lumilautailu

Keitä ovat nämä ihmiset ympärilläni? Miten ihmiset voi tunnistaa, jos he vaihtavat laskutakkinsa väriä?

Julkaistu: 03.12.2018

Kausi on lähtenyt käyntiin ja olen jälleen jokavuotisen dilemman ääressä. Keitä ovat nämä ihmiset täällä hissin ala-asemalla tai mäen päällä? Onkohan tuo se viimekaudella oranssitakkinen? Olenko laskenut tuon kanssa vuosia täällä vai onkohan se joku ihan random-kävijä? Onko tuo joku laskumediassa näkynyt vai ehkä se sittenkin on skeittaamasta tuttu? Kuuluuko näille moikata?

Olen todella, siis AIVAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN huono tunnistamaan ihmisiä. Sen sijaan olen aivan loistava tunnistamaan ihmisissä jotain mukayhtenäisiä piirteitä, jonka perusteella nopeasti päättelen aivan totaalisen väärin, kuka henkilö voisi olla. Näinpä saatan käydä pitkiäkin keskusteluja ihmisten kanssa luullen heitä aivan toisiksi.

Sosiaalisesti vaivaannuttavaa? Kyllä!

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Otetaanpa esimerkki. Olin metrossa, ja sinne tuli henkilö, joka moikkasi tuttavallisesti. Kas, Mattihan se siinä! Varmaan joku epävarmuus käväisi kasvoillani, sillä henkilö vielä varmisti, että muistanhan minä hänet. Joo, totta kai, mitä kuuluu? Juttelun aikana alan epäröidä. Joku ei nyt mätsää, ei tämä ehkä olekaan Matti. Vaikka saattaa toki ollakin. Miltä Matti näyttikään, eikös sillä ollutkin ruskeat hiukset ja se ehkä asui tämän pysäkin paikkeilla? Miten siinä tilanteessa enää voi selvitä kuivin jaloin, että on ensin sanonut, että tietää, kuka toinen on, ja sitten ei ehkä kuitenkaan tiedäkään. Kertoilin jotain yleispätevää, johon henkilö sanoi että joo, sä kerroitkin kesällä tosta. Ei hitto, ollaan siis nähty kesällä? En siis tunnekaan häntä laskuhommista? Ei kai tää oo sittenkin työkuvioista? Skeittaamasta? Joku kaverin kaveri? Ei enää mitään hajua. Mahdollisesti-Matin jäätyä metrosta stalkkaan Facebookia ja Instagramia ja huomaan, että Matti ei kyllä todellakaan näyttänyt yhtään tuolta. Siis itseasiassa Matin kuvia katsoessa kellään muulla ei varmaan olisi voinut tulla mieleenkään, että se olisi voinut olla Matti. Kuka se sitten oli? Sehän ei tietysti koskaan selviä.

Toiset ihmiset muistaa paremmin, mutta jotkut kasvot ei vaan kerta kaikkiaan jää mun aivopoimuihin. Latelta kuuluu syvä huokaus, kun kysyn kymmenettä kertaa, että kuka tuo olikaan. Normaalisti ihmiset tunnistaville on varmaan tosi vaikea käsittää, että ihmisiä ei vaan erota toisistaan ja ei voi hahmottaa, näkeekö jonkun elämässään ensimmäistä, viidettä vai kahdettakymmenettä kertaa. Nyt tosin Latelta jo usein tulee automaattisesti selvennys, että tuo on se-ja-se ja olet nähnyt sen siellä-ja-siellä, jos yhtään näytän siltä että palaset ei loksahda kohdilleen.

Kyse ei muuten ole huonosta nimimuistista. Muistan nimet oikeastaan aika hyvinkin, kunhan vaan tiedän, kuka henkilö on. Yleensä opin ekan lumilautailutunnin aikana oppilaideni nimet ja muistan ne kyllä lopputalven ajan, jos he vaan eivät vaihda laskuvaatteita.

Tää tyyppi näkyy peilistä, sen tunnen

Mulla on kaveri, joka muistaa kaikki tapaamansa ihmiset, sekä kasvot että nimet. Oon siitä ominaisuudesta niin kateellinen! Kuinka hienoa olisi joskus elää vaikka viikkokin niin, ettei ole yhdessäkään vaivaannuttavassa tilanteessa… Toisin kuin vaikkapa juuri tänään: lähden luentosalista muiden mukana syömään, mutta kun olen saanut ruoan haettua, en ole enää ihan varma, missä pöydässä istuvat ne, keiden kanssa tulin, sillä en muista, miltä he näyttivät (kunnes siihen tuli yksi, joka oli ollut aiemmallakin kurssilla ja kenet muistin).

Jos haluat pysytellä anonyymina, muutama vinkki, jonka jälkeen en todellakaan tiedä kuka olet: Soluttaudu eri porukkaan kuin kenen kanssa yleensä lasket tai liikut, voi olla melko varma, että en enää pysty yhdistämään. Myös tapaaminen jossain eri ympyröissä kuin tavallisesti on varma tapa saada mut totaalisen hämmentyneeksi. Vaatteiden tai vaikkapa hiusten värin vaihto on tehokas keino. Hetken kestää, ennen kuin viime laskukauden punahousuiset pystyy ymmärtämään tämän kauden sinihousuisiksi. Liian selkeä tuntomerkki on myös paha. Jos jollain on vaikkapa sininen tukka, ja sitten ympyröihin ilmestyy joku toinenkin, jolla on sininen tukka. Miten ne voi erottaa? Ei kuulkaa mitenkään. Elän juuri nyt tilanteessa, että epäilen, että skeittihallilla käy kaksi eri vihreätukkaista, joille juttelen kuin yhdelle henkilölle. Perus. Sanoinko jo, että elämäni on sosiaalisesti vaivaannuttavaa?

Mistä yleensä taas tunnistan tyypit? Helpoiten tyylistä. Olin viime talvena Hiedanrannassa skeittaamassa kahtena perättäisenä päivänä, eikä siellä toisena päivänä ollut mun lisäkseni kuin yksi toinen. En mielestäni ollut koskaan kyseistä henkilöä nähnyt, kunnes hän teki ensimmäisen tyylitellyn rokkarin poolikuppiin, jolloin muistin, että olihan hän ollut siellä edellisenäkin päivänä. Ei mitään muistikuvaa henkilön kasvoista, vaatetuksesta tai varusteista, mutta temppu oli kirkkaassa muistissa.

Ja jotkut vaan jää mieleen. Jos siis juttelen sulle ihan normaalin oloisesti sisällöllisesti järkevää asiaa, saattaa olla sellainenkin mahdollisuus, että tiedän kuka olet.

 

Kommentoi blogikirjoitusta

  • buy cialis online sanoo:

    welcher arzt kann tadalafil verschreiben [url=http://cialislet.com/]online Pharmacy Cialis[/url] hrvatske ljekarne narudzba viagra
    tadalafil.

    Vastaa

  • viagra prices sanoo:

    su dung thuoc sildenafil nhu the nao viagra 100mg online
    tribulus terrestris and sildenafil

    Vastaa

  • Katja sanoo:

    Tulipahan vaan mieleen se tarina erään Ville V:n kohtaamisesta 😀

    Vastaa

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *