Lumikouru eli piippu eli oja

Julkaistu: 31.1.2017

Jos joku ei ole vielä kuullut, niin Etelä-Suomen ainoa pipe avattiin lauantaina! Sunnuntaina kun pääsin sitä koeajamaan, se oli hyvässä kunnossa muutamaa kuoppaa lukuunottamatta. Yllättävän hyvä näin heti alkuun, sillä paipin pykääminen on aikamoista duunia. Siihen duuniin ei mikään muu keskus Etelä-Suomessa Talmaa lukuunottamatta enää ole vuosiin ryhtynytkään. Kaikki kunnia siis Talmalle, joka sen vuodesta toiseen jaksaa lumettaa, sheipata ja pitää hyvässä kunnossa!

Paippihan ei lumilautailun alalajina ole trendikästä, vauhdikasta eikä millään muotoa äkstremee vaan melko vaaratonta kuntoliikuntaa siellä ojan pohjalla puuskuttaville keski-ikäistyville lumilautailun harrastajille kuten itselleni. Ja viitaten edelliseen tekstiin, niin pipen laskemiseen riittää kohtalainen peruslaskutaito, ei tarvii tykittää sata lasissa jos ei halua. Sopii myös ikäkriisiä poteville kolkytplussille, sillä pääsee olemaan porukan nuorimmasta päästä. Bonuksena saat laskea samojen laskijoiden kanssa, joiden kuvia katselit lumilautalehdistä 90-luvulla.

paippi_n

Kuva on vanha, mutta melko samalta siellä Talman piipussa näyttää edelleen. Kiitos kuvasta Eliselle.

Wanted: Pikkuhyppyrit

Julkaistu: 24.1.2017

Lumipallo listasi parhaat parkit. Kaikki on itselle tuttuja lukuunottamatta Iso-Syötettä, ja sekin aukko sivistyksessä täyttyy maaliskuussa. Visiitin syynä nimenomaan se, että oon kuullut paikan parkkimeiningeistä paljon hyvää. Nähtäväksi jää, onko se mun mielestä hyvä, koska omalle laskemiselle on täysin yhdentekevää, onko jotkut megakokoiset nokat tikissä (no toki hyvä muille). Hyvät parkit ei ole itsestäänselvyys, mutta vielä harvemmassa on parkit, joissa on tasokasta kamaa monentasoisille laskijoille. Yleensä kun ne laskijat, jotka osallistuu suunnitteluun, haluaa niitä kaikkein isoimpia härveleitä. Samoin ne kissakuskit, jotka itse ovat laskijoita, monesti panostavat niihin isoimpiin nokkiin.

Itse olisin kiinnostunut listauksesta Suomen parhaista parkeista keskinkertaselle parkkilaskijalle. Hyvänmalliset, hyväkuntoiset pikkuhyppyrit nimittäin loistavat poissaolollaan miltei joka keskuksessa. Joo, on jonkinasteista yritystä, mutta viitaten nyt jälleen kerran lempikeskukseeni Mt Ripleyhin, en ole montaa kertaa Suomessa laskenut useamman hyvän pikkuboksin linjaa. Pienetkin tuppaa oleen aika isoja, varsinkin suhteessa ländeihin. Kun ikää on päälle 30 ja polvileikkauksia takana muutama, ei vaan tippaakaan tuo laskufiilistä liian loivat ländit. Eikä superlyhyet ländit. Eikä terävät kulmat flätin ja ländin välissä. Lisäksi pikkuhyndät on usein sellaisia tiputusmallisia. Viehän ne tietysti vähemmän lunta, kuin boksimalliset, mutta niitä bokseja olisi kivempi laskea. Reilipuolella on usein ties mitä danceflooria, mutta hyndissä ei vaan löydy edes yhtä kunnollista pientä. Keskukset, voisitteko tehdä asialle jotain?

lr-2420

lr-2419

Kuvat Kasurilasta, josta on aina löytynyt jotain hauskaa laskettavaa parkista ja erinomainen pieni pipe aina tikissä. 

Varför Japan, vi har ju Herttoniemi

Julkaistu: 17.1.2017

Mistä tietää, että on tammikuu? Facebook-feedi täyttyy Japanin kuvista. Viimeiset vuodet tähän aikana on aina useampikin tuttu ollut Jaappanin puuteria pöllyttelemässä ja luonnollisesti kuvaspämmiä tulee riittämiin. Tiedän tunteen, tein samaa itsekin, kun siellä oltiin. Siis sekä puuterin pöllyttämisen että kuvaspämmäyksen suhteen.

