Georgia, Yleinen

Gudauri, Georgia

Julkaistu: 17.1.2020

Mieheni kanssa pohdimme isänpäivänä 2019, mitä tekisimme vuoden vaihteessa, jolloin meillä kummallakin olisi lomaa/vapaata? Olimme Tallinnassa nähneet paljon Georgian matkailumainoksia raitiovaunujen kyljissä ja katumainoksissa. Päätimme ruveta tutkimaan kuinka matkustaa Georgiaan ja mitä kaikkea talviaikaan Georgiassa voisi tehdä? Löysimme edulliset Wizz Air:n suoran lennon Tallinnasta Kutaisiin (Georgian toiseksi suurimpaan kaupunkiin). Ostettuamme lennot päätimme, että tekisimme pienen kiertomatkan Georgiassa eli Kutaisi – Gudauri – Tbilisi – Kutaisi. Vuokrasimme ennakkoon auton ja varasimme hotellit, koska varsinkin Gudaurin hiihtokeskuksessa majoitukset olivat jo aika varattuja uuden vuoden viikolle. Ensimmäinen kertaa elämässäni sain passintarkastuksesta punaviinipullon, tervetulijaislahjana.

Ensimmäisen illan ja yön vietimme Kutaisissa. Kaksi eri autovaraustamme oli peruutettu  48 h tunnin sisällä ennen laskeutumistamme Kutaisiin ja jouduimme ottamaan lentokentältä uuden auton vuokralle. Papereiden täyttämiseen menikin reilut 2 tuntia (passi, ajokortti, kansainvälinen ajokortti jne.) + auto piti noutaa Kutaisin keskustasta. Auto piti valokuvata sisältä ja ulkoa sekä tarkastaa ja merkata kaikki asiat sopimuksiin. Mutta loppu hyvin ja saimme maastoauton, joka toimi koko matkan moitteettomasti. Ensimmäisen yön vietimme Hotelli Metropolissa (hintaa hotelliyölle aamiaisineen tuli 15€). Hotellihuone oli iso, siisti, nykyaikainen jne. Aamiainen oli tarpeeksi riittävä, ainakin meille. Toki Georgia ei ole välttämättä kahvijuojien paratiisi ainakaan aamukahveissa, joten murukahviin sai tottua. Teetä oli enemmänkin tarjolla.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Ajomatka Kutaisista – Gudauriin kesti meillä kaikkine pysähdyksineen 5 tuntia. Mieheni halusi mieluummin ajaa päivänvalossa, koska ei tiennyt millainen liikennekäyttäytyminen – tieverkosto – säätilanne tulisi olemaan. Ensimmäisen 20 km matkalla havahduimme, että lehmät kulkivat teiden poikki tai teitä pitkin, myöhemmin törmäsimme myös sikoihin, kanoihin ja kalkkunoihin sekä lampaisiin, jopa moottoritiellä.

Teiden kunto oli jopa parempaa kuin meillä Suomessa, toki pienten kylien sivutiet saattoivat olla vähän huonommassa kunnossa. Meillä oli maasturi vuokrattuna kaiken varalta, mutta olisimme näin jälkikäteen pärjänneet normaalilla henkilöautolla. Liikennekulttuuri oli omanlaisensa; ohi mentiin vasemmalta ja oikealta, varsinkin jos edelliseen autoon jätti yhtään turvaväliä.

Poliiseja partio liikenteessä aika tavalla, mutta he eivät puuttuneet kuin pahimpiin liikennerikkomuksiin. Rekkaliikenne oli valtaisa. Jos ajaminen Helsingissä tuntuu pelottavalta, niin en suosittele ajamista Georgiassa, mutta jos on taas ajanut Euroopan isoissa kaupungeissa, niin kyllä Georgiassakin pärjää. Vähän ehkä malttia pitää olla ja tarkkaivaisuus hoksottimet hereillä. Kiinalaiset ja georgialaiset rakentavat uutta moottoritietä rannikolta Tbilisiin ja isot tunneliprojektit olivat käynnissä, jotka välillä vähän hidastuttivat ajoa.

