Kymmenen käskyä

Ensi viikolla pyörähtää taas käyntiin kolmen viikon mittainen hiihtolomarumba, joten rinteissäkin on tavallista enemmän laskijoita. Siksi ajattelin muistuttaa tämän kertaisessa jutussani kaikkia rinnesäännöistä, koska kertaus on opintojen äiti ja, koska hiihtolomaa ei ole mukava päättää sairaalaan tai oikeussaliin. Seuraavassa siis Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n yleiset rinnesäännöt höystettynä omilla kommenteillani.

1. Varusteet

Tarkista varustuksesi toimivuus ja siteiden säädöt. Kypärän käyttö on suositeltavaa. 

Vanhoissa kunnon sukkapuikoissa, takaaladattavissa monoissa jne. ei ole ole mitään vikaa, mutta oman turvallisuudenkin kannalta saattaa olla syytä harkita siirtymistä 2000-luvulle. Toisaalta uudetkin varusteet muodostavat riskitekijän, mikäli ne eivät ole toimintakunnossa. Siteiden säätäminen kannattaa jättää suosiolla ammattilaisille, jos omasta osaamisesta asian suhteen ei ole täysin varma. Usein keskusten vuokraamohenkilökunta säätää pyydettäessä varusteet ilman, että tarvitsee kaivaa lompakkoa esille. Ja mitä kypärän käyttöön tulee, se ei ole mielestäni vain suositeltavaa – se on ehdotonta.

2. Hissikäyttäytyminen

Täytä kaikki hissipaikat ja poistu hissistä ainoastaan merkityillä poistumispaikoilla.

Henkilökohtaisesti minua ei ärsytä rinteessä ollessa mikään niin paljon kuin hisseissä temppuilijat. Joka kerta nähdessäni jonkun kiemurtelevan tai muuten hääräävän jotain asiatonta esimerkiksi ankkurihississä, toivon tämän tipahtavan kyydistä. Vähän ilkeää kenties, mutta oppisihan käyttäytymään.

3.Laske tasosi mukaan

Valitse rinne taitotasosi mukaan. Tutustu erityissuorituspaikkoihin etukäteen.

Laskettelurinne ei kenties ole se oikea paikka pönkittää egoaan muiden silmissä.  Syitä on kaksi a) luultavasti satutat itsesi ja b) vielä nolompaa on kompuroida musta rinne alas sukset tai lauta kainalossa.

4. Väistäminen

Ohita muut rinteessä liikkuvat aina riittävän etäältä. Ylhäältä ja takaa tuleva väistää aina.

Hiihtolomaruuhkassa sattuu helposti törmäyksiä, mutta toisaalta pahimpaan ryysikseen ei aina tarvitse lähteä, vaan voi odotella rauhallisempaa hetkeä. Se saattaa koittaa jopa muutaman sekunnin kuluttua. On myös hyvä muistaa pyrkiä laskemaan muiden näkökulmasta ennakoitavasti: laskijaa, joka tikkaa aluksi pientä sievää käännöstä reunassa, mutta vaihtaa yhtäkkiä koko rinteen levyiseen super-g-malliin, on taitavankin kanssalaskijan vaikea väistää.

5. Pysähtyminen rinteessä

Pysähdy vain paikkaan, josta sinut huomataan. Noustessa ylös käytä aina rinteen reunaa.

Vaikka nykyinen värikäs laskumuoti helpottaa havaitsemista, ei kumpujen alle ole vieläkään syytä jäädä piilottelemaan. Perheen pienimmille heijastinliivin pukeminen ( vaikka se järkyttävältä näyttääkin ) ei myökään ole huono idea varsinkaan iltamäessä.

6. Säätele vauhtiasi

Säätele vauhti taitojesi mukaan. Huomio paikalliset rinne- ja lumiolosuhteet.

Jos luistelun opettelu aloitetaan kaatumisesta, niin laskettelun opettelu aloitetaan jarruttamisesta. Vauhti on sopiva vain niin kauan, kun sen pystyy pysäyttämään. Oikein sydäntä särkee välillä katsoa, kun joku viipottaa rinteessä ilman mikäänlaista kontrollia. Hänellä tosin luultavasti särkee pian muutakin kuin sydäntä.

7. Älä pulkkaile rinteessä

Pulkkailu on sallittu vain sille osoitetuissa paikoissa.

Tähän voisin kommentoida, etten minäkään aina mikään enkeli ole ollut. Kunnon laskettelurinnettä hurjempaa pulkkamäkeä saa etsiä, joten nuorempana on tullut tätä käskyä rikottua. Puolustukseksi sanottakoon kuitenkin, että pulkkailu tapahtui vasta rinteiden jo mentyä kiinni. Laskettelijoiden sekaan pulkalla ei ole mitään asiaa eikä oikeastaan rinteisiin muutenkaan.

8. Lasket omalla vastuullasi

Lasket rinteessä ja sen ulkopuolella aina omalla vastuullasi.

Laskettelu on mahtava, muttei ehkä se kaikkein turvallisin harrastus. Tämä näkyy esimerkiksi vakuutusyhtiöiden tavassa luokitella laskettelu ja varsinkin offarilasku niihin korkeimpiin riskiryhmiin. Toki hiihtokeskukset pyrkivät järjestämään kaiken mahdollisimman turvalliseksi ja hätää kärsivää autetaan, mutta lopullisesta vastuusta keskukset ovat itsensä vapauttaneet. Kalle Palanderia mukaillen: itse laskija päättää lähteekö rinteeseen nauttimaan maailman parhaasta harrastuksesta vai jääkö sisälle pelaamaan Kimbleä.

9. Päihtyneenä ei rinteeseen

Rinteessä liikkuminen päihtyneenä on kielletty.

Tässä sanan kielletty voisi alleviivata, yliviivata neonkeltaisella tussilla, kirjoittaa kissankokoisilla kirjamilla ja laitta perään 10 pinkkiä huutomerkkiä. Humalassa laskeminen on mielestäni yksi anteeksiantamattomimmista rinnesynneistä ja täysin verrattavissa rattijuopumukseen. Vielä joitakin vuosia sitten meno erityisesti kevättalvella oli suorastaan pelottavaa, kun rinneravintoloiden terasseilta siirryttiin vielä uudestaan suksille. Onneksi meno on siistiytynyt ja after ski:stä ymmärretään yhä paremmin kömpiä jatkoille jonnekin kaikkien kannalta turvallisempaan paikkaan.

10. Auta!

Jokaisen velvollisuus on auttaa tapaturman sattuessa. Ilmoita viipymättä onnettumuuksista henkilökunnalle.

Auttamisvelvollisuus ei ole vain Suomen hiihtokeskusyhdistyksen keksimä juttu, vaan se pohjautuu oikeastaan lakiin. Esimerkiksi pelastus- ja tieliikennelait sisältävät pykälät, joissa jokainen on mm. velvoittettu ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimiin sekä pysähtymään ja avustamaan vahingoittuneita. On myöskin syytä huomauttaa, että rikoslaissa on kriminalisoitu pelastustoimen laiminlyönti. Rangaistuksena on sakko tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Helpoimmailla siis pääsee, kun käy kysymässä yksinkertaisen kysymyksen: onko kaikki hyvin?

Loppukaneettina rinnesäännöt sisältävät vielä seuraavan käskyn: Noudata aina opasteita ja henkilökunnan ohjeita. Henkilökunnalla on oikeus ja velvollisuus poistaa hissilippu henkilöltä, joka ei noudata rinnesääntöjä. 

Niinpä. Ei lisättävää.

Turvallista ja mahtavaa hiihtolomaa kaikille!