloin oli Kilpisjärvellä oli retkeilykeskus, joka ei ollut paljoa muuttunutkaan ulkoisesti näiden vuosien aikana. Teimme pikaisen sightseeing ajelun Kilpisjärven -kylällä ja etsimme sopivaa paikkaa parkkeerata auto. Kylä oli laajentunut ja paljon oli rakennettu uusia hienoja mökkejä. Tuli heti mieleen, että tänne tulen joku kevät vielä hiihtelemään tai kesälle retkeilemään.

Saana_4-12_2017Valomatkailua Saanalle; Luminous Finland 100, Saana.

Sopivan parkkipaikan löydettyämme, suunnistimme Kilpisjärven jäälle lumikengillä kävellen ja reput selässä. Sytytimme jäälle nuotion tuomillamme puilla ja avasimme kuohuviiniä vielä lasisiin laseihin (vaikka lasit eivät olleetkaan täysin oikeat samppanjalasit). Tunsimme itsemme etuoikeutetuiksi kohottaessamme maljaa Suomen itsenäisyydelle, upealle Saanalle, Suomen mahtavalle luonnolle sekä erityisesti meille yli 40 vuotiaille naisille. Monessa muussa maassa meidän toteuttamamme retkemme ei olisi ollut mahdollista. Kaikkien meidän aviopuolisot/puolisot toivottivat vain meille hyvää reissua sekä pyysivät lähettämään paljon kuvia. Lapsemme iloitsivat mahdollisuudestamme kokea valaistu Saana.  Upea hiljaisuus minkä luonto tarjosi ympärillämme (välillä toki kalarekat ajoivat ohi, aika tiheäänkin tahtiin) sekä se Super kuutamo. Kaikkein parasta oli taivaalla loistavat revontulet. Istuessamme jäänpäällä nuotion äärellä ja paistelimme makkaraa ja nautimme kylmää kuohuviiniä oli jotain aivan mahtavaa ja meidän kaipaamamme luksusta. Tunsimme itsemme, niin etuoikeutetuiksi saadessamme kokea, jotakin vastaavaa. Maisemat siinä Kilpisjärven ympärillä olivat rauhoittavia ja täynnä luonnonenergiaa. Se tunne, että saa asua itsenäisessä Suomessa ja mahdollistaa ilta luonnon keskellä oli fantastista.

Kuohuviinia_SaanallaNuotilla_Kilpisjarvella

Eväittemme loputtua, päätimme viedä reput autoon ja jatkaa kävelyä vielä kelkkareittiä pitkin lähemmäksi Saana tunturia. Meidät yllätti parikin kertaa valaistuksesta huolehtineet porukat moottorikelkoillaan. Heiltä saimme hyvää informaatiota Saksassa tehdyistä erikois led-lampuista, joita valaistukseen oli käytetty 136 kappaletta 10 eri kohteessa. Ensimmäiset 4 kohteessa oli verkkovirta ja lopuissa kohteissa akut, joita täytyi käydä vaihtamassa 30 h valaistuksen aikana, aika ajoin. Nautimme vaivaiskoivumetsiköistä, Super kuun antamasta valosta, joka innosti meitä ottamaan enemmänkin kaikkia ”hassuja kuvia”. Lopulta suunnistimme takaisin autolle. Kellon ollessa 1.30 rakentelimme autosta kolmen naisen yöpaikan. Talvivaatteet päällä sujautimme itsemme makuupusseihin ja nukahdimme. Heräsimme aamulla siinä klo 5 jälkeen ja rupesimme käynnistelemään webastoa ja saamaan auton ikkunoita sisältä sulaksi yön -15C pakkasen jäljiltä. Ihailimme vielä hiljaisuudessa niin kaunista Saanaa, jonka valotaitelija Kari Kola oli toteuttanut yhdessä Valoparta Oy:n kanssa.

