Laskemisen puute vaivaa, Vapaalasku-elokuvakiertue auttaa

Lääke akuuttiin laskemisen puutteesen löytyi viime viikolla Facebokin ihmeellisestä maailmasta, joka paljasti Relaan Vapaalasku-elokuvakiertueen rantautuvan lähistölle. Niinpä päätin lähteä katsomaan, kuinka ammattimaisemmat laskijat olivat viime kautensa viettäneet. Kai tätä jonkin asteiseksi masokismiksi voisi kutsua, kun edellinen kausi meni itseltäni aivan pipariksi ja uusi on vielä avaamatta.

Elokuvia oli kiertueen virallisessa ohjelmassa yhteensä kuusi ja alkupalaksi näytettiin lisäksi yksi bonuspätkä. Kotimainen osaaminen oli kunniassa, joskin myös yksi ruotsalainen elokuva oli livahtanut joukkoon. Kootusti sanottuna kaikki laskuleffat olivat mainioita ja niitä katsellessa ilta kului ratkoisasti: oli mahtavia maisemia, hienoja laskuja, huumoria sekä rentoa ja innostavaa menoa. Parasta elokuvaa en uskalla kokemattomana laskuleffakriitikkona lähteä julistamaan, mutta yleisesti ottaen oli hienoa huomata, että taidokasta materiaalia voi saada aikaiseksi oli budjetin takana sitten 70 sponsoria tai valtion takaama opintolaina.

Seuraavassa vielä lyhyet ajatukset Relaan kiertueen kustakin leffasta, mutta ei mitään yksityiskohtaista tiivistelmää, eihän sitä jaksaisi lukea kukaan ( enkä minä kirjoittaa ).

ETT TO TRE – dokumentti

Miten kummassa niissä laskuleffoissa aina paistaa aurinko, ihmiset hymyilee, lumi on pehmeää puuteria, palmut huojuvat taustalla, reggae soi ja drinkit ovat ilmaisia? No, tässä elokuvassa niin ei käy. Suomalaisporukan reissu Lyngeniin on kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta siitä on silti saatu kasattua mainio leffa hyvällä huumorilla höystettynä. Laskemista 17 minuutin pätkässä on korkeintaan pari minuuttia, joten leffa näyttää hyvin millaista on, kun luontoäiti päättää estää innokkaiden suksijoiden aikeet.

PURE

Kiertueen ”pääelokuva” on ruotsalaista tuotantoa ja kappas, heti alkaa paistaa aurinko. Laskijoina on tosin paljon myös muitakin kuin ruotsalaisia ja mikä ehkä hieman poikkeuksellista, he ovat kaikki naisia. Tällaisina hetkinä sitä kai minussakin naisena herää pieni feministi ja naislaskijoiden edesottamuksia seuraa aina astetta suuremmalla mielenkiinnolla. Joka tapauksessa leffa on todella laadukas ja innostava – maailmassa on niin paljon mahdollisuuksia. Rohkeasti uskalletaan näyttää myös ne muutamat totaalisen epäonnistuneet suoritukset ja pelottavat lumivyöryt. Ainoastaan lopputekstit jäivät kismittämään, sillä ne ovat suorastaan kuolettavan pitkät. Toisaalta, jos minullakin olisi niin paljon sponsoreita kiiteltävänä, olisin vain tyytyväinen.

MONDAY MORNING

Tämän suomalaispätkän tekijänä oli häärinyt ryhmä nimeltä Ajelutiimi. Letkeää meininkiä Alpeilla – eipä sitä kai muuta tarvita. Erityiskiitos tyrmäävästä ja yllätävästä alusta.

LONG HAUL

Kunnon kiertoajelu ympäri maailman piristää jokaisen laskijan mieltä. Tässä leffassa oli upeita paikkoja ja laskuja Japanista, Norjasta, Alppeilta jne. jne. Ajatukset olivat lähinnä ”oi, kunpa pääsisin joskus tuonne, tuonne, tuonne ja tuonne…

PLAYGROUND

Ennen elokuvaa itse sen tekijät pääsivät kertomaan vähän tuotoksensa taustoista. Nimensä leffa on kuulemma saanut ajatuksesta, että vuoret ovat kuin suuri leikkikenttä, jolla on hauska temmeltää. Siltä se myös näyttää. Vaviskaa Angry Birds Parkit.

LEAVING TRACKS

Myös lautailijat ovat tyylikkäästi edustettuina. Itse pysyn kyseisellä kapistuksella juuri ja juuri pystyssä ankkurihississä, joten leffa teki kyllä tietynlaisen vaikutuksen.

Ai niin ja vielä LASKUVIDEO

Tämä oli siis se aivan aluksi esitetty bonuspätkä. Joku saattaisi pitää nimeä hieman mielikuvituksettomana, mutta laskut ovat taatusti katsomisen arvoisia.