Kaupunkiloma Wienissä ja Bratislavassa

Julkaistu: 23.6.2014

Olimme vaimoni kanssa kesäkuussa 2014 Wienissä amerikkalaisen jalkapallon miesten EM-kisoissa. Matkan kesto oli euroopan kaupunkilomiin minusta aika sopiva torstaista sunnuntaihin, jolloin hotellissa yöpymisiä tulee 3 kpl, mutta parhaimmillaan käytettävissä on 5 lähes täyttä päivää kohteessa.

Wien on Itävallan pääkaupunki, jossa on Wikipedian mukaan n. 1,7 miljoonaa asukasta (koko metropoliaulueella n. 2,4 miljoonaa). Kaupungissa on ainakin kulttuurista ja museoista pitäville paljon nähtävää ja runsaasti shoppailumahdollisuuksia (pieni matkaopas Wieniin). Yllä olevista vaihtoehdoista oikein mikään ei meitä kumpaakaan sytytä, joten keskityimme lähinnä siihen, miksi menimme kaupunkiin, eli jenkkifudiksen seuraamiseen.

Wienin metrokartta

Siitä huolimatta, että kyseessä on miljoonakaupunki, ainakin minusta Wienissä on kiva liikkua ja esim. hotellin löytää aina kohtuuhinnalla kunhan on valmis majoittumaan hieman keskustan ulkopuolelle. Olemme nyt olleet kaupungissa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla olemme majoittuneet ulomman kehätien, Lerchenfelder Gurtelin lähistölle. Alue näyttää olevan kartalla kaukana keskustasta, mutta Wienin erinomaisen julkisen liikenteen ansiosta mihinkään ei ole pitkä matka metrolla tai raitiovaunulla. Kuten kaupunkilomien ”vanha viidakon sananlasku” kuuluu, että varaa majoituspaikka metroaseman läheisyydestä, pitää hyvin paikkansa Wienissä. Matkalippu, jolla voi matkustaa vapaasti kaikilla kulkuvälineillä maksaa 24h n. 7€ / 48h n 12.40€ / 72h n 15.40€, joten se kannattaa ehdottomasti hankkia. Matkalippuja saa ostaa jokaiselta asemalta automaateista.

Fritatensuppe on hyvä välipala sekä kaupungissa, että rinteessä

Fritatensuppe, hyvä välipala sekä kaupungissa että rinteessä

Jos sitten haluat käydä katsomassa nähtävyyksiä, museoita jne. kannattaa tutustua Vienna card -kortin etuihin ja alennuksiin. Sen saa joko 48 tai 72 tunniksi ja sen hinta on 18.90€ / 21.90€ ja sen etuna paikallisliikennekorttiin on alennukset n. 200 eri paikasta Wienissä. Wienissä on varmasti monta näkemisen arvoista paikkaa ja niistä löytyy tietoa jokaiselta googlella löytyvältä matkasivustolta. Minun mielestäni yksi parhaista on Prater Park -huvipuisto, jossa on laaja valikoima huvipuistolaitteita ja jopa pari sellaista, joita en ole muualla nähnyt. Jos olet huvipuistojen ystävä, käy Praterissa kokeilemassa ainakin hurjinta laitetta, jossa itse olen koskaan ollut, nimittäin Black Mambaa (ks. video Youtubessa). Prateriin voi ostaa lipun, johon saa ladattua käteistä ja jolla saa sitten 10% alennuksen laitteista, tai sitten maksaa suoraan laitteisiin erikseen. Black Mambaan maksaa esim. 5€ ja voin luvata, että se on hintansa arvoinen. Tutustumisen arvoisia ja minulle entuudestaan tuntemattomia laitteita ovat myös Ejection seat, (jota oma kantti ei ole vielä kestänyt kokeilla) ja vauhdikkaat, mutta mukavat kyydit antava Tornado. Vuoristoradat ja muut laitteet ovat tuttuja, jos olet Suomessa kaikki huvipuistot kiertänyt konkari. Praterissa on myös ihan muuten vaan kiva kävellä ja käydä vaikka syömässä jotain pientä. Sen tunnelma on aikuisempi kuin huvipuistoissa meillä kotimaassa. Alueella on myös paikallinen Madame Tussaud´s -vahamuseo.