Lumikenkäillen_SaanallaMainoskuvia_Saana

Ajelimme hiljaisuudessa kohti Leviä. Muonion Seolta haimme aamutuimaan kahvit matkaan. Pallaksen kohdalla jouduimme tekemään todella äkkinäisen pysähdyksen porojen ollessa keskellä tietä. Leville saavuttuamme pakkanen oli kiristynyt -20C, joka tiesi meille kaikille kolmelle lisää vaatteita päälle työpäivään turistien parissa ulkona. Päivämme töissä vähillä unilla meni mukavasti. Kyllä sen jaksoi kun oli kokenut jotakin niin upeaa, mitä ei sanoin oikein osaa selittää. Kokemus oli minulle ainakin ainut laatuinen ja herätti niin monia tunteita. Kaikki, jotka kysyivät minulta kuinka jaksan 8 tunnin työpäivän tuollaisen reissun jälkeen? Vastasin hyvin, se kokemus luonnon ääressä antoi niin paljon energiaa ja hyvän olon tunnetta. Suomi on pitkä maa, missä on upeaa luontoa, jota meidän pitää osata kunnioittaa ja arvostaa sekä pitää huolta. Olen monessa asiassa ylpeä synnyinmaastani. Kiitos ystävättärelleni ikimuistoisesta matkaseurasta!

Kilpisjärvi_05122017Superkuu

Kilpisjärveä Ruotsin suuntaan. Mahtava SuperKUU!

 

2 kommenttia

Kesänki_09_2017

Ruskalomalla Lapissa osa 2/2

Julkaistu: 17.10.2017

Enontekijöiden Hetasta ruskaseikkailumme jatkui Muonioon. Muonion S-marketin pihalle jätimme Silmäaseman rekan ja itse menimme majoittumaan Lapland Hotels Olokseen. Täytynee myöntää, että Lapland Hotels –ketjun ehdottomasti parhaimmassa kunnossa oleva hotelli on Olos (kiitos Saksalaisen autoteollisuuden). Saimme upean huoneen ylimmästä kerroksesta, jossa oli hetivalmis sauna, pieni keittiö ja mahtavat näkymät aina Pallakselle asti, jos vain sää olisi antanut siihen mahdollisuuden. Syötyämme maittavan illallisen Takka -ravintolassa, vietimme  viinilasien ääressä iltaa pitkäaikaisen ystävämme seurassa, joka oli Oloksella töissä. Sovimme, että aamusta lähdemme kävelemään Oloksen ympäri ja säästä riippumatta.

Oloksen hotellihuoneen näkymätLapland Hotels Olos

Maisemat Lapland Hotels Oloksen huoneesta.

Hotelliaamiaista nautimme muutaman muun ruskaretkeläisen kanssa. Meitä ”keski-ikäisiä” hymyilytti ruskaretkeläisten varsin korkea ikä, mutta innokkuus päästä luonnon helmaan oli sitäkin suurempi. Lähdimme siis kolmisin hotellin pihalta tunturia kiertämään. ”Paikallisoppaamme” kertoi, että edellisenä päivänä jotkut olivat nähneet karhun raateleman poron tässä lähistöllä ja kohtahan ne karhun jäljetkin olivat siinä edessämme keskellä polkua mitä kävelimme. Eli tuossa kerrotussa tarinassa ei todellakaan ollut sitä ”Lapin lisää”. Nautimme kävelystä varsin pilvisessä päivässä ja saimme lounasmakkaratkin paistettua laavulla ja tietysti täytyihän meidän rinteisiin tutustua vaikka niistä se  lumi puuttuikin. Itse olen edellisen kerran laskenut Oloksella 1981 eli onhan siitä jokunen vuosi vierähtänyt. Samoin kävimme katselemassa tuulivoimaloita. Luntakin oli kesän ajan säilötty useampaankin ”pinoon”, mutta nämä lumet olivat tarkoitettuja Oloksen FIS-tykkikisoihin marraskuun alkuun eivätkä rinteeseen.

Karhun jäljet polullaOloksen eturinne

Karhun tassun jäljet Oloksella. Oloksen eturinne.

