Perheemme Ylläksen reissu on nyt takana ja reissu meni oikein mukavasti.
Menomatkalla poikettiin vielä Ruotsin puolella Haaparannassa tankkaamassa bensaa, jouluostoksia, purilaisia sekä karkkia aivan älyttömän suuressa makeiskaupassa. Hampparilla käytiin Max-burgerissa ja jos joku on joskus miettinyt paljonkohan saippuaa olisi lattialla, jos tiputtaisi käsienpesusaippuasäiliön seinältä alas, niin nyt me ainakin tiedämme tähän vastauksen. Vanhempi pojista onnistui tässä tempussa Max-burgerin vessassa.. Saippua oli lattialla aika paljon. Lisäksi tietysti takki, housut ja kengät tuli kätevästi pestyä. Saippuakuplat seurasivatkin jokaista askeltamme koko loppu visiitin Ruotsin maalla=)
Loppumatkasta saatiin vielä takapenkillä kiivas keskustelu aikaiseksi, kun vanhempi poika kertoi nähneensä revontulijoita. Pienempi sankari oikaisi tähän, että etpäs ole nähnyt revontuliaisia. Kiistaan revontulijoiden ja revontuliaisten näkemisestä ei tainnut ikinä selvitä ratkaisua, mutta kyllä molemmat pojat melkoisen tiukkana puolustivat omia kantojaan asiassa rattoisan puolituntisen ajan.
Pakkasta oli menomatkalla napakat -25 astetta, mutta heti ensimmäisen päivän jälkeen sää muuttui jo suopeammaksi pakkasen pyörien noin -17 asteen tuntumassa. Lunta oli satanut siinämääriin, että vaikka kinokset eivät olleet metrin korkeita, lunta oli silti mukavasti ja oli oikein talvisen kaunista.
Jouluaattoomme alkoi hiihtolenkillä. Latuja Ylläksellä löytyy moneen makuun ja riittävästi. Ladut olivat erinomaisessa kunnossa ja taisi jossain vaiheessa Iivo Niskanenkin sauvoa samoilla urilla. Joulupöytäämme haimme vielä täydennystä Ylläsjärjen Joulumarkkinoilta, joka oli suosittu myös muiden mielestä ainakin jonojen perusteella. Ruokien valmistelussa ja säätämisessä menikin melkeinpä koko päivä ja päätimme vastaisuudessa jättää omat säätämiset tämän osalta väliin ja suunnata Joulun laskureissuilla ravintolaan valmiiden patojen ääreen.
Veljeni perheineen olivat samaan aikaan Ylläksellä ja heillä oli moottorikelkka matkassa mukana, jolla kävimme lapsia kyydittämässä.
Yhtenä iltana teimme broidin kanssa iltalenkin kelkalla Ylläksen huipulle ja huipulla vastaamme tuli turistiseurue vuokrakelkoilla. Kiven päällä äitini ikäluokkaa oleva rouva kyseli reitistä, että is it okey ja viittilöi että Aekaeslompolo? Ihan ok ja oikea suunta. Katseltiin, että hyvin heiltä näkyi kuitenkin matkan teko sujuvan, joten kiskaistiin letkan ohi ja ajeltiin takaisin kylille. Tovi oltiin itse jo perillä oltu, kun heidänkin safari ilmestyi metsän laidasta näkyviin. Turvallisesti olivat päässeet kotiin ja rouva heilutti meille iloisesti.
Takaisin kotiin ajettiin ilman yöstoppia ja kotiin saavuimme puolen yön aikaan, kun matkaan lähdettiin kasin jälkeen aamulla. Ei ihan nopeusennätyksiä taidettu matkan taittamisessa tehdä. Oulun stoppikin kesti melkein kolme tuntia.
Haaparantaan asti oli kelit pakkasen puolella ja välillä pyrytti lunta aika sakeastikin. Oulun jälkeen sitten ankeus alkoi vesisateen muodossa. Onneksi välillä oli kuivaakin tietä. Kurja oli jättää lapin nietokset taakse, kun samalla säätiedotus kertoo Helsingissä olevan +3 sekä vesisadetta.
Harmiksimme hiihtokeskuksessa oli vielä rinteitä sen verran vähän avoinna, että koko keskuksen laajuutta ja monipuolisuutta emme päässeet reissullamme kokemaan. Tunnelma oli kuitenkin hyvä ja maisemat upeat. Oli hauska nähdä paljon pikkulaskijoita kokeilemassa siipiänsä taikamattojen äärellä. Omat lapset, varsinkin isommat, kehittyivät laskutaitojensa osalta reissulla huimasti ja kirjoitetaan näistä vielä lisää juttua aivan omiin postauksiin.
Ylläksestä jäi ehdottomasti positiivinen mieli ja näihin maisemiin pitää palata vielä uudestaan. Lapset eivät olisi millään halunneet lähteä kotiin.
Laskukaverit lastenrinteessä toivottaa kaikille oikein hyviä ja vauhdikkaita laskuja Vuodelle 2019!