Matkanvarrella näkyi Georgian kukoistavan maatalouden tuotteita myynnissä aina kokonaisista porsaista, kalkkunoihin, hedelmiin, vihanneksiin, viineihin ja hunajaan ym.

Ajellessamme Kaukasvuorille Georgian sotilastietä pysähdyimme muiden turistien tavoin ihailemaan Zinvalin kaunista tekojärveä ja Ananaurin linnoitusta ja kirkkoa.

Perillä Gudaurissa odotti laskettelukeskus, jossa oli valtaisat rakennushankkeet menneillään, lähinnä uusia majoitustiloja rakennettiin. Oma hotellimme Carpe Diem sijaitsi ns. ”New Gudauri” alueella ja uudistuneen 6 hengen tuolihissi Solikon vieressä.  Luonnonlunta 2100 m korkeudessa oli n. 20-30 cm, joka ei riitä todellakaan luonnonlumessa laskemiseen rinteillä. Ylempänä lunta oli onneksi enemmän, mutta silti kiviä kierrellen laskettiin.

Gudauriin oli asennettu hieno ja moderni lumitykkiverkosto. Ihmettelimme miksi se ei ollut päällä, koska pakkasta oli kuitenkin -12C astetta ja yöllä vielä enemmänkin. Alueelle oli kaivettu hienot ”tekojärvet/altaat” lumitykkien vesivarastoiksi, mutta kuulemma kukaan ei ollut ”muistanut” kesän ja syksyn aikana ”täyttää” niitä? Tarinan kertojan englanti oli sen verran huonoa, että en ihan tiedä mikä oli se virallinen tai lopullinen syy? Mutta ainakaan ne lumitykit eivät olleet päällä eikä noissa altaissa myöskään vettä ollut. Ehkä sitten tulevina talvina.

Olimme päättäneet, että otamme matkaan vain omat monot ja kypärät sekä tietysti laskuvaatteet. Olimme myös päättäneet jo kotona, että tällä reissulla tutustumme vain rinnelaskemiseen ja jätämme seuraavalle kerralle vapaalaskut. Tämä päätös oli erinomainen, sillä yksikään helikopteri ei noussut ylös, huonon lumitilanteen takia. Eikä ns. Free Ski Areat näyttäneet houkuttelevilta, vaan niissäkin paistoi kiviä siellä sun täällä. Paikalliset hiihdonopettajat kertoivat, että paikoitellen oli lunta ihan kohtuudella, mutta riskinä oli kivet eli jos kaatuisi, niin voisi sattua ikävästi. Alkutalvi oli ollut todella huono, pakkaspäiviä ja aurinkoa oli ollut paljonkin, mutta lumisateita vähäisesti. Sen saman itsekin koimme eli ihanaa aurinkoa ja pakkasia riitti.

Eli vuokrasimme hotelimme suksivuokraamosta sukset ja hintaa vuokraukselle kertyi sauvojen kanssa 15€/pv. Halvemmaksi tuli parin päivän takia vuokrata sukset kuin maksaa lentoyhtiölle omien kuljetuksesta. Hissilippuja ei saanut ostaa kuin päiväksi kerralla tai koko kaudeksi, syynä tähän oli ”huono lumitilanne”. Hissilippu päiväksi maksoi 15€/pv. 1,50€ maksoi keycard, jonka olisi voinut myös palauttaa ja saada panttirahan takaisin.

Aloitimme päivämme nousemalla Solikon 6 hengen kuomullisella tuolilla ylös. Ylhäällä odotti lumisempi maisema ja aivan ihan auringon paiste ja -8C. Kudebi (3 hengen vanhempi tuolihissi) molemmilta puolilta tuli ihan mukavat perus sinipunaiset rinteet alas.

Kudebi 2 (6 hengen kuomullinen tuolihissi) oli taas erittäin suosittu ja nosti Mt Kudebi (3006 m) korkeuteen, mistä lähti paljon varjoliittäjiä. Kyytiin pääsi 100 USD maksua vastaan ja varsinkin aasialaiset olivat innokkaita tämän palvelun ostajia. Huipulla oli näköalatasanne sekä rinneravintola.