Muoniosta matka jatkui kohti Kittilää. Silmäasema rekan, veimme Kittilän S-marketin pihaan ja itse ajelimme Leville majoittumaan. Levillä majoituimme ystävämme luokse. Aamulla kävin ystäväni kanssa pitkällä koiralenkillä, kun mieheni taas meni hierontaan. Olemme kumpikin todella kriittisiä hierojien suhteen. Sillä, jos hieronnasta maksaa se pitää olla ammattitaitoista, kunnon otteet ja hierojan pitää tietää mitä tekee. FysiPoint Leviltä löytyy hieroja Perttu. Ilman hänen ammattitaitoaan olisin ollut viime talvena moneen kertaan ollut pulassa, kun omat jalkani menivät kaikesta venyttelystä, joogasta, uinnista ja omasta hiihdosta ym. jumiin. Toki työ rinteessä hiihdonopettaja vaati sen, että jalat vaan pitivät olla kunnossa ja kunnollinen hieronta säännöllisin ajoin pelasti tilannetta.

Hyvää lounasta nautimme ystäviemme kutsumana KingCrab Housessa (norjalainen poronkäristys oli todella maittavaa) ja saimme tulevan talven asioita alustavasti jo sovittuakin. Herkulliset kaakaot kävimme juomassa Cafe Spiellassa, jossa talven aikana olin monesti ollut pikku oppilaitteni kanssa lämmittelemässä ja näillä samoilla kaakaoilla, jonne saa sen ihanan vaahtokarkin.

LeviLevin eturinne Panorama -hotellilta.

Tuntui hassulta seista ilman monoja rinteessä ja katsoa ”yläsompaa” ja eturinnettä, jossa oli tultu laskettua talven aikana oppilaiden kanssa niin monesti.

Jotta se todellinen ”ruska Levi” piti kokea, niin emmehän me olisi voineet jäädä paitsi näköalaravintola Tuikun ruskahumppaa. Iskuporakone bändi veti tuvan täyteen päivätansseissa ja taisimme olla varmaan ainoat täysin selvinpäin ollut pariskunta noissa kemuissa, vaikka tanssilattialla jorasimmekin innokkaina.. Sillä meillä oli vielä pari asiaa hoidettava illan aikana.

Tuikku ruskahumppaa

Itselleni ehkä tärkein oli nähdä tulevan talvikauteni asunto. Onnistuin saamaan itselleni hyvältä paikalta olevan vuokra-asunnon talveksi, joka juuri palvelee omia tarpeitani eli on tarpeeksi lähellä työpaikkaani, on juuri sopivan kokoinen ja ei ole kosteusvaurioita eli hometta. Levillä kuten myös monessa muussakin talvimatkailukohteessa on huutavapula koko kauden kausityöntekijöiden asunnoista. Yksinkertaisesti asuntoja vain ei ole. Moni haluaisi yksiön tai kaksion, joka olisi vielä kalustettu ja kohtalaisen lähellä työpaikkoja sekä järkevän hintainen. Mökkimajoitusta on paljonkin tarjolla, mutta moni mökin omistaja ei ole innokas lähetemään vuokraamaan mökkejään kausityöntekijöille, joilla ei ole mitään mahdollisuutta maksaa samoja hintoja asunnosta kuin viikkoturisteilla. Joten moni mökin omistaja tekee huomattavasti paremman ”tilin” vuokraamalla mökkiä ainoastaan 3-5 viikkoa korkeaesongin aikana talvella kuin vuokraisi sen 5-6 kuukaudeksi kausityöntekijöille. Oma kantani tähän asiaan on se, että jotakin pitäisi tehdä nopeasti, jos kausityöntekijöitä halutaan jatkossakin tekemään töitä näihin kasvavan talvisesongin matkailukohteisiin. Se, että Leville rakennetaan lisää upeita hotelleja tarkoittaa työvoiman tarvetta. Jotta työvoima viihtyy, tarvitaan asuntoja, jotka ovat kohtuuhintaisia ja asiaa vielä helpottaisi se, että nämä asunnot eivät olisi loma-asuntoja, jonne voisi jopa ns. virallisestikin muuttaa kirjoille. Parakkikylä olisi ehkä nopein ratkaisu asiaan?

Lumisade Levillä 15092017Levin eturinne 15.9.2017 yöllisen lumisateen jälkeen.

Mieheni jatkoi Silmäasema rekan kanssa matkaa Kolariin ja itse jäin Leville vielä päiväksi. Aamun valjetessa oli mukava katsoa Levin eturinteeseen, kun yön aikana oli sadellut vähän lunta. Itselläni koitti työpäivä rinteen juurella.

