Oppiminen, Suomi, Turkki, Yleinen

Suomi -tunnelmaa Turkkilaisten kanssa

Julkaistu: 31.8.2018

Toukokuussa 2018 osallistuin AFS Intercultural Programs Eva-vaihtoon Turkissa. Nyt oli taas meidän vuoro emännöidä viidelle Izmiristä Turkista tulevalle rouvalle Suomea. Eva-vaihto on AFS vaihto-oppilasjärjestön vapaaehtoisten naisten (isäntäperheen äitien, tukihenkilöiden) mahdollisuus osallistua kansainvälisiin vaihtoihin. Viikko vietetään kummassakin maassa ja tutustutaan kulttuuriin, ruokaan, tapoihin, elämään, ilmastoon sekä ihmisiin. Itselleni tämä oli kuudes kerta toimia emäntänä tallaisissa vaihdossa. Tämän takia olimmekin jo oppineet omat rutiinimme ja tapamme toimia emäntinä. Ohjelman runkokin oli aika vakiotu. Toki Suomeen tulevat Eva-vaihdon rouvat saavat esittää toiveita, mitä haluavat erityisesti nähdä tai kokea. Jokaisella ryhmällä on aina omia intressejä ja toiveitaan. Tukkilaisrouvilla oli mm. toiveena päästä vierailemaan mm. kouluun, AFS -toimistolle ja Porvooseen sekä Tallinnaan.

Ensimmäinen kosketus Eurooppaan Turkin rouville tuli saapuessa Schengen alueen rajalle Helsinki – Vantaan lentokentällä. Kolmella rouvalla oli kerta kutsuviisumi Schengen alueelle ja kahdella rouvalla taas ns. ”valtion passi”, jolla pääsi liikkumaan mm. Eurooppaan ilman viisumia. Nämä rouvat joko itse työskentelivät valtiolle tai heidän miehensä. Nämä rouvat taas, joilla oli kutsuviisumi joutuivat ns. ”keskusteluun” rajavartioiden kanssa; Miksi tulevat? Mitä tekevät? Kuka maksaa ylläpidon ym.? Me taas odotimme kiltisti tuloaulassa heidän tuloaan kaksi tuntia ja vielä kun kone oli reilun puoli tuntia myöhässä meni meidän ohjelma vähän uusiksi. Ehdimme kuitenkin ensimmäiseen sovittuun ohjelmaamme Helsingin pääkirjastoon Pasilaan. Alun perin meidän piti vierailla Tikkurilan kirjastossa, mutta Vantaan kaupunki olikin muuttanut kaikki kirjastoesittelyt maksullisiksi  ryhmille (250€). Suomalaiset kirjastot eivät ole vain kirjojen lainaamiseen tarkoitettuja paikkoja kuten Turkissa, vaan meiltä löytyy monipuoliset palvelut. Tutustuimme; vapaassa käytössä oleviin tietokoneisiin ja ompelukoneisiin, monikulttuuriseen kirjavalikoimaan (yli 90 kielellä olevia kirjoja), lasten satuhetkiin, maahanmuuttajien Suomi -kahvila toimintaan, erilaisiin lainauspalveluihin (kotiinkuljetus), äänitteiden, pelien, lehtien lainaamiseen. Kirjastossa saattoi viettää aikaa pelaamalla pelejä, tekemällä palapelejä, opiskelemalla ja tietysti lukemalla ja kuuntelemalla. Aineistojen palautusautomaati oli vähän erilainen, koska Suomessa ei desinfioida kirjoja, jotka tulevat palautukseen, ainoastaan tarkistetaan niiden kunto.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

 

 

 

 

 

Jokaiselle illalle olimme varanneet illallisen, jonkun meidän emäntien kotona. Samalla meillä oli mahdollisuus tutustua meidän koteihin ja suomalaiseen ruokaan. Ensimmäisenä iltana meillä oli yllätyksiä; joimme simaa, meille esiintyi yhden rouvan ystävä pariskunta viululla ja kitaralla soittaen suomalaisia sävelmiä, me emännät olimme pukeutuneet kansallispukuihin ja kävihän se joulupukkikin paikan päällä tuoden tuliaislahjat (käsin huovitetut ruusurintaneulat) rouville. Ruuaksi nautimme kesäkeittoa, savustettua lohta, uusien perunoiden ja sienisalaatin sekä salaatin kera ja jälkiruokana oli mämmiä. Illalla vielä vierailimme Pyhän Laurin kirkossa ja hautausmaalla. Ilta olisi siis täynnä ohjelmaa, vielä kun vieraitamme painoi matkaväsymys, kun olivat lähtenee keskellä yötä Izmiristä, joko bussilla tai lentokoneella kohti Istanbulia.