Prater Park illalla

Bratislava

Wienistä pääsee myös naapurimaihin (Unkari, Tsekki ja Slovakia) todella kätevästi ja edullisesti junalla. Me kävimme Slovakian Bratislavassa, jonne on n. tunnin matka ja lippu, joka sisältää myös Bratislavan paikallisliikenteen, maksaa 15 euroa / henkilö. Bratislavassa on kiva kierrellä päivän verran vanhan kaupungin antimista nauttien (esim. iso olut maksaa 100m päässä keskustorilta 1.89 eur) ja palata illalla takaisin Wieniin. Toki pidempikin oleskelu onnistuu, ostamasi lippu on nimittäin voimassa maksimissaan 4 vuorokautta, joten kiirettä ei pois ole. Ole kuitenkin tarkkana palatessasi! Juna menee nimittäin Slovakiaan päin suoraan oikeaan paikkaan, mutta pois tullessasi joudut kerran vaihtamaan junaa. Tuo vaihtopaikka ei ole kovin selkeästi mihinkään merkitty ja tuntuu siltä, että tässä oli hieman itäblokkimaista sekoiluakin pelissä. Asema ei nimittäin ollutkaan ensimmäinen stoppi kuten piti, vaan toinen. Mitään asemaa tuossa vaihtopaikalla ei myöskään ollut, joten kannattaa varmistaa asia konduktööriltä tai joltain muulta kuin turistilta (jotka on kaikki ihan yhtä pihalla) junassa. Käynti Bratislavassa on kuitenkin varmasti hintansa arvoinen.

Bratislavan kaduilta

EM-kisat

Amerikkalaisen jalkapallon EM-kisat oli jaettu alkuotteluiden osalta kahteen Itävallan kaupunkiin, Graziin ja St. Pöteniin. Suomi pelasi alkusarjan ottelussa St. Pöltenissä Saksan ja Ruotsin kanssa kun taas isäntämaa Itävalta, Tanska ja Ranska ottivat mittaa toisistaan Grazissa. Alkusarjan otteluiden jälkeen joukkueet siirtyivät pelaamaan Wieniin, ja neljä parasta pääsivät finaalipäivänä upealle, 51 000 katsojaa vetävälle Ernst Happel Stadionille (jolla on muuten ihan oma metropysäkkinsä). Suomi hävisi alkusarjassa ensin Saksalle selvästi numeroin 47-7, mutta varmisti pronssiottelupaikan tiukassa matsissa rakasta vihollista Ruotsia vastaan voittaen ottelun 16-13. Finaalista oli tulossa suorastaan upea spektaakkeli ja varmasti juuri se ottelupari, jota järjestäjät oliva toivoneetkin, nimittäin siinä kohtasivat isäntämaa Itävälta ja hallitseva euroopan mestari Saksa.

Finaalissa oli 27 000 katsojaa

Suomen kohdatessa pronssiottelussa Ranskan, pelissä oli tarjolla voittajalle myös MM-kisapaikka 2015 Ruotsissa pelattaviin kisoihin. Valitettavasti ottelun ennakkosuosikki, edellisten kisojen hopeamitalisti Ranska oli Suomea vahvempi numeroin 21-35. Suomen pronssimitali ja siis MM-kisapaikka jäi tällä kertaa haaveeksi. Suomi on muuten edelleen menestynein maa lajin EM-mitaleissa laskettuna, sillä on 5 kultaa (-85, -93, -95, -97, ja -00), 4 hopeaa (-83, -89, -91, ja -01), sekä 2 pronssia (-87 ja -05).