Huipulta tuli alas punaisia rinteitä, jotka olivat nk. samassa kunnossa kuin joskus 1970 – 1980 -luvuilla olimme tottuneet laskeneet mm. Kalpalinnassa eli kiviä väistellen ja rinteitä ei ollut ajettu ollenkaan eli oli luonnon kumpareikkoja. Syynä tähän kuulemma oli se, että rinnekoneet olivat ”vähän” eri yhtiön ja ne olivat parkissa siellä 2100 m korkeudessa.

Positiivista oli huomata, että rinnekansa oli melko tarkalleen puoliksi suksijoita ja puoliksi lautailijoita. Kansallisuuksia oli sitten laidasta laitaan. Suurimmat ryhmät olivat venäläiset ja ukrainalaiset sekä paikalliset. Sen jälkeen tuli muut ex-neuvostomaat ja aasialaiset + intialaisia sekä amerikkalaisia ja sekalainen seurue Eurooppalaisia Puolasta, Brittien saarilta, Ranskasta, Skandinaaveja jne. Palvelua sai kaikkialla  hyvin englanniksi toki olisi varmasti saanut venäjäksikin. Kaikki hinnastot rinneravintoloissa olivat aina kolmella kielellä; georgia, englanti ja venäjä. Rinneravintoloissa ruoka oli hyvää, nk. kaikkialla muuallakin Georgiassa. Hinta oli edullinen, toki kalliimpaa kuin alempana kylässä. Ainoa mikä minua ei henkilökohtaisesti ihastuttanut oli alueella olevat WC:t. Reikälattia unisex ”puuceet”, joissa monojen kanssa sai tasapainoilla posliinisen reikälattia-alustan kanssa, joka oli jäässä tai luminen. Kyykyssä pysyminen tai seisominen oli oma taiteen lajinsa. Yli täyteen roskikseen sitten jätetään paperit, joka piti olla omasta takaa. Käsien pesu oli parempi suorittaa omalla käsidesillä tai lumihangessa.

Iltapäivällä siirryimme laskemaan uuden Kobi-Gudauri 1 ja 2 (10 hengen Poman munakabiinit) rinteille. Meidän saamassa rinnekartassa tuota Kobi-Gudauri 2 ja 3 hissiä ei edes näkynyt. Lunta solassa oli huomattavasti enemmän ja vähemmän oli laskijoitakin, koska osa solasta oli varjossa.

Rinteet olivat päivittäin avoinna klo 10-16. Päätimme suosiolla tulla hissillä alas takaisin hotellille, koska kivikoissa laskeminen ei innostanut meitä ollenkaan.

Uuden vuoden iltana hotellimme ravintola järjesti kahdet illalliset ensin normaalin puolihoitoon kuuluvat illallisen klo 18-20 ja vielä toisen juhlaillallisen klo 22-03. Hotelli möi meille tuota uuden vuoden illallista ennakkoon 100USD/per hlö hinnalla, päätimme jättää sen väliin. Oman illallisen jälkeen nautimme hotellimme saunasta ja uima-altaasta. Puolen yön aikaan olimme ulkona ottamassa uutta vuotta vastaan kaikkien muiden juhlijoiden tavoin ja ihailemassa ilotulituksia, jotka olivat aivan mielettömät.

Olimme uudenvuoden päivänä heti klo 10 aikaan menossa rinteeseen ja saimme laskea pitkälle iltapäivään ihan rauhassa vain muutamien arabien ja eurooppalaisten kanssa. Rinnealue oli käytännössä tyhjä, mikä sopi meille aivan loistavasti.

Sadzele (4 hengen tuolihissi) vei ylös Mt Sadezele West (3276 m) huipulle ja sieltä olisi tullut mustia ja punaisia rinteitä alas. Pohdimme pitkään, nousemmeko hissillä ylös, mutta lopulta päätimme jättää tuon huipun valloituksen seuraavaan kertaan. Muutamia laskijoita tuli rinteitä alas, lähinnä tampaten kivien välissä.

Minun mielenkiinnostani tutustuimme ja laskimme Snow Park (3 hengen tuolihissiä) ja vihreää-sinistä rinnettä muutamien laskujen verran sekä kuvailin ja katselin Baby -alueen toimintaa sekä mattohissien käyttöä sekä hiihdonopettajien tekemisiä. Hiihdonopetusta tarjosi useampi hiihtokoulu alueella. Toiset olivat enemmän erikoistuneet ryhmäopetuksiin tai lapsiin tai tiettyihin kansallisuuksiin ja taas toiset offareihin jne. Vuoristo-oppaan olisi saanut päiväksi n. 70€ hintaan.