 

 

 

 

 

Hyvin nukutun yön jälkeen. Vierailimme AFS:n toimistolla Helsingin keskustassa aamuteen merkeissä. Toimistolla keskusteltiin paljon lähinnä kuinka vapaaehtoiset auttavat AFS:n vaihto-oppilaita Suomessa ja Suomesta lähteviä vaihto-oppilaita. Millainen rooli on vapaaehtoisilla ja yhdysopettajilla Suomessa. Vierailun jälkeen suuntasimme kohti Porvoota. Porvoossa kävelimme ympäri vanhaa kaupunkia, kuuntelimme lyhyen opastuksen Porvoon Tuomiokirkossa, söimme hyvää lounasta Hanna-Mariassa, maistelimme suklaata Brunbergilla. Päiväteet joimme joen varressa Runebergin torttujen kera. Lopulta vielä otimme useita kuvia Suomen kansallismaisemasta vanhan Porvoon ranta-aitoista.

 

 

 

 

 

Illaksi suunnistimme Kotkan Prisman kautta Haminaan mökille saunomaan ja uimaan järvessä. Tässä kohtaa törmäsimme suomalaisiin tapoihin. Kerroimme meidän saunakulttuurista ja tavoista saunoa alasti, varsinkin saman sukupuolen kanssa tai perhe tai ystäväpiirissä.  Alastomuus, joka on meille normaalia ei välttämättä ole kovinkaan monelle normaalia, edes saman sukupuolen kanssa. Päädyimme päätökseen, että kaikki saunovat ja uivat sekä kylpevät paljussa uimapuvuissa. Seuraavaksi oli muutettava uskomuksia, että saunasta tai puhtaassa järvessä uimisesta ei sairastu. Myöskään lihavuus tai verenpaine eivät ole este saunomiselle.  Lopulta kaikki Turkin rouvat olivat saunassa, uimassa järvessä ja istuivat paljussa lonkero kädessä. Lonkerosta tulikin viikon ”hittituote”, jota he veivät puolisoilleen ja aikuisille lapsilleen kotiin tuliaisena. Pitkän keskustelun jälkeen turkkilaisille alkoi avautua sanonta: ”We come the forest and we live from the forest”. Mökkielämä voi olla hyvinkin alkeellista ja ihmiset rentoutuvat, ilman sähköjä tai juoksevaa vettä. Tällä mökillä meillä oli kyllä kaikki mukavuudet. Illalla jokainen sai tehdä omanlaiset pitsat, jotka paistettiin saunaterassin pitsauunissa. Yön pikkutunneille asti vieraamme istuivat laiturilla ja vain nauttivat elämästä.

Aamupala luonnon rauhassa järvinäkymällä oli upea kokemus. Aamupalalla oli uunissa tehtyä riisi- ja ohrapuuroa sekä ruisleipää sekä juustoja. Varsinkin hapankorput ja näkkileivät maistuivat sekä meidän erilaiset juustot. Päivän seikkailut aloitimme Haminan torilta tutustuen meidän vihannes- ja marjatarjontaamme. Herneenpalot sellaisenaan olivat uusi tuttavuus (voi syödä raakana) kuten keltaiset tomaatit sekä raparperi, meidän sienet ja marjat. Aloitimme opastetun kävelykierroksemme Haminan lipputornista ja lippu näyttelystä, mitä kaikkia lippuja olikaan liehunut Haminan Lipputornin salossa. Samalla pääsimme tutustumaan paremmin Suomen historiaan ja meitä hallinneisiin Ruotsiin ja Venäjään. Kävimme myös mielenkiintoisen keskustelun, miten Suomella voi olla kaksi virallisesta kieltä suomi ja ruotsi? Mikä merkitys kielillä on yhteiskunnassa, historiassa ja eri perheissä? Kiersimme upean Haminan ympyrän mallisen keskustan alueen ja vierailimme kauniiden vanhojen puutalojen sisäpihoilla sekä Bastionissa. Oppaamme oli kerrassaan loistava.