Illalla treffasimme Äkäslompolossa, Ylläksellä. Jounin kaupan pihaan mahtui sopivasti Silmäasema rekka ja iltaa me taas saatoimme mennä viettämään tuttujen kanssa Public House Selvä Pyyhyn laajan olut tarjonnan ja pubiruuan pariin ja kuuntelemaan illan esiintyjää.

Jounin kauppaÄkäslompolossa, Ylläksellä Jounin Kaupan pihalla oleva iso poro.

Mukavan illan jälkeen uni maistui oikein kunnolla ja pitkään. Otimmekin ns. lepopäivän ja kävimme alennusmyyntiostoksilla Sport Shop Äkäslompolossa, joka on mielestäni yksi parhaiten varusteltuja urheilukauppoja, jossa oikeasti on laadukkaita vaatteita ja erityisesti super loistava asiakaspalvelu. Tunturilounaan söimme Poro ravintolassa, jossa ruoka oli ihan kohtuullinen, mutta asiakaspalvelussa ja -myönteisyydessä olisi ollut paljon parannettavaa.. Illalla lähdimme paikallisen tuttavapariskunnan kanssa Ihmisen Rinkiin katsomaan  Lentävä Poro ruskateatterin Nelostie -näytelmää. Ensimmäiselle sadalle teatteriyleisölle tarjoiltiin Lapland Safarien kelkkahaalareita, meistä kolme otti ne päälle ja todellakin pysyimme lämpiminä näytöksen ajan, koska ensin ilta pimeni ja tuli viileys sekä tihkusade ulkoilmateatteriin.

TeatteripukeutuminenLentävä Poro teatteri

Ihmisen Ringissä Ylläksellä, ulkoilmateatterissa.

Viimeinen yhteinen päivämme kulutimme sauvakävellen Kesänkijärven maastoissa. Nautimme maisemista, ruskasta ja tunturien tarjoamasta hiljaisuudesta. Toki kävimme syömässä välipalaa Kesängin keitaalla. Paljo muitakin ruskaretkellä olijoita oli liikkeellä erinäisillä kulkuvälineillä niin fatbikeillä, kuin maastopyörillä ja koirien kanssa jne.

Sauvakävelysauvat telineessäKesängin Keitaan sauvakävelysauvateline, ruska-aikaan.

Jokaisessa lomassa ja retkessä on aina se ”tylsin vaihe” eli sanoa jäähyväiset. Onneksi Lappiin palaan taas pikapuolin, vaikkakin silloin on jo talvisempaa. Itseäni onnisti, että sain matkaseuraa paluumatkalle aina Tampereelle asti, joten ei tarvinnut Äkäslompolosta pääkaupunkiseudulle yksin matkustaa.

Mahtava oli reissumme. Kaikkea tuli koettua ja nähtyä. Suosittelen lämpimästi ruskamatkailua jo pelkästään maisemien ja Lapin lumon puolesta sekä avartaakseen kotimaatietoutta. Suomi on pitkä maa ja paljon on nähtävää ja opittavaa omassa maassamme.

Kellostapuli ja YlläsKellostapuli ja Ylläs -tunturi sekä Kesänkijärvi.

2 kommenttia

Porot

Ruskalomalla Lapissa osa 1/2

Julkaistu: 28.9.2017

Syyskuun alussa ajelin pohjoiseen ruskalomalle. Ruskaloma ei ollut ehkä ns. niistä perinteisimmistä ”ruskalomista”, koska mieheni oli töissä ja liikuin hänen työnsä mukana paikkakunnalta toiselle. Kun miehelläni oli päivällä vapaa-aikaa hyödynsimme sen yhteisiin kävelyihin luonnossa tai tutustumisiin lähiympäristössä. Toki aikaa kului myös ystävien tapaamiseen ja minun osalta, jopa yhteen työpäivään Levillä.