Parhaat putskuhetket on tietysti jäänyt ikuistamatta, koska takamaastossa kuvaan taskussa olevalla kolhiintuneella pikkuräpsyllä. Poikkeuksena saatan pitää järkkäriä mukana, kun matkaa kotiovelta tapahtumapaikalle on alle kilometri ja haikkausmatkat kerralla lasketaan sadoissa metreissä (siis matkana, ei korkeuserona). Nää kuvat Herttoniemen putskulaskuista on jo useamman vuoden vanhoja, mutta tuli vastaan kun kaivelin vanhoja kuvia. Että ihan vaan terveisinä kaikille meille, joiden budjetti ei tänä vuonna venynyt Japaniin asti, että ohan näitä metsälinjoja lähempänäkin.

IMG_8376m

 

 IMG_8334m

IMG_8269m

 

 

 

Kannaako ostaa kausikortti?

Julkaistu: 10.1.2017

Oon ihan hyvä matikassa, joten osaan toki laskea, kuinka monta kertaa mäessä tarvitsee käydä, että kausikortin osto kannattaa. Silti kausarin hankinta ei ole ihan täysin pelkkää matematiikkaa.

Kun kausari on ostettu, jokainen laskukerta on ikään kuin säästöä. Ei tietenkään oikeasti, sillä XXX määrä rahaa meni jo hiihtokeskukselle, mutta henkisesti. Niinpä mäkeen tulee lähdettyä myös, kun kelit ei ole ihan kohdallaan tai ei ehdi olla kauaa tai mitä milloinkin. Ja joka kelillähän kannattaa laskea edes vähäsen, koska eihän sitä koskaan opi laskeen jääkökköä, korppua ja ties mitä epämääräistä möhkyrää, jos ei niitäkin laske.

Kausari2001

Onneks on ollut tallessa hyvä Queen of the hill -kuva kausaria varten.

Toinen seikka on tietysti se, että lipunmyynnit aukeavat monesti vasta samaan aikaan kuin rinnekin, jolloin lippua jonottaessa ei ehdi korkkaamaan putskuja ekana. Älkää nyt noin pyöritelkö silmiä, totta kai sillä on väliä. Vai seisotko itse mieluummin lippujonossa kun laskukaverisi tykittelevät mäen jälkiä täyteen? Ei sitä tuoretta lumikerrosta viikonloppuaamuiksi tietenkään kovin usein tapahdu, mutta aina toisinaan silti, viimeksi viime viikonloppuna.

Kolmas seikka tulee vielä mieleen, että monilla kausareilla saa alennuksia muista keskuksista. Talman kausarilla päivälipun saa puoleen hintaan Sappeelta, Messilästä, Vihdistä, Peuramaalta, Saariselältä, Häkärinteiltä ja Oukulta sekä lisäksi pienempää alennusta Rukalta ja Oppdalista. Ite lasken ainakin muutaman kerran kaudessa Sappeella, yleensä myös Messilässä, niin säästöä kertyy.

Kausari2010

Ulkomailla asuessa mulla on ollut myös erilaisia kausariratkaisuja hallussa. Itävallassa Erasmus-vaihdossa mulla oli koko osavaltion laajuinen kausari, joka käsitti useamman kymmenen keskusta. Tuli käytyä sillä tekosyyllä aika monessa eri paikassa! Uudessa-Seelannissa kautta viettäessä ostin sellaisen half-price kortin, joka maksoi jotain, ja sillä sai liput puoleen hintaan (tosin pääsin sitten duuniin samaisiin keskuksiin, joten sain kausikortin ja half-price kortti jäi käyttämättä). Ja Mt Ripleyllä mulla oli half season pass, joka tuli myyntiin helmikuun loppupuolella. Monet hiihtokeskukset Suomessa ei vieläkään taida hirveästi tuoda muita vaihtoehtoja kun kausikortin aktiivisemmille laskijoille? Poikkeuksiakin tietysti on. Serena ainakin on loppukauden kausareita myynyt useampana vuonna ja Talmalla on ainakin joskus ollut vaihtoehtona kuukausikortti. Lipunostajalle hyvä, kun on erilaisia tuotteita vaihtoehtoina.

