Huomentapäivää!

Tuossa joku aika sitten valaistuin kuinka tärkeää on pitää elämässä tavoitteita. Ilman tavoitteita ei nimittäin synny tekoja, vaan sitä palloilee sinne tänne vailla suuntaa. En itsekkään ole kovin suunnitelmallinen ihminen, mutta olipa polku mikä tahansa, niin jonkunlainen määränpää pitää elämän ruodussa. Tavoitteiden määrittäminen johtaa myös itselle tärkeiden asioiden äärelle ja silloin todennäköisesti kokee olonsa onnellisemmaksi.

Miettikääpä muuten jos elämässä ei olisi yhtään mitään tavoiteltavaa? Mikä motivaatio olisi aamulla edes nousta sängystä? Olipa tavoitteena sitten oppia lautailemaan, kiertää maailmaa tai vain säilyttää katto pään päällä, niin joka tapauksessa tavoite on se mikä ohjaa tekoihin.

Tavoitteita on myös asetettava kokoajan lisää sitä mukaa kun niitä saavuttaa. Ihminen elää onnistumisista, jotka tuovat kertalaakista kunnon ryöpyn endorfiinia. Pienetkin saavutetut tavoitteet tekevät siis onnelliseksi. Näimpä päätin funtsia tälle talvella muutamia maaleja antamaan mulle suuntaa. Mitään alyttömän konkreettista en halua lyödä tiskiin vaan haluan ennemminkin pohtia isoja linjoja, mihin pyrkiä.

1) Nauti! (myös yksin)

Bluebird, puuteri lentää ja jengillä hymy korviin asti. Eihän sellaisista hetkistä voi olla nauttimatta. Haluaisin kuitenkin, että sama ilme olisi päällä myös heikompina päivinä. Myös silloin kuin asiat eivät mene niin sanotusti putkeen ja on nautittava pienistä asioista. Ylipäätään haluan olla se positiivinen heppu, jonka kanssa on mukava shreddailla.
Toisaalta mä en ole koskaan reissannut yksin. Musta on jotenkin kiva jakaa hienot hetket jonkun kanssa. Välillä pitäis kuitenkin muistaa, että ollaan yksilöitä kaikki. Elämme itseämme varten ja joskus täytyy nauttia röyhkeästi itse. Pitää oppia tekemään itselleen parhaat valinnat. Siksi en pistä pahitteeksi, vaikka seikkailisin tällä kertaa ihan yksinkin.

2) Koe uutta

Epämukavuusalue alkaa sanana kokea jo pientä kulumista, mutta täytyy sitä edelleen viljellä. Sinne boksiin kun on vain joskus hypättävä ja sieltä voi löytää vaikka uusia ystäviäkin. Olisihan se niin helppo kulkea tutuimpia polkuja ja etsiä matalimmat aidat, mutta silloin tuskin olisi vanhana samalla tapaa muisteltavaa. Haluankin mennä tuntemattomaan avoimin mielin ja ottaa haasteet vastaan vaikka jännittäisi. Sama pätee laskemisessa – haluan mennä eteenpäin, oppia uutta ja vetää kovempaa, korkeemmalta ja tyylikäämmin. Temppupakkiin pitäis saada lisättyä ainakin voltit vakiovarusteiksi sekä muutama ihmeellinen gräbi tyylikäästi.

3)  Pysy terveenä sekä vahvana

Lopuksi se kaikkein tärkein. Terveys ei ole koskaan itsestään selvyys, mutta aion yrittää omalta osaltani voitavani. Mikäs sen mukavampaa kuin päästä täysissä voimissa tykittämään ilman kipuja. En haluaisi kokea viime vuotisia polvivaivoja, joten olen yrittänyt syksyn ajan saada lihasta jalkoihin. Kesän alun magneettikuvat samaan aikaan helpotti ja tuskastutti, sillä kaikki näyttäisi rakenteellisesti olevan kunnossa. Ruokaa ja treeniä siis lisää.

Syksyn paras päätös oli ostaa sarjakortti koulun viereiselle uimahallille, jossa onkin tullut vierailtua tiheään. Sali, uimaradat ja hyppypaikka haukkaa helposti 2-3h päivästä, mutta nyt tuntuu jo siltä, että alkaa olla hyvässä kondiksessa. Pitäisi vain muistaa ottaa lepoa ja syödä kauden aikanakin, ettei sitten joka keväiseen tapaan olla taas ihan rikki..

Onks teillä tavoitteita – isoja tai pieniä?

-E