Fanivarusteet kunnossa

Loppuottelun tunnelma oli sitten jotain aivan uskomatonta. On niin erilaista istua suomalaisessa urheilukatsomossa verrattuna Keski-Eurooppalaiseen. Vaikka et erityisemmin välittäisi mistään joukkueurheilulajista, mutta matkailet Keski-Euroopassa, käy ihmeessä katsomassa paikan päällä vaikka jalkapalloa tai vaikkapa sitten tutustumassa amerikkalaiseen jalkapalloon yhden ottelun verran. Lupaan, että se on kokemuksena sen arvoista. Liputkaan eivät yleensä ole turhan kalliita. Näissä kisoissa finaalipäivän kahteen otteluun hyville paikoille liput maksoivat yhteensä 40 euroa /hlö. Kokemattomalle kävijälle tiedoksi, että juomat tuodaan (toki itse) myyntipisteeltä omalle paikalle, joten siellä ei tuntuisi olevan mitään aidattuja istuskelualueita kuten meillä yleensä. Vielä rahan arvoinen vinkki: kun haet ensimmäisen juomasi, maksat sisällön lisäksi mukista pantin (1 euro). Kun menet hakemaan seuraavaa, ota muki mukaan, silloin maksat vain sisällöstä. Palauta muki matsin jälkeen niin saat pantin takaisin. Katsomoissa näkee usein ihmisiä, jotka kävelevät mukitornin kanssa hakemaan olutta – älä siis jätä omaa mukiasi mihinkään lojumaan, se on rahan arvoinen ja joku kerää sen pois.

Finaalissa kannustettiin isäntämaa Itävaltaa

Finaalissa Saksa piti kuin pitkin pintansa, se voitti Itävallan 2. jatkoajalla numeroin 30-27. Koko ottelun ajan katsomossa oli aivan uskomaton tunnelma ja kotikatsomo todella kannattaa omiaan, mutta osaa myös arvostaa muita hyviä suorituksia kentällä. Jenkkifudikseen kuuluu myös vastustajan hyökkäyksen häiritseminen heidän aloittaessaan hyökkäyspeliään, joten katsomossa meteli on näissä matseissa lähes jatkuvaa. En nähnyt stadionilla tai sen ulkopuolella minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ja jopa lähes 30 000 ihmisen poistuminen stadionilta sujui erittäin hyvässä järjestyksessä. Tunnelmaa siis riittää ja mm. Suomen pelatessa pronssiottelussa Itävallan kannattajat olivat meidän puolellamme, se ei kuitenkaan ihan riittänyt tällä kertaa.

Jos haluat lukea lisää, löydät Wieniä ja toki muitakin vierailemiani kaupunkeja koskevia hotelli- ja ravintola-arvostelujani Tripadvisorista

Jenkkifudista ja kaupunkilomaa Wienissä ja Bratislavassa.

1 kommentti

Uppsala – kaunis kaupunki Ruotsissa

Julkaistu: 18.6.2014

Kävin toukokuussa Uppsalassa, Ruotsissa toimitsijahommissa amerikkalaisen jalkapallon opiskelijoiden MM-kisoissa. Vietin aikaa kaupungissa lähes kaksi viikkoa, joten se tuli jonkin verran tutuksi. En ole juuri muualla Ruotsissa aiemmin käynyt, kuin risteilyreissuilla Tukholmassa, joten Uppsala oli siihen verrattuna ihan piristävää vaihtelua.

Matka taittui tällä kertaa auto / laiva -yhdistelmällä. Menomatkalla menin yli Viking Linella Turusta Tukholmaan ja pois päin sitten Finnlinesilla Kapelskärista Naantaliin. Tukholmasta Uppsalaan on n. tunnin ajomatka.