Matka alkoi hyppäämällä auton ratin taakse ja aloittamalla ajourakka, jota matkan aikana kertyi ”vaatimattomasti” 3755 km 12 päivän aikana. Ensimmäinen päivä kului Kirkkonummi – Kajaani välillä. Kajaanissa yövyin vanhan työtoverini luona ja samalla tuli vaihdettu kuulumisia. Seuraavana päivä kului autossa Kajaanista – Utsjoelle. Matkan varrella piti välillä jarrutella vauhtia ja väistellä poroja, pysähtyä hoitamaan asioita ja katselemaan paikkoja turistinomaisesti kuten Joulupukin Pajakylään  Napapiirillä. Pohjoiseen ajaessa on aina syytä muistaa, että huoltoasemia ei ole ihan jokapaikassa. Välillä voi olla 120 km huoltamoiden välillä tai enemmänkin.

Joulupukin pajaJoulupukin Pajakylässä oli runsaasti kansainvälisiä vieraita. 

En ollut koskaan käynyt Inaria korkeammalla Suomi-neidon pään kohdalla. Käsivarressa Kilpisjärvellä taas olin käynyt. Matka Inarista pohjoiseen oli siis täysin uutta. Maisemat muuttuivat upeiksi vaara-tunturimaisemiksi ja ruskan värit vaan komistuivat sekä puiden koot pienenivät, olin haltioissani ja silmä lepäsi maisemissa. Utsjoella löysin helposti vanhan luokkatoverini luokse, jonka viimeisestä tapaamisesta oli vierähtänyt 20 vuotta. Yön nukuttuani makeasti lähdin tapaaman aviomiestäni Lomakylä Valleen aamiaiselle, jonne hän oli yöllä ajellut. Täytyy myötää, että Ravintola Deatnussa on yksi maailman kauneimmista terasseista ja ravinolan sisustuskin on upea. Harvassa ravintolassa pystyy niin upeasti katsomaan Tenojokea ja samalla ihailla tuntureita Suomen ja Norjan puolella, puhumattakaan revontulista ilta- ja kaamosaikaan. Aamiaisella oli erikoisuutena todella hyvää kylmäsavu haukea. Sitä olisi voinut syödä loputtomasti.

Lomakylä ValleRavintola Deatnun sisustus on mainio ja upea Tenojoki taustalla antavat loistavan tunnelman.

Päivällä lähdimme kävelemään meille opastettua polku pitkin nuotiopaikalle, missä nautimme lounaaksi grillimakkarat. Olimme kumpikin haltioissa Tenojoen tuomasta rauhasta ja maisemista. Kävimme vielä kävelemässä Ailegas tunturilla ja maisemat vain paranivat ja sää suosi meitä. Illan kruunasi ystävättäreni ja hänen miehensä tarinat Utsjoelta sekä heidän koirien seikkailut (Ailigaslammen kennel).

UtsjokiUtsjoki ja Tenojoki, maisemassa mieli lepää.

Matkamme jatkui mieheni työn puitteissa Nuorgamiin. Minulle pienenä yllätyksenä tuli rajakaupan vilkkaus. Nuorgamin Alkon valikoima on yksi parhaimmista pienen myymälän valikoimista Suomessa. Lauantaina kaupoissa väkeä riitti, Norjan kilpisillä autoilla. Kaupan puolella oli pitkä lihatiski ja valikoima poikkesi paljolti Etelä-Suomen peruskauppojen valikoimasta. Norjalaiset ostivat kärry kaupalla ruokaa, olipahan sekin oma nähtävyytensä ruskaretkellä ja ”opintomatkalla” kotimaassani.