Turvallisuus asiat olivat rinnealueella vähän niin ja näin. Eli rinnemerkinnät tai rinteiden reunamerkit, niitä ei oikein ollut tai oli vain satunnaisesti. Se saattoi toki johtua vähäisestä lumen määrästä? Suojapatjat olivat omissa korkeuksissaan. Täytyi ajatella, että ne odottivat jo parempaa lumitilannetta.

Ensiapupisteitä oli kaikkine moderneine kelkkoineen ja ski patrolit liikkuivat, joko moottorikelkoilla ja suksilla alueella. Yhtään rinneonnettomuutta tai kelkalla noutoa rinteestä emme nähneet. Myöskään päälle laskuja tai läheltä piti tilanteita ei näkynyt tai emme ainakaan itse kokeneet niitä. Rinnekansa osasi laskea oikeasti aika hyvin ja suurimmalla osalla oli kypärät päässä, toisin kuin moottorikelkkaillessa. Toki tuolihissien yläasemilla poistuminen saattoi olla vähän kivien peitossa ja suojaverkkoja ei liiammin ollut. Monet menivät tuolihisseihin laudat ja sukset kainalossa.

Poliiseja oli rinnealueella yllättävän paljon. Rinteessä päihtyneenä laskeminen oli ehdottomasti kiellettyä. Toki rinneravintoloissa myytiin alkoholia, mutta ”känniläisiä” ei rinteessä ollut.

Jos rinne tuntui haastavalta, niin aina alas sai tulla hissillä. Mitä nyt turhaa lapioida lunta hissien porttien ympärille?

Hinta-laatusuhde oli kohdallaan ja jos lumitilanne olisi ollut parempi, niin laskettavaakin olisi toki ollut enemmänkin, nyt jäi kokonaan Shino, Soliko ja Gudaura -hissin siniset rinteet laskematta.

Kolmen yön jälkeen jatkoimme matkaa Tbilisiin = moderniin pääkaupunkiin. Hotellimme Museum hotel Orbeliani oli aivan Mtkvari joen varressa ja kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. 1,5 vuorokaudessa ehdimme tutustua hiukan viehättävään ja kauniiseen kaupunkiin. Kävimme antiikki/taidemarkkinoilla, vanhassa kaupungissa, Narikalan linnoituksessa ja äiti Georgianan patsaalla, Metekhin kirkossa, vapauden siltaa kuvasimme niin päivällä kuin illalla. Nautimme hyvää ruokaa viinikellarissa jne.

Mutta ehkä hienoin kokemus oli käydä rikkikylpylässä vanhassa kaupungissa. Saimme korkeasesongista huolimatta varattua meille yksityisen kylpylähuoneen ja saunan. Kylpylät ovat auki puoleen yöhön asti. Kylpylää varatessani minulta kysyttiin kumppani suhdetta minuun, koska yksityisissä kylpylähuoneissa oltiin alasti ja kumppani piti olla ”perheenjäsen” tai samaa sukupuolta. Sauna oli löylyiltään ehkä paras sauna missä ikinä olimme olleet.

Rikkikylpy oli n. 43 – 45C asteista vettä ja kylpyyn meneminen piti tapahtua asteittain. Meidän kylpylähuoneessamme oli myös vilvoitteluallas n. +15C. Tilasimme kummallekin pesijät. Ensin iho kuorittiin, sitten saippualla pestiin (jolloin oli hankala pysyä marmorisella pesupöydällä) ja lopulta huuhdeltiin. Mieheni sai vielä vähän hierontaa kaupan päälle. Fantastinen kokemus kokonaisuudessaan, joka kannatti kokea. Tunnin yksityinen sauna, johon olisi mahtunut 6 henkeä maksoi n. 45€ ja pesijät n. 7€/hlö. Kaikki korut kannattaa ottaa pois ennen rikkikylpyjä, varsinkin hopea -korujamme pesimme jälkikätten hotellilla hammastahnalla. Matkaoppaissa oli mainittu, että rikkikylvyt haisevat pahalle. Toki olimme talviajalla ja ulkona oli vain muutama aste plussan puolella, niin emme kokeneet hajun olevan mitenkään voimakas. Suosittelemme lämpimästi kylpylä kokemusta ja tekemään varauksen ennakkoon.

