Suomen Lappi lumoaa monella tapaa, sillä luonto ja jylhyys mykistävät kokeneenkin kävijän. Käsivarren alue juuri ennen Jäämerta on erinomainen kohde kokea elämyksiä monin eri liikkumistavoin, joista erityisesti nauttivat suksilla liikkuvat.

Kilpisjärven mahtava Saana

Laulun sanoihin ei ole oikeastaan mitään lisättävää. Jokainen voi kokea Saanan syleilyn parhaaksi katsomallaan tavalla. Osa kiipeää valmista neljän kilometrin reittiä ylös maisemia ihailemaan ja jotkut hiihtävät tunturin ympäri ja viettävät taukoa takana sijaitsevalla Saanajärven Päivätuvalla. Laskija löytää myös oman maailmansa tunturin ympäristöstä.

Saanan pohjoispuoli on mukavaa skinnailumaastoa ja lasku on nautinnollista ja melko helppoa. Jyrkimmät nousut ja laskut saa länsipuolen rinteessä, jossa pahta valvoo huipun tuntumassa nousijoita. Talvilumella huipulta laskeminen on mahdollista, mutta kevät sulattaa lumet tehden paikasta haastavan. Runsaan lumen aikaan nousun voi aloittaa suoraan tieltä levennyksen kohdalta kohti huipun mastoa ja lasku on todella palkitseva.

Mallan ympäristö

Kilpisjärven pohjoispäässä sijaitseva Pikku-Malla on mukavaa temmellyskenttää paistepäivälle. Lumiolosuhteista riippuen huippua voi lähestyä joko tullin puolelta tai suoraan järveltä. Tien ja tullin puolelta pääsee tunnelmallista siltaa pitkin yli Siilasjärveltä Kilpisjärveen laskevan kosken, ja alku on pientä ryteikköä, mutta paranee ylöspäin edetessä ja maisemien avautuessa. Yläsatulassa porot juoksentelevat vasoineen ja kotkakin nähtiin metsästyspuuhissa. Riekot puolestaan tervehtivät nousijaa omalla läsnäolollaan.

Pikku-Mallalta näkymät ovat hulppeat ja temmellyskenttää riittää, jos vain kuntoa piisaa. Huipulta lasku järvelle on urheilullinen ja nautinnollinen, mutta alkukesästä ei enää mahdollinen. Tunturimaastoon siirryttäessä lumen määrä lisääntyy ja Ruotsin puolen tunturit siintävät horisontissa houkuttelevina.

Nousuja ja laskuja voi toteuttaa ylämaastossa mielin määrin, mutta kannattaa huolehtia, että evästä ja juotavaa on riittävästi mukana. Iso-Malla on jo useamman tunnin retki. Keväällä Kitsin putoukset ovat uljas paikka evästellä ja nuoruusvuosina siellä tuli hurjasteltua laskujen ja hyppyjen muodossa.

Kolmen valtakunnan rajapyykki on helpoiten saavutettavissa moottorikelkoilla ja ympäristössä on hyvää laskupätkää ennen kesän sulattavaa vaikutusta. Kuohkimajärven tupa tarjoaa tarvittaessa suojaa ja on patikoitsijoiden suosima kohde. Matkaa kertyy reilu 10 kilometriä Kilpisjärveltä.

Leppoisa Jeahkkas ja ärhäkkä Tierbmisvarri

Tullin jälkeen oikealla puolella sijaitsevan poroerotuspaikan tienoilta pääsee mukavalle retkelle Jeahkakselle. Suurin osa matkasta on helppoa vaellusta ylänkömaastossa ja samaa voi sanoa laskustakin. Parhaat laskut saa Suomen puolelle. Vaeltaja voi patikoida retken kivirakassa, joten kenkien tulee olla kunnossa.

Haastavia laskuja hakevien kannattaa suunnata itään kohti Tierbmisvarria, jonka kartan korkeuskäyrät houkuttelevat taitureita. Yli tonnissa sijaitsevalta huipulta lähtee upeita kuruja kohti Terbmisjärven tupaa, jota kannattaa pitää tukikohtana. Joskus kuruihin on joutunut laskeutumaan köydellä yläosan jyrkän lumilipan takia, mutta pohjoispuolen lumi on vielä myöhään keväälläkin nautinnollista. Päivän reissulle kannattaa kysellä moottorikelkan vetoapua, jotta voimia jää paikan päällä nousemiseen ja laskemiseen.

Haltille matkaa on 60 kilometriä, joten moottorikelkan apu on välttämätön. Krista Pärmäkosken haave 2020 toukokuun lopun hiihtoleirillä ei toteutunut Haltin osalta pehmenneen lumen takia, sillä moottorikelkat olisivat hyytyneet matkalle, mutta muuten Pärmäkosken ”Kilpparin” hehkutusta sai lukea somesta. Laskijalle Halti ei tarjoa elämyksiä.

Monen tasoista majoitusta

Kilpisjärvi on kokenut melkoisen muodonmuutoksen parin vuosikymmenen aikana. Mökkejä on tullut valtavasti lisää ja asuntovaunualue on ahkerassa käytössä. Norjalaiset viettävät mielellään aikaa Kilpisjärven ympäristössä ja tuovat näin tuloja alueen yrityksiin, joissa palvelu on aidon ystävällistä ja todella mutkatonta. Kaupalta neuvottiin kyselemään rautua viime reissulla ja Timo sitten toimitti mökkiin saakka takuulla tuoreet kalat. Kyllä maistui!

Yhdellä reissulla kauan sitten majoituimme vaatimattomassa mökissä tien poskessa, mutta vaatimattomuus vain lisäsi viihtyvyyttä pannukahvin tuoksun leijuessa mökissä. Mökin isäntä, Wiikin Urho, on Kilpisjärven legenda ja hänen juttujaan oli fantastista kuunnella. Kunpa joku jälkeläisistä kokoaisi kirjan edesmenneen Urhon tarinoista, joita on taltioitu myös tv-ryhmien osalta.

Todella hyvätasoista majoitustakin on tarjolla ja useamman henkilön jakaessa kuluja kustannukset ovat varsin maltilliset. Voisi sanoa, että pienellä hinnalla voi Kilpisjärveltä saada luksusmajoitusta.

Jäämeren läheisyys vaikuttaa

Suomella ei harmi kyllä ole maarajaa Jäämereen, mikä voisi tuoda tulevaisuudessa taloudellista etua. Maarajan omaavat valtiot pääsevät osallisiksi Barentsin alueen luonnonvaroihin, joista Suomi jää ulkopuolelle.

Ilmastollisesti Jäämeren vaikutus on kuitenkin selkeä. Kova helle voi hetkessä muuttua jäätäväksi kylmyydeksi vielä kesälläkin, joten Kilpisjärvelle matkaavan tulee harkiten pakata reppunsa. Kaikilla vuodenajoilla on oma hohtonsa: syksyn ruska on häkellyttävä, kaamoksen pimeys herkistää aistit ja talven ja kevään mahdollisuudet upeine auringonpaisteineen saavat naaman virneeseen. Alkukesästäkin voi nauttia huikeasta ympäristöstä joko suksilla tai patikoiden. Perinteiset juhannushiihdot on vielä kokematta, jospa siinä olisi yksi elämys odottamassa?

Kilpisjärven ympäristö on vaeltajalle unelmaympäristö ja hanget, jos mitkä, saavat ihmisen sielun voimaan hyvin ja hymyn suupieliin!

Teksti ja kuvat: Jyrki Lehto