Sen oikean löytäminen – eli laudan hankinnan vaikeus

Julkaistu: 29.11.2016

Laudan ostaminen, sehän se on vaikea päätös. Jatkuvasti vaan vaikeampi, kun pelkän pituuden ja jäykkyyden lisäksi joutuu miettimään rockereita, magne tractioneita ja what not. Ite oon vuosien mittaan niin monta virheostosta tehnyt, että toivottavasti oppirahat on pikkuhiljaa maksettu. Tosin muutamaan vuoteen en tehnyt virheitä, mulla ei nimittäin putskulautaa lukuun ottamatta edes ollut omaa lautaa ehkä kolmeen vuoteen, kun myin pois edellisen virheostoksen ja juutuin laskemaan Laten vanhalla Icon MDB:llä. Tosin jaksoin aina kehuskella, että joka vuosi on uusin malli alla, se kun oli viimeisestä kauppoihin päätyneestä Iconin mallistosta. Hyvä lauta se kyllä olikin, mutta sen verran kilometrejä takana, että oli ihan perusteltua ostaa uusi.

_MG_1974

Edellinen virheostos. Hauskan näköinen Riden flättirockeri, mutta ei omaan laskutyyliin sopiva. Pari kautta silti kului sen kanssa. Kuva Elise Kulmala.

IMG_6973m

Kolme kautta tais loppujen lopuksi kulua tämä Iconin perus camber alla. Kuva Lauri.

Viime keväänä kävin Myboardissa säätämässä laskukenkiin liittyvää asiaa, ja samalla tuli lautaosastosta vastaavan Jussin kanssa puheeksi, että uudelle laudalle olisi tarvetta. Jussi osoitti kahta vaihtoehtoa, joista toinen oli grafiikaltaan enemmän mieleen. Itsenikin yllättäneenä en jäänyt asiaa jahkaamaan, vaan poistuin kaupasta uusi lauta kainalossa. Vaikka harkinta-aika oli lyhyt, niin vaikuttaa siltä, että hyvät kaupat tuli tehtyä. Edelliseen lautaan verrattuna Nitro Fate on hieman kevyempi ja ketterämpi käsitellä, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkän tuntuinen. Kääntyy helposti, mutta ei liikaa.

nitrofate

Nitro Fate vaikuttaa itelle aika optimaaliseltä peliltä. Kuva Lauri.

Tänä syksynä mulla ei siis ollut tarvetta uudelle pulkalle, mutta spekuloinnilta ei silti meidän kodissa vältytty. Late myi keväällä vanhan Capitansa ja onhan se kausi vähän ikävä aloittaa ilman lautaa, varsinkin kun tällä kertaa ei ollut yhtän vanhaakaan enää tallessa. Hyviä speksejä ja kiinnostavia merkkejä oli aika rajatusti, ja sitten kun vielä grafiikatkin saisi olla mieluiset. Lopulta meille muutti Jonesin Aviator. En oo ite testannut, mutta kuulemma Talmassa marraskuun kevätlumi olosuhteissa testattuna toimivan oloinen lauta.

lr-6850

Apulainen auttaa mittaamaan sopivan stanssin

lr-6844

Tohon se side

Kausi avattu

Julkaistu: 22.11.2016

Ensimmäiset vuodet laskijana – nyt puhutaan siis 90-luvun lopusta – odotin kauden alkua silmät kiiluen. Sitten 2000-luvulla jostain syystä aloin kauden alun lähetessä pelkäämään, että laskeminen ei tuntuisi enää hauskalta. Koska mitä sitä sitten tekisi ja mistä innostuisi? Niinpä kauden eka kerta laudalla aina hermostutti, mitä jos se olisikin vaan ihan blaah? Niin ei onneksi oo koskaan käynyt, joka kerta kun ne siteet kenkiin kiristää, niin jaksaa hymyilyttää. Oon myöskin lakannut pelkäämästä asiaa, koska jos se on 20 vuotta ollut hauskaa, niin asia tuskin enää muuttuu.

Kauden mahdollisimman aikanen aloitus ei kuitenkaan oo ygösjuttuja. En muista onko joskus ollut, yleensä on panostettu loppukauteen vapunjälkeisiin Norjan reissuihin ja joskus muinoin kesäreissuihinkin. Nyt Talma ehti olla jo viikon verran auki, ennen kuin keräilin kamani kesäsäilöstä ja suuntasin Sipooseen. Ja ai että kun olikin hauskaa taas. Sellanen fiilis, että tästä kaudesta tulee erinomainen.

lr-32

Talma 12.11. Kauden ekana laskupäivänä näytti ihanan talviselta.

lr-21Talma 19.11. Kauden tokana laskupäivänä rinteet erottu maisemasta valkosina rantuina, mutta lumi luisti ja streetillä kamppeet oli loistokunnossa.