Viimein vuorokausi meni ajellessa Tblisistä Kutaisiin. Majoituimme nyt vanhan kaupungin vieressä olevaan hotelliin. Teimme pidemmän iltapäivä-/iltakävelyn kaupungissa ihastellen upeita jouluvaloja ja tutustuen ensimmäistä kertaa ”normaaleihin” kauppoihin ja moderniin sisäbasaariin. Ainoa mitä lopulta ostin, oli 6 paria Turkissa tehtyjä sukkia 5 eurolla.

Meillä oli vaihdettuna vähän liikaakin Georgian Lareja ja päätimme yrittää tuhlata ne pois ”viimeisen illan illallisella”. Söimme pitkän kaavan mukaisesti. Mieheni otti vielä kalleimman pääruuan, pullo viiniä ja muitakin juomia tuli nautittua, hintaa illalliselle upeine näköaloineen lopulta kertyi n. 60€ ja meille jäi edelleenkin niitä Lareja.

 

Maailman tilan kiristyessä Lähi-Idässä oli ihan mukava lähteä kohti Tallinnaan. Teheraniin ei ollut kuin reilut 1000 km. Georgia on itsessään turvallinen maa, emme kertaakaan pelänneet jonkun ryöstävän tai huijaavan meitä. Minä liikuin Tbilisissä omia reittejäni, toki valoisan aikaan eikä kukaan edes kaupannut minulle mitään. Hotellihuoneessa emme käyttäneet tallelokeroita vaan jätimme tietokoneemme laukkuihin ym. Georgia jätti lämpimän tunteen ja varsinkin ruoka oli erinomaista. Olen iloinen, että kävimme nyt. Maa on sekoitus itää ja länttä, missä tietotekniikkaa oli hyödynnetty, vanha ja uusi elivät sovussa, ihmiset olivat ystävällisiä ja kielitaitoisia. Kaunis ja kiehtova maa! Ehkä kesällä sitten aurinkolomalle tai vaeltamaan? Tai ensi talvena niille offareille?

Avainsanat:
, ,

Kommentoi blogikirjoitusta

  • Spectacular Optics sanoo:

    Me oltiin Gudaurissa viikko tammikuun puolivälissä 2019. Reissu oli erinomainen.

    Lunta oli varmaan kaksi metriä jo siellä ala-aseman alapuolella, ja lisää tuli viikon aikana ainakin puoli metriä. Nelivetoauto oli aivan välttämätön, ja senkin kanssa sai paikallinen kuskimme olla varovainen.

    Otettiin siis kyyti tbilisistä Gudauriin, ja etenkin ylhäällä kiemuraisella vuoristotiellä oltiin kyllä ihan tyytyväisiä ratkaisuun. Matkanteko tyssäsi pariin otteeseen kun oli rekka ojassa, ja muutenkin matkanteko oli hyvin hidasta kun sola Venäjälle Gudaurin yläpuolella oli suljettu raskaalta liikenteeltä – jota kyllä piisasi tosiaan – runsaan lumen ja vyöryjen vuoksi.

    Majoituttiin hiihtopummipaikassa johon saattoi laskea melkein perille asti, ja josta oli kyyditys joka aamu hissien ala-asemalle. Joka aamu auto piti kaivaa lumesta, ilman nelivetoa ja hyvää maavaraa ei olisi ollut kyllä mitään mahdollisuuksia.

    Eivät ole vuodet veljeksiä keskenään 🙂

    Reissuun oltiin kyllä erittäin tyytyväisiä, ruoka ja juoma hyvää ja rinteissä varsin hyvin tilaa lukuunottamatta lauantaita ja sunnuntaita jolloin paikalle suuntasi viikonlopuksi enemmän laskijoita. Silloinkaan ei kyllä tarvinnut ihan kauheasti hisseihin jonotella.

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *