Laskettelua St Antonissa

Alkuvuodesta 2014 tuli käytyä St Antonissa Itävallassa muutaman päivän visiitillä. Asustelin hieman hiljaisemmassa paikassa ihan St Antonin lähellä nimeltä Stuben am Arlberg, joka ei siis ole läheskään yhtä vilkas paikka, kuin itse pääpaikka St Anton. Samoihin rinteisiin kuitenkin pääsee ihan helposti, mutta jos yöelämää, tai edes kohtuullista after ski:a kaipaat, suosittelen silloin etsimään majoitusta lähempää. Kerrottakoon, että myös Itävallan suositut Lech ja Zurs ovat samalla hissilipulla ja ski-bussilla saavutettavissa kohtuullisen helposti.

Kuten jo mainitsinkin, olin tällä kertaa vain lyhyellä visiitillä ja myös omatoimimatkalla. Lennon otin Zurichiin ja vuokra-autolla ajoin sieltä Stubeniin. Minulla oli tosin matkalla toinenkin stoppi, joka ohjasi lentokentän valintaa, joten Zurich ei välttämättä ole paras etäisyytensä (n. 200 km) puolesta. Zurich on myös todella kallis paikka, joten auton vuokraaminen ja muu on varmasti edullisempaa Itävallan puolella.

Lumiketjut vihdoinkin paikallaan

Vuokra-autolla liikkuminen toi pienen lisähaasteen tähän reissuun, kun n. 15 km ennen kohdetta alkoi satamaan todella sankasti lunta. Autoissahan ei Keski-Euroopassa ole varsinaisesti kovin hyvät talvirenkaat (vaikka varatessa oli toki sellaiset tilattu) ja vuoristoteillä ajamiseen vaaditaan lumiketjut. Onneksi sellaiset kuitenkin löytyivät takakontista, mutta enhän minä ollut koskaan aiemmin moisia asentanut, joten niiden kanssa sai kyllä melkoisesti ohjelmaa aikaiseksi. Kerrottakoon, että Itävallassa kanssa-autoilijat eivät ole kovinkaan avuliaita. Oli kiva olla polvillaan loskassa ja yrittää asentaa lumiketjuja autoon, kun tiesi, että määränpää oli n. 15 minuutin matkan päässä. Hommassa vierähti varmaan yhteensä pari tuntia, koska kun olin ekan kerran saanut ketjut paikalleen, jouduin lähtemään väärään suuntaan ja koska siellä oli moottoritie, jouduin ottamaan ketjut pois. Ajelin sitten taas takaisin päin hemmetin liukkaassa kelissä lähimmälle huoltoasemalle ja kysyin sieltä neuvoa reitin suhteen. Lumiketjut taas alle ja pikkutietä pitkin kohteeseen. Lumiketjut ovat muuten ihan uskomattoman tehokkaat ja niillä tuntuu pääsevän ihan mihin tahansa kelillä kuin kelillä. Olen harkinnut hankkivani sellaiset omaankin takakonttiin.

Kun lumiketjuhaasteesta oli selvitty, pääsin vihdoinkin majapaikkaan ja vielä samana iltapäivänä pariksi tunniksi rinteeseenkin. Stubenista saa kaiken tarpeellisen, sieltä löytyy mm. oikein hyvin varustettu suksivuokraamo, sen vierestä lähtee ski-bussi sitä suosiville, tai Lechiin / Zursiin haluaville ja hissiliput saa vuokraamon läheisyydessä olevalta lippuluukulta. Maksuvälineenä käyvät myös kortit.

Aurinkoinen alppimaisema korvasi helposti matkan haasteet.

Kerron alla miten pääset kohti St Antonia ja aurinkoisella säällä aivan upeaan paikkaan aamun ensipuuterille.

