Talvi tekee hiljalleen tuloaan, joten on aika jälleen palata täältä kuun pimeältä puolelta ja rikkoa kauan kestänyt radiohiljaisuus.  Luvassa on siis perinteisesti tulevan blogikauden avaus tulevan laskukauden fiilistelyllä.

Kausi 15-16 ei olekaan mikä tahansa päätöntä suhmurointia kotimaan keskuksissa sisältävä kausi, vaan kauan odotettu ja suunniteltu ”the” kausi. Mutta miksi? Se selviää aivan pian, mutta kauden avausta varten matkustan näillä näkymin ensin Rukalle karistamaan pölypallerot monoista. Pidennetty viikonloppu osuu loistavasti pahimpaan marraskuun masennusaikaan ja tuo taas iloa ja valoa elämään.

Iloa ja valoa pimeyteen tuo myöskin joulu. Sen suhteen suunnitelmat ovat kuitenkin vielä epäselvääkin epäselvemmät, siellä kaikki huomio on keskitetty  tammikuun lopulla alkavaan SUUREEN reissuun SUUREEN Amerikkaan. Kyllä vain, matkustan iskäni kanssa kolmeksi viikoksi laskettelemaan Kalliovuorille sekä Kanadan että USA:n maaperälle. Ensimmäiset kaksi viikkoa vierähtävät viiden vuoden takaisissa olympiamaisemissa Whistler-Blackombissa, joka sijaitsee Kanadan länsiosissa noin 100 kilometriä Vancouverista pohjoiseen. Kaksi huippua yhdistävän gondolin ansiosta keskus on ainakin mainosten mukaan Kanadan suurin ( 200 merkattua rinnettä ja 37 hissiä ). Rinnettä siis riittää tahkottavaksi, mutta tarkoituksena on myös livahtaa niiden ulkopuolelle niin omin avuin kuin helikopterinkin kyydissä. Tiedossa on siis vuoristoleiriä ja heliskiitä vuoristo-oppaan valvovan silmän alla. Laskemattoman alustan ei pitäisi loppua kesken.

Kun tämä mahtavuus on ohitse, matka jatkuu vielä viikoksi rajan toiselle puolelle Seattleen. Siellä ohjelmasta löytyy ainakin sukulointia, shoppailua ja lepoa, mutta myös pieni reissu johonkin läheiseen hiiihtokeskukseen, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Toisaalta pitäähän matkassa vähän yllätyksiäkin olla.

Reissun hintalappu sen sijaan tuskin on yllätys kenellekään. Se nimittäin ei pysy ihan perinteisessä opiskelijabudjetissa, mutta tätä varten onkin paiskittu töitä opintojen ohella, syöty makaronia ja hankittu kypäräkamera Hulluilta päiviltä. Kyse on priorisoinnista ja siitä, miten kukakin haluaa rahansa käyttää.

Sen verran suuria innon väristyksiä kolme viikon Amerikan reissu herättää, että sen jälkeistä elämää en ole laskukauden osalta oikeastaan vielä edes suunnitellut. Kenties jotain pientä kivaa voisi kehittää myös Suomen kevätlumille, mutta mitään suurta turneeta ei varmaankaan ole tiedossa. Sekä takki että lompakko ovat varmastikin kohtuullisen tyhjiä Amerikan mantereelta kotiuduttuani. Sen sijaan uskon ja toivon, että muutoin olisin täynnä mahtavia laskukokemuksia, joita sitten myös jakaa eteenpäin. Mutta liika suitsutuskaan ei ole hyväksi. Suomalainen mentaliteetti kunniaan: aina on mahdollista, että juuri tammi-helmikuun vaihteessa Kalliovuorille osuu vuosisadan lumimyrsky enkä pääse päiväksikään laskemaan. Pessimisti ei pety. Mutta siitä huolimatta tästä tulee varmasti kaikkien aikojen kausi.