 

Maailman paras hiihtokeskus

Julkaistu: 03.1.2017

Eipä oo ikinä tullut ynnäiltyä yhteen, kuinka monessa hiihtokeskuksessa oon käynyt. Tässä vaiheessa siinä olisi aikamoinen savotta, mutta ehkä voisi joskus koittaa luetteloida. Töissäkin oon ollut kuudessa eri keskuksessa. Silti mun on helppo nimetä lempikeskukseni kaikista maailman keskuksista. Se on pieni kaupunkikeskus Michiganin ylemmällä niemimaalla nimeltä Mt Ripley.

IMG_5081

Mt Ripley tuli tietoisuuteeni, kun olin saanut toimittajan harjoittelupaikan Michiganista, ja kartoitin tietysti etukäteen, kannattaako sinne ottaa laskukamoja mukaan. Selvisi, että kaupungissa on pieni keskus, mikä vaikutti lupaavalta.

Saavuin lautabägini kanssa helmikuun lopussa ja muutaman päivän jälkeen pyysin uudelta työkaverilta kyytiä mäkeen töiden jälkeen. Ostin saman tien kausarin, kun arvelin, ettei mulla muutakaan tekemistä ole iltaisin vieraassa kaupungissa. Kotiinpäin liftasin parkkipaikalta, ja sain joka kerta kyydin ensimmäisestä autosta, jossa oli tilaa. Samat tyypit, kenen kyytiin liftailin, alkoi moikata mäessä ja alle viikossa mulla oli laskukavereita. Koska kyse oli pienestä yliopistokaupungista, piirit oli pienet, ja pian tunsin kaikki enemmän laskevat. Samat tyypit pyysi mukaan myös milloin mihinkin rientoon, joten yksinäistä ei ehtinyt tulla.

Duunikaverille oli vähän hankala selittää, että tosiaan halusin joka päivä töiden jälkeen lähteä samalle pikku kukkulalle. Varsinkin sen jälkeen, kun keskus meni kiinni, ja siirryttiin haikkaamaan (ja ameriikassahan ollaan silloin luvatta private propertyllä, eli ihan rikollisissa hommissa.) Haikkaus oli ehkä vielä hauskempaa, kun paikalla oli todellakin vaan ydinporukka laskijoita – ja itse kuului siihen. Pikkasenko olin liekeissä, kun yksi laskijoista teki leffan kuluneesta kaudesta, ja multakin oli joku leiskautus valmiissa editissä.

Kehityin myös laskijana lyhyessä ajassa enemmän kuin pitkään aikaan, kun tuli ensinnäkin laskettua parkkia joka päivä ja hyndät oli tarpeeksi helppoja, että tuli kokeiltua uusia juttuja. Lisäksi oli tsemppaavia laskukavereita, joiden kanssa aina jaksoi yrittää hitusen enemmän, kuin yksikseen.

Kuten fiksumpi lukija tässä vaiheessa ymmärtää, arvio maailman parhaasta hiihtokeskuksesta ei ole kovin objektiivinen, mutta mahtavien laskukavereiden ja hyvien säiden lisäksi Ripley tarjosi ainakin hauskimman parkin, mitä oon laskenut. Siellä oli täydellinen kolmen pikkuhyppyrin linja, hauska wallride ja muutamia helppoja pressejä ja putkia. Kaikki oli joka kerta sheipissä, koska siellä oli paljon porukkaa park crewssä niitä laittelemassa. Lisäksi rinneprofiili oli monipuolinen ja yksi rinne/alue oli jätetty vapaalaskuun, eli sitä ei ajettu dumpin jälkeen.

 

IMG_5163m

Myös maisemat kanaalin vastarannalle oli kivat

Ehkä nyt jotain miinuspuoliakin pitää paljastaa, kuten jäätävän pelottava tuolihissi, jossa oli keskellä tolppa, mistä pitää kiinni, eikä mitään turvakaiteita. Tai ”ankkuri”hissi, jossa kapulan päässä oli lankunpätkä ilman mitään turhia muotoiluja. Mutta mitäpä niistä, kun tunnelma on kohdillaan.

IMG_5149m

Cam sheippaa. Taustalla näkyy tuolihissi, jonka en voi käsittää täyttävän amerikkalaisia turvamääräyksiä

IMG_5087m

Muistin tästä kuvasta, kuinka paljon rakastin tuota wallridea. Ihana kapistus.