 

 

 

 

 

Aurinko paistoi ja jatkoimme matkaa Langinkosken keisarilliselle kalastusmajalle. Olimme varanneet opastetun kierroksen ja saimme hyvän kuvan kalastusmajan toiminnasta sekä keisarin aikaisista vierailuista Langinkoskella. Söimme picnic lounasta kosken kohistessa vieressä. Kerrassaan mainio paikka vierailla, meistäkin vain yksi oli ollut aikaisemmin siellä.

 

 

 

 

 

Kun kerran olimme Kotkan lähellä kävimme vielä kävelemässä ihanassa auringon paisteessa Sapokan Vesipuiston ympäri ennen kotimatkaa. Varsinkin vesiputouksen ylätasanteella ollut kivinäyttely ihastutti vieraitamme. Kuinka kauniita onkaan suomalaiset kivilajit. Ilta olikin varattu emäntä rouvan perheen parissa olemiseen. Pari rouvaa vietiin Helsingin edustalle purjehtimaan ja syömään hernekeittoa. Pari rouvaa pääsi vierailemaan yhden rouvan työpaikalle ja lähimetsään ihmettelemään vihreyttä. Yksi rouvista kävi AFS:n isäntäperheinfossa omasta pyynnöstään ja illasti Sellossa.

 

 

 

 

 

Neljäs päivä kuluikin jälleen kerran mukavan lämpöisessä säässä. Ostelimme  Helsingin Vanhasta kauppahallista ja kauppatorilta eväitä picinille Suomenlinnaan. Päästyämme lautalla Suomenlinnaan turkkilaiset meinasivat kääntyä takaisin luettuaan infotaulusta, että Suomenlinnassa toimii avovankila. Kerroimme suomalaisesta vankilajärjestelmästä sen minkä tiesimme ja lopulta päädyimme yhteistuumin asiaan, että Suomen vankilaolot taitavat olla vähän erilaiset kuin Turkissa. Näin saatoimme jatkaa tutustumista Suomenlinnaan muiden turistien kanssa. Kävimme Suomenlinnan museossa katsomassa Suomenlinnasta kertovan filmin ja vilkuilimme nopeasti näyttelyn. Picnic paikaksi valitsimme ulkokalliot, mahtavalla näkymällä Suomenlahdelle. Tunnelma oli erittäin hilpeä syötyämme erilaisia kaloja, poroa, rieskaa, saaristolaisleipää, vihanneksia, marjoja, pullaa jne sekä nautimme valkoviiniä ja teetä. Samalla keskustelimme suomalaisten tavoista viettää vapaa-aikaa ystävien kanssa sekä kuinka moni saattaa asua yksin ja nauttia siitä sekä milloin nuoret oikein muuttavat kotoa pois.

 

 

 

 

 

Kierrettyämme Suomenlinnan linnoitusta palasimme lautalla Kauppatorille, josta kävelimme Designmuseolla opastetulle kierrokselle. Kävelyn aikana vieraamme tutkivat ravintoloiden ruokalistoja ja olivat ”pyörtyä” hinnoista. Designmuseolla opastus alkoi äitiyspakkauksesta ja kuinka suomalainen design on vaikuttanut suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämään. Äitiyspakkaus oli jo sinällään ihmetyksen asia, koska sen saa kaikki uudet vauvat, vanhempien tulotasosta tai koulutuksesta riippumatta. Museossa olleet Nokia kännykät tai Angry Birds -pelit olivat suomalaista designiä kuten Prinsessa Leian koru Star Warsista. Lopuksi katselimme Timo Sarpanevan taidonnäytteitä ja kerroimme mitä kaikkia lasiesineitä meillä on kotonamme hänen tuotannostaan. Lopuksi otimme ne pakolliset kuvat pallotuolissa, kunnes matkasimme Kiloon Espooseen illalliselle raitiovaunulla ja paikallisjunalla. Illan emäntä oli Lapista kotoisin ja ruokana oli sienikeittiö, poronkäristystä puikulaperunamuusilla sekä leipäjuustoa lakkojen kera ja ruokahan maistui.