Jäämeri_Norja_2Jäämeren rannalla Varangerflorden, Norja

Meitä kumminkin himotti mennä kävelemään jäämeren rannalle. Päästyämme Norjan puolelle, jossa itätuuli puhalsi 22 m/s kylmästi ja lämpötila oli vain +5C. Vaikka olimme varautuneet lämpimin vaattein, niin pystyssä pysyminen välillä oli oma juttunsa, joten otimme Plan B -käyttöön. Ajelimme Vadsø:n eli Vesisaareen. Kovan tuulen takia meillä jäi väliin, jopa kävely Ilmalaivatornille ja bunkkereille. Päädyimme lopulta syömään isot ruoka-annokset ravintolassa, Norjan hinnoilla. Illalla meillä oli edessä  siirtymäajo Nuorgamista Saariselälle. Seuraava kohteemme olisi Hetta, Enontekiöllä. Järkevintä olisi ollut ajaa Norjan kautta n. 370 km Hettaan. Mutta kun tulipapereita ei oltu tilattu Silmäasema -rekalle Norjaan, niin oli pakko ajella Sodankylän kautta asfalttiteitä reilut 600 km Hettaan. Mieheni siis tuurasi kuljettajana Silmäasema-rekassa reilut 5 viikon ajan. Silmäasema -rekka tuo optikon ja silmälääkärin palvelut pienemmille paikkakunnille sekä reilun valikoiman silmä- ja aurinkolaseja. Tälle palvelulle on todellakin tilausta ja varsinkin silmälääkärin palveluille pienemmillä paikkakunnilla, josta on pitkä matka lähteä Rovaniemelle tai Tornioon silmälääkäriin. Monesti kuuli asiakkaiden toivovan, että rekka olisi viipynyt pidempään Lapin pienemmissä kuntakeskuksissa.

Silmäasema-rekkaSilmäasema-rekka Hetassa Jussan Tuvan edessä.

Saavuimme lauantai-iltana Saariselälle keskelle parhainta ruskasesonkia. Kumpikin olimme pitkästä päivästä niin väsyneitä ja mieheni vielä  flunssainen, joten päätimme jättää ruskariennot väliin, vaikka niihin olisi runsaasti ollut tarjontaa ja väkeäkin oli paljon liikenteessä. Lopulta päädyimme vain hakemaan hyvät poro-hampurilaiset Moussi Grillissä ja  nautimme ne hotellihuoneessamme samalla katsoen Napapiirin Sankarit 2 -leffaa telkkarista, jota sai meidät nauramaan siinä mielentilassa aivan loputtomasti. Sillä meidänkin elämässämme on ollut ”muutama muuttuja”.

SaariselkäSaariselän rinteet.

Aamupalan jälkeen meidän oli taas tarkoitus vähän kävellä ja valloittaa Kaunispää. Mutta jälleen kerran tuuli ja miestäni vaivasi kova flunssa, joten pitkät unet ja myöhäinen  aamupala olivat tarpeen. Lopulta ajoimme autolla Kaunispään Huippu ravintolaan munkki-kahville ja kuumalle marjamehulle; ihailimme tuulessa ja tihkusateessa ruskaa, uutta rakenteilla olevaa hotellia ja rinteitä. Edessä oli siis vielä ajomatka Hettaan. Matkalla maisemat vaihtuivat ja ruska muuttui. Hetassa meitä odotti viehättävä ja remontoitu Jussan Tupa.

Meillä oli kaksi päivää edessä Hetassa. Mieheni töiden takia emme voineet lähteä tekemään mitään pidempiä vaelluksia, mutta kuitenkin tutustuimme mielenkiintoiseen Skierri – Tunturi-Lapin luonto- ja kulttuurikeskukseen. Minua taas kiinnosti sen vieressä oleva Hetan hiihtomaa, jonka päälle kävelimme ihmettelemään maisemia ja taas alas kävelimme rinteitä pitkin, mustikoita poimien. Rinnealue näytti mielekkäältä lähikeskukselta verraten monen vielä pienempään suosittuun keskukseen eteläisessä Suomessa. Iltapäivällä kävimme luontokeskuksessa elokuvissa paikallisten nuorten kanssa piristymässä. Illalla hotellihuoneen ikkunasta katsoessa Jussan Tupan parkkipaikkaa, pihalle ajoi klo 20 aikaa kirjastoauto, jonka henkilökunta tuli myös hotelliin yötä. Heidän yhteispohjoismaisen kirjastoauton reitti on vähän pidempiä eli kotiin ei pääse aina yöksi. Samoin pihaan ajoi myös kiertävä kangaskauppa Palatalo. Seuraava päivä menikin paperihommissa ja kylän raittia kävellen illalla taas matka jatkui

Hetta Hiihtomaa 1  Hetta Hiihtomaa 2 Hetta_lumikissa

Hetta Hiihtomaa

Muonioon ja siitä ja muista seikkailuista seuraavassa tarinassa.

Kommentoi