kamahifistely

Laudan valinnan tuska ja ahdistus

Julkaistu: 23.12.2019

Joulu on jo ovella ja oon tietysti ollut tosi kiltti, joten aloin miettiä että uus lauta vois olla kiva joululahja itseltäni itselleni. Vanha on nyt neljä kautta laskettu ja siinä alkaa tietyt ominaisuudet oleen mun osalta nähty – jollekin kevyemmälle ja lepposempaa laskemista arvostavalle ihan kelpo peli toki vielä. No, laudan ostohan on hankalaa puuhaa, sillä vaihtoehtoja löytyy ja täydellisiä ei ole, joten tarvii aina miettiä, mistä ominaisuuksista voi tinkiä. Toki siis täydellisiä lautojakin varmaan on, jos laskee vaikkapa pelkästään putskua tai reilejä, mutta kun ite laskeskelen vähän kaikkea, niin pitää valita, mitä ominaisuuksia ainakin haluaa. Ainoa reunaehto mulla on, että laudan on oltava camber, eli kun lauta on maata vasten, keskikohdan on irrottava lumesta. Lisäksi tiedän, että haluan mieluummin kiertojäykän kuin löysän, mutta laudan on kuitenkin oltava helppo käsiteltävä. Lauta ei saa olla liian äkänen kääntymään, mutta ei liian hidaskaan. Edellisessä laudassa (Nitro Fate 2016 pituudessa 153) plussaa on keveys ja käsiteltävyys. Toisaalta lauta on ollut mulle ehkä hiukan liian lyhyt mun pituuteen (176) ja/tai painoon (71) nähden. Mitä muutaman kerran laskin sillä rinteiden ulkopuolella, upposin kyllä kuin kivi järveen heti jos ei saanut vauhteja pidettyä ja lisäksi mulla oli monesti paippia laskiessa sellanen tunne, että kippaan nosen kautta ympäri sen kanssa. Mulla on myös niin leveä stanssi kuin lautaan sai, ja se oli omaan makuun hitusen liian kapea.

Vertailun vuoksi laskin tänään Talmassa Laten Jones Aviatorilla (2016). Varsinaisia rinnelaskuominaisuuksia en päässyt testaamaan, sillä oli ties monetta päivää jotain +6 ja rinne niin pehmeenä, ettei sit vasten mitään kanttia voinut kunnolla painaa. Laskin kuitenkin parkin hyndälinjaa, ja siinä se oli tosi mukavan tuntuinen ja selkeesti omaa lautaa vakaampi. Alkoi sen myötä vähän mietityttää, onko nykyinen mieltymykseni vetää lähinnä kaikista pienimpiä hyppyreitä oikeastaan osaksi kiinni laudasta, joka on itelle vähänkin kovempaa laskien aika epävakaa.

Tällä taustalla marssin Forumin Blue Tomatoon, jossa onneksi oli Talma-tuttu Jussi tiskin takana. Jussi oli mulle edellistäkin lautaa suositellut sekä tietää myös, miten ja mitä lasken. Käytiin valikoimaa läpi ja sieltä sitten nousi esiin Nitron Team, mitä sai mulle sopivissa pituuksissa 152 tai 155. Sitäkin jouduin vielä hetken arpomaan, mutta koska mua on hämännyt nykyisessä laudassa se lyhyen tuntu, päädyin pidempään versioon. Laudassa pitäisi olla jämäkkyyttä ja poppia, mutta myös käsiteltävissä mun kokoiselle laskijalle.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Tarina ei nyt kerro, oliko valinta hyvä, sillä kyseistä lankkua ei hyllyssä ollut oikeassa pituudessa ja lähti vasta tilaukseen. Totuus valkenee sitten joskus joulun jälkeen, toivottavasti osui valinta kohdalleen.