bankedslalom, hiihtokeskukset, laskutapahtumat, lumilautailu, parkkilaskeminen, pipe

Talma, Ruka, Vuokatti, Tahko, Himos, Kasurila, Sappee ja muutama Tromssan topptur – 48 laskupäivää kaudelle 2018-2019

Julkaistu: 30.4.2019

Siinä se sitten taas oli, yksi laskukausi elämästä. Etukäteen ajattelin, että tästä tulee jollakin tavalla erityisen ikimuistoinen kausi, olinhan opintovapaalla ja niin ollen aikaa laskuhommiinkin piti olla enemmän. Johonkin ne päivät kuitenkin hupeni kuten muinakin vuosina, ja saldoksi jäi lähivuosille tyypillinen viitisenkymmentä laskupäivää – nyt muutama päivä alle. Eihän se huono määrä laskupäiviä ole, tietenkään, ja paljon hyviä hetkiä mahtui tähänkin kauteen. Erityismaininta sille, että talvi näytti talvelta myös Helsingissä, joten tuli kaivettua myös snowskeitti kellarin perältä ja kaarreltua sillä lähikumpareita alas. Jännää puuhaa sekin noin kymmenen vuoden tauon jälkeen, onneks oli paljon pehmeetä lunta. Aikeissa oli lähteä enemmänkin haikkailemaan lähimäkiä, mutta talven katoaminen kaupungista yllätti nopeudellaan ja suunnitelmaksi jäi.

Talvi oli kaikin puolin hyvä kelien suhteen. Oma laskukausi alkoi ihan hyvissä ajoin marraskuun lopulla, kun Talmassa saatiin streetti auki. Oltiin Laurin kanssa jo etukäteen varmistettu kauden avaus tämän vuoden puolelle ja varattu joulukuulle pitkä viikonloppu Rukalle, mutta nyt olikin jo kuusi laskupäivää Talmassa takana ennen sinne lähtöä. Kivahan se silti oli mennä kauden alkupuolella ihan laskemaankin, Talmassa kun se laskeminen on sellaista omanlaistaan, ei tarvi paljoa käännöksiä tehdä.

Vuodenvaihteessa kävin laskemassa kerran Himoksella ja kerran Kasurilassa , mutta kyllä tää kausi meni miltei kokonaan Talmassa. Siihen on hyvät syynsä, sillä itelle sopivaa laskettavaa riitti koko kauden. Paippi avautui tammikuun loppupuolella, hyndät oli hyviä ja muutaman kerran taisin jotain putkiakin laskea kun sattui inspiraatio iskemään. Isona parannuksena edelliskauteen Talman etulinjan pienempi hyndä eli tuttavallisemmin pikkugäpi oli koko kauden suht maltillisen kokoinen jolloin mäkin uskalsin alkaa hyppiä siitä heti kauden alusta, eikä tarvinnut ensin kuukautta keräillä rohkeutta pohjille kuten viime vuonna.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Maaliskuun alkupäivinä, kauden hauskimman laskupäivän loppumainingeissa tulin Talman pipessä vähän etupainossa alas, jonka seurauksena kantti nappasi ja mäjäytin polven jäiseen kohtaan. Tein täsmälleen saman täsmälleen samanlaisessa tilanteessa samanlaisin seurauksin myös viime vuonna. Mitään isoa vahinkoa ei tapahtunut, mutta limapussi hajosi taas ja vaikeutti harrastamista seuraavat viikot. Sen jälkimainingeissa lähdin Tromssaan, jossa tuli usean vuoden tauon jälkeen kunnolla takamaastoiltua.

Tromssan jälkeen ehdin muutaman kerran vielä Talmaan ennen koko perheen talvilomaa Vuokatissa. Mukana oli myös kavereita ipanoineen. Se oli aikamoista aktiivilomaa aamusta iltaan – pelattiin tennistä, käytiin Superparkissa, hiihdettiin ja toki muutaman kerran käytiin myös laskemassa. Pääosin laskin kavereiden kanssa rinteitä, mutta kerran säädettiin niin, että päästiin Laurin kanssa sessaamaan superpipeä. Toki sitä aina mäessä käytyä muutaman laskun verran tuli laskettua niin, että laskukaverit laskivat rinteen puolelta, mutta on se sen kokoinen laite, että hauskempaa se on toisen kanssa laskea, varsinkin kun edellinen pipekaatuminen vielä jomotteli polvessa ja homma siitäkin syystä vähän jännitti.

Paluumatkalla Vuokatista ajettiin Tahkolle, missä pääsin muutaman välivuoden jälkeen kisaamaan Banked slalomia. Banked-radan laskeminen on aina hauskaa, vaikkakaan ei kovin helppoa. Perjantain tiimikisan harjoituksissa ja kisassa ehdin laskea kuusi laskua, joista kolme radalta ulos. Lauantain henkilökohtaisessa kisassa keskityin pysymään radalla. Sijoitukset ei ollut kovin mainittavia, siihen auttaisi jos laskisi kovempaa, mutta uskalluksen puutehan on yksi tämän blogin pääteemoista, niin mitä sitä muuttamaan.

Tiimikisan teema oli Gone fishing ja meidän tiimi oli nimeltään Kalavale. Puolet tiimistä puuttuu kuvasta.

Kausi päättyi vielä muutaman väliviikon jälkeen Rukan visiittiin ennen vappua. Siellä pääsi laskemaan kevätsohjoa parhaimmillaan, jalat hapotti mutta hullun hauskaa kruisailla pehmeässä parkissa. Lisäksi ehdittiin nähdä ensimmäinen päivä Wappulounaan laskumeininkejä, ja niissähän riittää katsomista. Hirveä polte jäi laskemiseen, mutta onneksi ehdin muutaman kerran käväistä jo skeittaamassa ennen Rukaa ja hauskaa puuhaahan sekin on.

Blogi jää tämän perinteisen päivityksen myötä kesätauolle, palataan taas kun laskupuuhat alkaa olla ajankohtaisia. Hyvää kesää!

 

Avainsanat:
, ,