 

 

 

 

 

Viidentenä aamuna oli vuorossa kouluvierailu Myllypuron kouluun. Turkkilaiset olivat lukeneet Suomen loistavista Pisa -tuloksista, joten konkreettinen vierailu kouluun oli siis paikallaan. Ensimmäiseksi kävimme läpi meidän koulutusjärjestelmän esikoulusta aina yliopistoihin asti. Tämän koulutusjärjestelmän selkeyttäminen ja monimuotoisuus sai vieraamme vasta ymmärtämään mikä on suomalaisen peruskoulun merkitys. Tarjota samantasoista opetusta oppilaille heidän tulotasostaan tai taustoistaan riippumattomista asioista. Perehdyimme myös maahanmuuttajien koulutukseen ja kuinka nopeasti haluamme maahanmuuttajaoppilaat osaksi suomalaista peruskoulujärjestelmää. Vaikeita asioita oli ymmärtää, että meillä voi tulla ns. ”työläisperheestä” ja opiskella keskiasteen kautta ilman lukio-opintoja esim. opettajaksi tai vastaavasti tohtorien lapsesta voi tulla sähkömies. Putkimies voi tienata huomattavasti enemmän kuin taas kirjastonhoitaja, jolla on yliopisto-opinnot takanaan. Viimeistään tässä vaiheessa tuli paljon lisäkysymyksiä vierailun jälkeen meille Skandinaavisesta yhteiskunnasta ja mihinkä luokkaan oikein me kuuluimme? Kouluvierailulla varsinkin kotitalousluokka herätti kiinnostusta ja erityisesti kotitalouden pakollinen opiskelu 7 luokalla, niin tytöille kuin pojille. Vieraamme olisivat mielellään lähettäneet miehensä ja poikansa meidän kotitaloustunneille. Käsitöiden ja puutöiden opiskelut tytöillä ja pojilla saivat kannatusta vierailtamme. Keskustelua herätti myös kielikylpyluokat ja monen kielen opiskelu. Nykyisin Helsingissä jo ensimmäisestä luokasta lähtien on vierasta kieltä. Wilma -järjestelmän monipuolisuus loi toiveita vieraissamme, ehkä heilläkin joskus olisi vastaava järjestelmä? Lopuksi söimme maittavan lounaan koulun ruokalassa. Vieraamme totesivat, että koulun opettajien ystävällisyys ja ammattitaito oli huippuluokkaa.

 

 

 

 

 

Monikulttuurinen itäinen Helsinki hiukan yllätti vieraamme, kun saimme odotella ”hetken aikaa” metroa Myllypuron asemalla. Syynä, että vaihteeksi metrossa oli jotakin sähkövikoja.  Loppupäivä menikin Helsinkiin tutustuessa turistin silmin. Senaatintori ympäristöineen, Helsingin tuomiokirkko, joka yllätti yksinkertaisuudellaan. Uspenskin katedraali taas oli täysin vastakohta kultaisine koristeineen. Hyppäsimme Hop-On Hop-Off -bussiin kiertoajelulle. Meille suomenkielisille opastus suomeksi oli pettymys, kuinka tylsästi ja värittömästi Helsingin historiaa ja eri paikoista kerrottiinkaan. Vieraillemme kierros oli oikein mukava ja varsinkin käynti Temppeliaukion kirkossa, joka heidän mielestään muistutti konserttisalia kirkon sijaan.


Illallista söimme Vaasankadulla Kalliossa yhden rouviemme kodissa. Vaasankatu olikin erilainen nähtävyys ja kosketus toiseenlaiseen Helsinkiin Esplanadin jälkeen. Street foodia urbaaniin Kallion tyyliin, striptease ja seksi kauppoja, ääniä, tuoksuja ja juoksihan siinä rottakin kadun yli. Illallinen hirvipaistin äärellä kirvoitti keskusteluun Suomessa asuviin ulkomaalaisiin, eri kaupungin osiin, turvallisuuteen, huumeongelmiin, sateenkaariperheisiin, työttömyyteen ja naisen asemaan. Asioihin, jotka saattoivat olla vähän eritavalla Suomessa kuin Turkissa. Sekä tapoihin kuinka näistä asioista ylipäätänsä voidaan ja pystytään puhumaan.