 

Expoilta alkoi talvi

Julkaistu: 15.11.2016

Expoilla tuli käytyä tänäkin vuonna, tietenkin. Varma paikka nähdä tuttuja vuosien varrelta ja päästä jauhamaan reissukohteista ja välinehankinnoista. Omat kosteammat expo-putket on joko tauolla tai ikuisesti ohi, mutta perjantaina tuli vanhojen hiihto-opekavereiden kanssa käytyä etkoilemassa. Muut jatkoi Vapaalaskuiltamiin, itse lampsin siinä vaiheessa kotiin.

Itse messuilla kävin perjantaina heti töiden jälkeen, jolloin ei ollut tungosta. Välinepuolella itellä ei ollut juuri mitään listalla. Tai oli, mutta ei varsinaisesti laskemiseen liittyvää, vaan elämäntilanne teki ajankohtaiseksi Sorelien oston. Nyt kelpaa tönöttää hangessa, kun lapsonen leikkii pihalla. On tullut jo muutamaan kertaan testattua, lämpimät on. Sitten ostin ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella ski.fi-kortin. Nautin (todella) pitkään SHKY-hiihdonopettajakortin tuomasta puolikkaista lipunhinnoista, mutta nyt opetushommat jää niin vähäisiksi, että ehdot (10 opetuspäivää ja 2 koulutuspäivää) eivät siihen enää täyty. Aikansa kutakin, vaikka ihan täysin en opetushommia raski vieläkään jättää.

lr-6811

Laskukausi alkoi tänä vuonna pulkkamäessä

Lauri myi viime keväänä vanhan lautansa pois, joten käytiin muutamia lautoja taivuttelemassa. Sopivilla spekseillä sopivan merkkistä ja siedettävän näköistä ei kuitenkaan messuilta löytynyt, joten lauta lähti tilaukseen muuta kautta. Meillä olikin hetken verran ennätysvähän lumilautoja, kun kaikki vanhat oli löytänyt uuden kodin, ja jäljellä oli vaan molempien putskulaudat ja mun Nitro Fate.

Vaikka tosiaan tänä vuonna darralta säästyi, niin ihan jäätävät reissuhimot messut sai aikaseksi. Keskusteluissa vilahteli Japanit ja Norjat, ja Elämysmatkojen ständi piti kiertää kaukaa (oli tyylikäs muuten sieltä kaukaa katsoen). Katsoin kauden ekan laskuleffankin (Unionin Stronger, oli kyl hyvä). Kalenteria tuli selattua siihen malliin, että jos lomapäivän säästäis tonne ja tekis vähän saldotunteja tuolla, niin parikin pitkää viikonloppua vielä kevääseen lomien lisäksi mahtuisi. Vaikka pikainen käväisy Tromssassa tai Rukalla olisi ihan mahdollista, jos pelaa kortit oikein…

Valmistelua talveen

Julkaistu: 08.11.2016

Syksy on itselle aina kuntokuurin aikaa, blogeista päätellen toki muillekin. Kuntokuurin aika on erittäin pikainen, liian myöhään alkava ja liian aikaisin loppuva, mutta parannusta yleiseen elämäntyyliin kuitenkin. Ei sillä, että kuntoilu ei kiinnostaisi, mutta talvella laskeminen ja kesällä skeittaus kiinnostaa enemmän. Ja koska aika ja palautumiskyky on rajallista, esimerkiksi pitkäkestoinen matalasykkeinen liikunta ja monipuolinen lihaskuntotreeni jäävät aika vähälle. Lihashuollosta ei oikein voi puhua edes vähäisenä, sitä ei käytännössä ole. Sori kroppa.

Edelliset lenkkarit oli hajonnut, joten kävin kesällä ostamassa uudet. Ihan pokkana sanoin myyjälle, että lenkkeilen noin kerran viikossa. Köh, ehkä kolme viikkoa vuodesta kyllä. Kesän aikana lenkkarit ulkoili juoksutarkoituksessa ehkä kolmesti. Tosin on siihen muitakin kuin tekosyitä. Mitä kesällä kävin kokeilemassa, juoksu kulki kuin tervassa. Nyt kun skeittauksen ulkokelit on ohi ja laudan päällä tulee oltua kerran viikossa, askel onkin kummasti kevyempi. Palautuminen, kakskymppisenä luuli että se on jotain höpöhöpöä, mutta kolmenkympin jälkeen se tarviikin ottaa tosissaan. Masentavaa, mutta totta. Nyt oon käynyt jo ainakin kolme kertaa kuukauden sisällä lenkillä.

lr-42

Lisäksi oon käynyt kerran viikossa salilla. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta oon erittäin tyytyväinen siihen määrään, varsinkin kun en oo skipannut perjantaiaamuna kalenteriin mahtuvaa treeniä kuin ihan muutaman kerran koko syksyn aikana, silloinkin jollain erittäin hyvällä syyllä. Väittävät, että kerta viikossa ei vielä kehitä, mutta ainakin saa ennen toimistopäivää liikuntaa. Kyllä ne painotkin nousee kevyemmin, kuin pari kuukautta sitten. Lisäksi jos harjoittelua haluaisi lisätä, se on huomattavasti helpompaa, kun se yksi päivä viikossa on jo rutiinina, eikä tarvitse lähteä nollasta liikkeelle.