Joki keskellä kaupunkia

Tiesin etukäteen, että Uppsala on opiskelijakaupunki, mutta se miten laajassa mittakaavassa opiskelijoiden läsnäolo siellä näkyy, oli silti yllätys. Minulle kerrottiin, että kaupungin n. 140 000 asukkaasta n. 45 000 on opiskelijoita. Opiskelijoiden määrä todella näkyy kaupunkikuvassa yliopistorakennuksina ja mm. hieman amerikkalaistyylisesti siten, että jokaisella opiskelijakunnalla (Nation) on oma talonsa kaupungissa. Opiskelijakunnat saavat myös pitää omia ravintoloitaan taloissaan ja myydä niissä muille opiskelijoille myös alkoholia hieman edullisemmin kuin ravintoloissa. Pääsimme tutustumaan yhteen näistä opiskelijakunnan paikoista, vaikka ei opiskelijoita enää ollakaan. Opiskelijakuntien paikat aukeavat alkuillasta ja sulkeutuvat ajoissa puolilta öin, joten ne soveltuvat mainiosti alkuillan ajanviettoon opiskelijaporukoille.

Fillareita joka paikassa

Kaupunki on erittäin pyöräilijäystävällinen. Osa keskusta kaduista on jaettu kahtia siten että toinen kaista on kokonaan pyöräilijöille. Fillareita on joka paikassa, niitä tulee jatkuvasti vastaan ja niitä on todella pitkät rivit pysäköitynä katujen varsilla. Voisin lyödä vetoa, että tästä kaupungista löytyy vähintäänkin satoja, ellei tuhansia hylättyjä fillareita joka vuosi ja siellä on aika hyvät saumat löytää itselleen käytetty polkupyörä. Vaikka kaupungissa on 140 000 asukasta, sen keskusta on myös jalankulkijaystävällinen. Keskustan alueella joka paikkaan on kävelymatka ja autoa ei siellä kovin paljoa tarvita. Keskustassa on paljon kävelykatuja, joissa tosin autot ajelevat seassa ja se tuntuu olevan paikan tapa.

Uppsalan läpi virtaa joki (Fyrisån), joka antaa kaupungille eloa ja tietenkin luo omaa tunnelmaansa. Sen varrella oli ainakin muutama ravintola, jotka varsinkin iltavalaistuksessa näyttivät hyvältä. Kaupungin maisemaa hallitsee vanha tuomiokirkko, joka näkyy melkeinpä joka puolelle ja on sitä kautta myös hyvä maamerkki.

Tuomiokirkko hallitsee maisemaa

Majoituimme Uppsala City Stay -hotelli / hostellissa, joka ensi alkuun vaikutti melko vaatimattomalta. Paikka oli kokonaan uusittu ihan vastikään, joten kaikki oli siistiä, uutta ja toimivaa. Kanssamme hostelliin majoittui kaksi miesten joukkueellista jenkkifudiksen pelaajia (n. 100 henkeä), joten olin hieman huolissani siitä kun huoneessani ei ollut esim. omaa kylpyhuonetta, käytävillä oli niitä riittävästi, jotta mitään ongelmia ei koko pariviikkoisen aikana tullut. Hostellissa oli lisäksi täysin varusteltu oma keittiö isoine jääkappipakastimineen ainakin 2. kerroksessa, joten myös omien ruokien valmistus sujuu täällä helposti. Huoneen suhteen vinkkinä: pyydä että huoneesi ikkuna olisi sisäpihalle päin. Kadun puolelta kuuluu opiskelijakaupungissa meteliä pitkälle yöhön ja opiskelijoillahan on tunnetusti joku tapahtuma lähes joka ilta.

Iltakuvaa

Muutamia paikkoja, joissa kävimme: Max hampurilaisketju: hampurilaiset ja pirtelöt hakkaavat minun mielestäni meille kaikille tutut paikat, kannattaa kokeilla. O´Connors: ihan ok irkkubaari, karu sisustus, mutta varmasti monen mieleen. O´Learys: sporttibaari minun makuuni, mukavan hämärä, hyvin sisustettu ja kymmenillä ruuduilla varustettu penkkiurheilijan paikka. Interpool: erittäin iso sporttibaari, jossa myös useita bilispöytiä ja pöytäcurling -pöytiä, myös hyvä paikka seurata urheilua ja viettää iltaa muutenkin. Agave Tequila Bar: pieni, viihtyisä, hyvä tunnelma, suoraan kadun toisella puolella Hostellista.

