St. Moritz – Timanttien loistetta
Sveitsin Graubündenin timantti, St. Moritz, on saavuttanut jakamattoman suosion jet setin keskuksena. Jalokivien loisteessa elävät julkimot tuskin tietävät, kuinka tasokas hiihtoalue todellisuudessa on.
St. Moritz kylpee auringossa yli 300 päivää vuodessa, joten paistaa se aurinko vähän köyhemmällekin hiihtäjälle. Hintataso on varsinkin keskeisillä paikoilla sijaitsevissa liikkeissä hirvittävä, mutta tavallinen kansalainen löytää edullisempia ruoka- ja majoituspaikkoja, jos on valmis siirtymään keskustasta vähän syrjemmälle.
Katukuvassa näkyvät Rollsit ja turkit ovat toisaalta tae siitä, että rinteessä on tilaa.
Engadinin laaksossa sijaitseva St. Moritz koostuu kolmesta päähiihtoalueesta ja lisäksi on vielä Lagalpin ja Diavolezzan piskuiset alueet hieman syrjempänä. St.Moritzin oma hiihtoalue on Corviglia, jonne pääsee nousemaan myös viereisestä Celerinan kylästä, joka on myös majoitusvaihtoehtona huokeampi.
Houkutteleva Piz Nair
St. Moritzin alakylään keskittyvät nimensä mukaan kylpylätoiminnot ja St. Moritz Dorfiin sitten suksilla liikkuminen. Corviglian alue on varsin urheilullinen ja nousu kolmeen kilometriin Piz Nairille on laskun osalta myös hieno. Valittavana on jyrkkiä kuluaareja varjon puolelta tai helpompi reitti rinnettä pitkin takakautta kiertäen, jolloin pääsee myös laskemaan viereiseen Celerinaan. St. Moritzin kävijälle voi olla yllätys, että rinnekilometrejä on koko alue huomioiden 350.
Corviglian rinteiden pääväri on punainen ja se kertoo olennaisen; vauhdikkaita rinteitä saa päästellä nopeudesta nauttien, eikä väkeä koskaan ole niin kuin Itävallan kohteissa. Reilut 20 hissiä on sijoitettu alueelle mukavasti, jotta auringosta saa nauttia koko päivän.
Corvatsch on korkealla
St. Moritz Badin tuntumassa on mainio latuverkosto, joka tosin pienen nousun jälkeenkin alkaa tuntua vähemmän mainiolta. Yli 1 800 metrin korkeus pistää sydämen pumppaamaan ja jopa huippuhiihtäjät ottavat normaalia löysemmän harjoitusvauhdin omilla lenkeillään.
Korkealle yrittävän on syytä suunnata suksillaan Corvatschille, sillä 3 300 metrin korkeudessa alkaa jo kävelykin tuntua rankalta. Hissejä on 15 ja alue on myös urheilullinen, mikä tarkoittaa, että suomalainen tavallinen laskija pärjää vallan mainiosti. Corvatschin Nordwand kerää freeride –laskijoita aina kilpailuja myöten, mutta metsälasku on rajoitettua metsänhoidollisista syistä.
Päivän reissuja
Bernina Lagalp ja Diavolezza muodostavat kokonaisuuden, johon kannattaa mennä tutustumaan, sillä päivä vierähtää kuin siivillä. Hyvä sää on kuitenkin käynnille välttämätön, sillä laskemista ei ole niin paljoa kuin kahdessa muussa kokonaisuudessa ja alueen upeat maisemat eivät avaudu pilvien keskeltä.
Diavolezzassa kabiini nostaa kerralla 1 200 metriä ja laskuvaihtoehtoja kannattaa katsella takamaastoihin ja ihailla samalla upeita jäätikkömaisemia. Lagalpin nosto on myös hieno, mutta takamaastoon tehtävä Tour La Rosa vaatii paluumatkalla bussikyydin ja vie siis aikaa. Molemmat paikat ovat kuitenkin mahtavia elämyksiä, mutta varustuksen on oltava kunnossa ja opas mieluiten mukana.
Kaksien talviolympialaisten ja lukuisien arvokisojen isäntä on enemmänkin kuin käymisen arvoinen. Shampanjailmasto ja monipuoliset aktiviteetit lisäävät viihtyvyyttä, jonka takaavat erinomaiset laskupuitteet. After skin voi sitten kukin viettää omalla tyylillään ja joillakin voi olla lasissaan Dom Perignonia.