2016-10-31 08.55.51

Kuva on lavastettu, oikeesti en tee hauiskääntöjä.

Toisaalta, ensilumi sateli ja ensimmäiset mäet on jo auki, joten eiköhän tässä voi antaa painojen pölyttyä ja lenkkareiden hapertua taas ensi syksyn kuntokuuriin asti.

Kohdespekulaatio tulevalle talvelle

Julkaistu: 01.11.2016

Expojen lähetessä tulee perinteisesti tarve saada kalenteriin jotain merkintää tulevasta laskureissusta.Perinteinen ongelma on päättää, että mitä sitä nyt eniten haluaisi. Putskua joo, mutta sitä ei valitettavasti tule taivaalta kalenterin mukaan. Parkkikruisailua joo, mutta kiva olisi päästä myös ihan laskemaan pidempää pätkää ja parkkia saa laskettua Etelä-Suomessakin. Haikkausta… periaatteessa joo, mutta yksi lasku päivässä ei oikein riitä, kun laskureissuja saa kalenteriin vaan muutaman. Mieluummin siis hissin avustuksella ainakin osa laskuista.

Lisäksi skidin myötä on tullut ylimääräisiä vaatimuksia, kuten sellainen majoitus, josta on mahdollsimman helppo tehdä vaihto, että pääsee laskemaan jaettujakin päiviä. Lisäksi pitää olla jotain muuta tekemistä sille, joka on lapsen kanssa, että tuntuu lomalta muutenkin kuin oman laskuvuoron aikana.

Puhumattakaan tietysti siitä päätöksestä, kenen kanssa. Tai siis, kuka suostuu vapaaehtoisesti lähtemään laskureissulle, jossa päivärytmiä dominoi tyyppi, joka haluaa herätä puoli seitsemältä ja mennä nukkumaan kahdeksalta. Laskuseura – ja varsinkin hissiseura on kuitenkin, jos ei nyt rinnelaskussa välttämätöntä niin kuitenkin hauskaa olla.

Viime talvena oltiin kaksi viikkoa Lapissa – ensin Rukalla vajaa viikko, sitten yksi yö Pyhällä ja sieltä ajettiin viikoksi Leville. Oli ihan järjetön säkä kelien suhteen, ja varsinkin Pyhällä saatiin lunta taivaan täydeltä.

2016-02-11 13.08.38

Lauri Rukalla

2016-02-12 18.13.13

Laskuseuraksi löytyneet Enni ja Jenni Pyhällä lumiukkoina

2016-02-14 11.57.39

Offareita Levillä vanhojen hiihtokoulukollegoiden seurassa. Tai siis ei me kukaan vanhoja olla, mutta tutustumisesta on tosi kauan.

Lappi on tällekin talvelle potentiaalinen vaihtoehto. MIetinnässä on Iso-Syöte, syystä että siellä en oo muistaakseni koskaan käynyt laskemassa, ja se on käsittääkseni panostanut lähivuosina paljon snowparkkeihinsa.

Harkinnassa on ollut myös Norjan Hemsedal. Kiinnostava kohde, jossa ei ole tullut koskaan käytyä. Alustavalla tutkimuksella sopivaa majoitusta järkevällä hinnalla ei taida löytyä.

Kolmantena vaihtoehtona tässä vaiheessa on Itävallan Scladming, koska siellä olisi lasku- ja hengausseuraa tiedossa. En oo Itävallassa käynytkään sitten Erasmus-vaihtovuoden, joka oli tietysti ihan just eli 10 vuotta sitten. Siinä olisi puolensa, ja toisaalta voisi hyödyntää viimeisen talven, kun lapsi lentää alle 2-vuotiaana ilmaiseksi. Toisaalta puolikkaat laskupäivät voi olla alpeilla hieman hankalia toteuttaa, kun siirtymisiin laaksosta sinne, missä on varsinaisesti laskettavaa, ottaa aina aikansa.

Perinteisesti suunnitelmat saattaa helpostikin vaihtua esim. eri maahan tai mantereelle, mutta tällaista tässä vaiheessa kautta.