Vierailemiani kaupunkeja koskevia hotelli- ja ravintola-arvostelujani löydät Tripadvisorista

Kommentoi

Laskettelua St Antonissa

Julkaistu: 18.6.2014

Alkuvuodesta 2014 tuli käytyä St Antonissa Itävallassa muutaman päivän visiitillä. Asustelin hieman hiljaisemmassa paikassa ihan St Antonin lähellä nimeltä Stuben am Arlberg, joka ei siis ole läheskään yhtä vilkas paikka, kuin itse pääpaikka St Anton. Samoihin rinteisiin kuitenkin pääsee ihan helposti, mutta jos yöelämää, tai edes kohtuullista after ski:a kaipaat, suosittelen silloin etsimään majoitusta lähempää. Kerrottakoon, että myös Itävallan suositut Lech ja Zurs ovat samalla hissilipulla ja ski-bussilla saavutettavissa kohtuullisen helposti.

Kuten jo mainitsinkin, olin tällä kertaa vain lyhyellä visiitillä ja myös omatoimimatkalla. Lennon otin Zurichiin ja vuokra-autolla ajoin sieltä Stubeniin. Minulla oli tosin matkalla toinenkin stoppi, joka ohjasi lentokentän valintaa, joten Zurich ei välttämättä ole paras etäisyytensä (n. 200 km) puolesta. Zurich on myös todella kallis paikka, joten auton vuokraaminen ja muu on varmasti edullisempaa Itävallan puolella.

Lumiketjut vihdoinkin paikallaan

Vuokra-autolla liikkuminen toi pienen lisähaasteen tähän reissuun, kun n. 15 km ennen kohdetta alkoi satamaan todella sankasti lunta. Autoissahan ei Keski-Euroopassa ole varsinaisesti kovin hyvät talvirenkaat (vaikka varatessa oli toki sellaiset tilattu) ja vuoristoteillä ajamiseen vaaditaan lumiketjut. Onneksi sellaiset kuitenkin löytyivät takakontista, mutta enhän minä ollut koskaan aiemmin moisia asentanut, joten niiden kanssa sai kyllä melkoisesti ohjelmaa aikaiseksi. Kerrottakoon, että Itävallassa kanssa-autoilijat eivät ole kovinkaan avuliaita. Oli kiva olla polvillaan loskassa ja yrittää asentaa lumiketjuja autoon, kun tiesi, että määränpää oli n. 15 minuutin matkan päässä. Hommassa vierähti varmaan yhteensä pari tuntia, koska kun olin ekan kerran saanut ketjut paikalleen, jouduin lähtemään väärään suuntaan ja koska siellä oli moottoritie, jouduin ottamaan ketjut pois. Ajelin sitten taas takaisin päin hemmetin liukkaassa kelissä lähimmälle huoltoasemalle ja kysyin sieltä neuvoa reitin suhteen. Lumiketjut taas alle ja pikkutietä pitkin kohteeseen. Lumiketjut ovat muuten ihan uskomattoman tehokkaat ja niillä tuntuu pääsevän ihan mihin tahansa kelillä kuin kelillä. Olen harkinnut hankkivani sellaiset omaankin takakonttiin.

Kun lumiketjuhaasteesta oli selvitty, pääsin vihdoinkin majapaikkaan ja vielä samana iltapäivänä pariksi tunniksi rinteeseenkin. Stubenista saa kaiken tarpeellisen, sieltä löytyy mm. oikein hyvin varustettu suksivuokraamo, sen vierestä lähtee ski-bussi sitä suosiville, tai Lechiin / Zursiin haluaville ja hissiliput saa vuokraamon läheisyydessä olevalta lippuluukulta. Maksuvälineenä käyvät myös kortit.

Aurinkoinen alppimaisema korvasi helposti matkan haasteet.

Kerron alla miten pääset kohti St Antonia ja aurinkoisella säällä aivan upeaan paikkaan aamun ensipuuterille.