Viimeinen yhteinen päivä alkoikin kukonlaulun aikaan Länsisatamasta, josta lähdimme Tallinkin klo 7.30 lähtevällä M/S Starilla kohti Tallinnaan. Tässä vaiheessa alkoi vieraillemme viimeistään selvitä Helsingin ja Tallinnan kaupunkien läheisyys, rahtiliikenteen ja matkailun suuruus. Laivan aamiaisella tuli vieraillemme pienoinen pettymys, joita oli jo aikaisemminkin viikon aikana tullut aika ajoin eli tee. Aamiaisella ei ollutkaan mustaa teetä tarjolla. Yritimme selvittää asiaa, että tämä on reittiliikenteessä oleva laiva, jossa on lähinnä eestiläiseen ja suomalaiseen makuun suunniteltu aamiainen. Kummallekaan kansakunnalle mustatee ei ole se ”must” juttu. Makuteet ja vihreätee ovat enemmän teen juojien suosiossa sekä teehen voi laittaa hunajaa tai maitoa. Matkailu avartaa ja se pitää vaan ottaa positiivisena ja opettavana kokemuksena. Toki ymmärsimme viikon olleen rankka ja pienistä asioista tuli ”koti-ikävän tunnetta” tai kun kaikki ei vain toimi nk. kotona. Itselleni on vaihto-oppilasvuodestani Australiassa jäänyt erityisesti mieleen lause: ”It is not right, it is not wrong, it is just different!”. Tätä lausetta olen yrittänyt mukailla monesti omassa elämässäni, niin matkustellessa kuin vieraiden kanssa.

Tallinnassa hyppäsimme taksiin ja matkasimme vastikään remontoituun Maarjamäe palatsiin, jossa on Eestin historian museo. Oppaamme kertoi inspiroivasti ja lennokkaasti meille 1,5 h ajan Maarjamäen palatsin historiaa sekä Viron itsenäisyyden 100 vuotisen juhlavuoden näyttelystä. Eestin historia on hyvin värikäs ja kaikkiin asioita ei ehkä ollut helppoa ymmärtää, varsinkaan Neuvostoliiton aikakautta, jos ei ollut aikaisemmin  perehtynyt Baltian historiaan. Museokierroksen jälkeen meille sateli useita kysymyksiä Eestin nykypäivästä kävellessämme Laululavan kautta Kadriorgin puiston läpi raitiovaunulle, jolla matkasimme Balti Jaama Turgille. Kalev -suklaata ainakin tarttui vierailemme mukaan, koska heidän ystävänsä olivat kehuneet sitä. Lounaan jälkeen loppuretki menikin vanhaa kaupunkia ihmetellessä.

 

 

 

 

 

Laivamatkalla takaisinpäin söimme seisovassapöydässä ja keskustelimme vaihdoistamme. Mitä kaikkea olimme kokeet ja oppineet? Turkkilaisia oli pelottanut Suomen lämpötilat, kuinka selvitä kylmyydessä? Onneksi elokuinen viikko oli lämmin ja t-paita keliä oli päivisin. Iltaisin toki ulkona syödessämme sai laittaa jo vilttiä hartioille. Suomalaiset kodit olivat vähän erilaisia, saunoineen. Turkkilaiset olivat paljon oppineet meidän organisointitavoista, asioiden koordinoimisesta ja sen mikä oli sovittu, sitä ei tarvinnut vahvistaa ”10 kertaa” ennakkoon. Moderni Skandinaavinen yksikertaisuus ja kauneus herätti positiivisuutta. Vihreys, järvimaisemat ja hiljaisuus, jopa kaupungissa sai ihailua. Toki tupakointikiellot sekä jäykkä suhtautuminen kotioloissa tai ravintoloissa tupakointiin vähän ihmetytti. Kaikkien asioiden kierrättäminen ja pullojen pantillisuus olivat uusia asioita. Olimme varotelleet Suomen kalleudesta ja sitähän tämä erityisesti oli vieraillemme Turkin liiran huonon kurssin takia.

Kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin Eva-vaihto loppui. 7. aamupäivällä saattelimme vieraamme takaisin lentokentälle ja kohti Turkkia!


Kansallispuvut Antrean, Lavansaari, Pohjois Pohjanmaa, Tervola, Häme.

Avainsanat:
,

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *