Laskukaveri mietti irtiottoa duunistaan ja kyseli kokemuksia hiihdonopettajan hommista Lapissa. Annoin vinkin, että jos laskea haluaa, niin ei ainakaan hiihtokeskukseen kannata mennä töihin.
Tämä on tietysti vastoin sitä, mitä mieltä useimmat ihmiset on ja tietysti myös vastoin sitä, mitä itse tein vuosikausia. Mutta ne vuodet, kun tein paljon töitä tunturissa oli itselle laskemisen kannalta ylivoimaisesti huonoimmat vuodet. Niissä oli toki ihan älyttömät määrät muita hyviä puolia, kuten kaikki ihmiset, bileet, maisemat ja mahdollisuus nauttia Lapin luonnosta. Mutta aika vähän tuli laskettua verrattuna vaikkapa nykytilanteeseen, missä istun toimistoduunissa arkipäivät ja lasken iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla.
Jos on töissä hiihtokeskuksessa, niin sielläkin suurin osa duuneista on päiväduunia eli töissä ollaan silloin kun keskus on auki. Poikkeuksena tietysti kissakuski, mikä ehkä olisikin paras duuni mitä itse hiihtokeskuksessa keksin. Mutta jos lumikissan ajamiseen ei ole osaamista, niin tarjolla on lipunmyyntiä, hissihenkilökuntana olemista, ravintoladuunia ja sitten tietysti laskettelun ja lumilautailun opetusta. Itse olin vuosia töissä Ylläksellä ja Oloksella opetushommissa. Vaikkapa Ylläksellä rinteet talviaikaan oli auki 10-17, josta olin töissä 10-16. Kun päivän viimeiset oppilaat oli hyvästelty, ehti laskea kolme varttia väsyneenä ja nälkäisenä, ennen kuin keskus meni kiinni.
Tokihan sitten on vapaapäivät. Niitä vaan ei ole yhtään sen enempää, kuin muutenkaan duuniviikossa, jos sitäkään, sillä sesonkityölle ominaista on että töitä on paljon silloin kun on. Lisäksi keli sitten on mitä sattuu olemaan, lumisateen jälkeinen blue bird ei automaattisesti ole vapaapäivä. Jos vapaapäiväksi osuu hyvä keli, kavereita on samana päivänä vapaalla ja tulee tehtyä joku eeppinen haikkausreissu hyvillä laskuilla, niin onhan siinä suut messingillä. Mutta ne ei ole arkipäiviä vaan vapaapäiviä.
Itselle viimeinen kokopäiväinen duunipaikka hiihtokeskuksessa (Remarkables Uudessa-Seelannissa) teki sen, että löysin kunnolla uudestaan skeittauksen, kun vapaapäivinä ei todellakaan kiinnostanut herätä aamuviideltä ja jurnuttaa staffibussilla kylästä vuorelle pyöriin omalle duunipaikalleen. Mieluummin sitä jäi nukkumaan ja meni skeittaamaan kun jaksoi. Laskin koko kaudella ihan käsittämättömän vähän ottaen huomioon, että sitä olin halunnut sinne maapallon toiselle puolelle mennä tekemään.
En oo nähnyt aluksi mainittua laskukaveria nyt hetkeen, joten en tiedä, mihin hän päätyi pohdinnoissaan. Ehkä lähteekin tunturiin ja on superfiiliksissä ja iloinen, ettei kuunnellut mun huonoja neuvoja. Hyvä jos niin. Mutta kunhan nyt kerroin vaihteeksi niitä puolia, mitä ei mainita, kun postaillaan kuvia aurinkoisesta tunturista tägeillä #outdooroffice #officewithaview ja mitä näitä nyt on.
Jos fiilistelee sitä, että tunturit ylipäätään on mahdollista nähdä joka päivä ja tykkää siitä itse duunista mitä tunturissa tekee eikä oma laskeminen ole se ykkösasia, niin sitten siellä todellakin kannattaa olla.
Entinen toimisto
Toinen entinen toimisto
Nykyisen toimiston seinällä kuva entisestä toimistostani.