Kohti St Antonia

Nouse Stuben am Arlbergista melko ruuhkattomalla tuolihissillä (Albonabahn I) puolivälin asemalle, ja laske S1 -rinne alas laaksoon Valfagehrbahn -hissille, joka on 6-paikkainen tuolihissi kuomulla. Jos sinulla ei ole hurja kiirus, suosittelen laskemaan ainakin kerran rinteen nro 17 (Valfagher), joka palaa takaisin hissin ala-asemalle. Tuo 17 oli yksi minun suosikkirinteistäni koko alueella, pitkä ja kohtuullisen helppo, aurinkoisella säällä todella upea laskettava. Sen jälkeen voitkin taas jatkaa matkaasi kohti St Antonin laaksoa laskemalla koko matkan alas, tai sitten laskemalla ensin puoliväliin Vallugabahn -hissille, joka vie sinut 2811 metriin Vallugalle. Vallugabahn ei ole aina auki, joten kannattaa katsoa rinteissä olevia infotauluja ja suunnistaa sen mukaan. Reissusta on sen verran aikaa, että ihan tarkkoja reittejä ei enää ole muistissa, mutta rinteet Antonissa ovat hyvin opastettuja ja kun kannat paperikarttaa mukanasi, alueen hahmottaa yllättävän nopeasti. Kun kerran St Antoniin lasket, kannattaa käydä tsekkaamassa yksi sen tunnetuimmista rinneravintoloista Krazy Kanguruh, jossa musiikkia ja ihmisiä riittää koko päivän.

Aamun ensipuuterille

Kävin vielä ennen lentokentälle lähtöäni heti aamusta nopeasti kokeilemassa, millaiset rinteet odottavat ”oman huipun” takana ja nousin molemmat Albonabahnit peräkkäin. Matka kestää kohtuupitkään ja koska näissä tuolihisseissä ei ole mitään kuomuja, suosittelen varaamaan reppuun mukaan jonkinlaista kaulahuivia. Sen verran tuon nousun aikana aamulla saattaa tulla kylmä tuulessa. Nouse siis koko matka Albonabahn I ja II.lla Albonagrath -huipulle 2400 metriin. Jos sää on aurinkoinen, sinua odottaa todella upea näky ja hyvin hoidetut rinteet. Itse pääsin jopa tekemään jäljet merkittyyn rinteeseen, kun ajoissa olin liikenteessä. Tällä puolella ei ole kovin montaa rinnettä, mutta se kannattaa käydä katsomassa. Sinne ei tuntunut eksyvän kovin paljon ihmisiä ja se oli aamuauringossa erittäin kiva paikka laskea. Hissi tällä puolella on huomattavasti vanhempaa kuin yleisesti ottaen alueella ja siihen noustessa kannattaa olla varovainen. Siitäkin huolimatta, että hissillä oli pari kaveria hidastamassa hissiä, sain muutaman kerran hissituolin aika kovaa jaloilleni, ei kuitenkaan mitään sen kummempaa.

Kun on aamulla ajoissa liikenteessä, pääsee kuvaamaan omatekemät jäljet

Antonin alueella näin todella paljon offarilaskijoita. Paljon enemmän kuin esim. Bad Gasteinissa. Antonissa näytti olevan tarjontaa ja koskemattomia vuorenseinämiä kyllä siihenkin laskettelumuotoon todella paljon.

Maoituin hyvin pienessä viehättävässä Gasthausissa Almhütte & Skihütte Kohlerhaus. Paikassa on 9 huonetta ja ainakin suurimmassa osassa on jaettu wc/kylpyhuone. Alakerrassa on sauna, joka lämpiää joka päivä ja jos otat puolihoidon, iltaruokailu tapahtuu Arlberg Stuben -hotellissa lyhyen kävelymatkan päässä. Kokonaisuutena, erinomaiset rinteet, hyvä hissikalusto joissa ei tarvinnut juurikaan jonotella. Kannattaa käydä laskemassa nämä rinteet.

Vierailemiani kaupunkeja koskevia hotelli- ja ravintola-arvostelujani löydät Tripadvisorista

Kommentoi