Kohti St Antonia

Nouse Stuben am Arlbergista melko ruuhkattomalla tuolihissillä (Albonabahn I) puolivälin asemalle, ja laske S1 -rinne alas laaksoon Valfagehrbahn -hissille, joka on 6-paikkainen tuolihissi kuomulla. Jos sinulla ei ole hurja kiirus, suosittelen laskemaan ainakin kerran rinteen nro 17 (Valfagher), joka palaa takaisin hissin ala-asemalle. Tuo 17 oli yksi minun suosikkirinteistäni koko alueella, pitkä ja kohtuullisen helppo, aurinkoisella säällä todella upea laskettava. Sen jälkeen voitkin taas jatkaa matkaasi kohti St Antonin laaksoa laskemalla koko matkan alas, tai sitten laskemalla ensin puoliväliin Vallugabahn -hissille, joka vie sinut 2811 metriin Vallugalle. Vallugabahn ei ole aina auki, joten kannattaa katsoa rinteissä olevia infotauluja ja suunnistaa sen mukaan. Reissusta on sen verran aikaa, että ihan tarkkoja reittejä ei enää ole muistissa, mutta rinteet Antonissa ovat hyvin opastettuja ja kun kannat paperikarttaa mukanasi, alueen hahmottaa yllättävän nopeasti. Kun kerran St Antoniin lasket, kannattaa käydä tsekkaamassa yksi sen tunnetuimmista rinneravintoloista Krazy Kanguruh, jossa musiikkia ja ihmisiä riittää koko päivän.

Aamun ensipuuterille

Kävin vielä ennen lentokentälle lähtöäni heti aamusta nopeasti kokeilemassa, millaiset rinteet odottavat ”oman huipun” takana ja nousin molemmat Albonabahnit peräkkäin. Matka kestää kohtuupitkään ja koska näissä tuolihisseissä ei ole mitään kuomuja, suosittelen varaamaan reppuun mukaan jonkinlaista kaulahuivia. Sen verran tuon nousun aikana aamulla saattaa tulla kylmä tuulessa. Nouse siis koko matka Albonabahn I ja II.lla Albonagrath -huipulle 2400 metriin. Jos sää on aurinkoinen, sinua odottaa todella upea näky ja hyvin hoidetut rinteet. Itse pääsin jopa tekemään jäljet merkittyyn rinteeseen, kun ajoissa olin liikenteessä. Tällä puolella ei ole kovin montaa rinnettä, mutta se kannattaa käydä katsomassa. Sinne ei tuntunut eksyvän kovin paljon ihmisiä ja se oli aamuauringossa erittäin kiva paikka laskea. Hissi tällä puolella on huomattavasti vanhempaa kuin yleisesti ottaen alueella ja siihen noustessa kannattaa olla varovainen. Siitäkin huolimatta, että hissillä oli pari kaveria hidastamassa hissiä, sain muutaman kerran hissituolin aika kovaa jaloilleni, ei kuitenkaan mitään sen kummempaa.

Kun on aamulla ajoissa liikenteessä, pääsee kuvaamaan omatekemät jäljet

Antonin alueella näin todella paljon offarilaskijoita. Paljon enemmän kuin esim. Bad Gasteinissa. Antonissa näytti olevan tarjontaa ja koskemattomia vuorenseinämiä kyllä siihenkin laskettelumuotoon todella paljon.

Maoituin hyvin pienessä viehättävässä Gasthausissa Almhütte & Skihütte Kohlerhaus. Paikassa on 9 huonetta ja ainakin suurimmassa osassa on jaettu wc/kylpyhuone. Alakerrassa on sauna, joka lämpiää joka päivä ja jos otat puolihoidon, iltaruokailu tapahtuu Arlberg Stuben -hotellissa lyhyen kävelymatkan päässä. Kokonaisuutena, erinomaiset rinteet, hyvä hissikalusto joissa ei tarvinnut juurikaan jonotella. Kannattaa käydä laskemassa nämä rinteet.

Vierailemiani kaupunkeja koskevia hotelli- ja ravintola-arvostelujani löydät Tripadvisorista