Joululoma on alkanut toistaa itseään, tosin erinomaisen hyvällä kaavalla ride(/ski)-eat-sleep-repeat. Nelivuotias on lähdössä mäkeen yhtä innokkaasti kuin itekin, joten ei tarvi tehdä kompromissejä mihinkään suuntaan. Aamupala naamaan ja kohti Talmaa, laskemista siihen asti kunnes nälkä voittaa laskuinnon ja sitten sopivan väsyneenä kotiin viettämään laiskaa loppuiltaa.

Eilen rinteessä oli myös hiihtokoulussa ollut nelivuotias, jota ei yhtään huvittanut koko homma, ja tuttu hiihdonopettaja huikkasi Pihlaa avuksi näyttämään, kuinka tehdään aurakäännöstä. Ei siitä mitään apua ollut paitsi Pihlalle itselleen, joka oli tietenkin polleana kun pääsi apuopettajaksi ja sai (lisää) kehuja laskemisestaan. Itseäni tilanne sinänsä vähän nauratti, sillä juuri ennen joulua käytiin ei-niin-menestyksekkäästi luistelemassa, jossa ipana kieltäytyi kategorisesti kuuntelemasta yhtään ohjeistusta ja lopuksi ilmoitti, ettei aio luistella enää ikinä. Tilanne oli siis varsin lähimuistissa itsellä. Jos kyse on itsepäisestä nelivuotiaasta, niin tämän hetken kokemuksella sanoisin, että jos ei suju, niin asialle vaan ei oikein voi mitään vaikka kuinka on hiihtokoulu varattu ja kotona ollut kova into. Joku toinen päivä uudestaan. Mitään taikakeinoja ei niin pienille ole. Kun tarkoitus on jättää positiivinen muistijälki lajia kohtaan, niin ei siitä kovin isoa numeroa kannata tehdä, ettei hommasta tullutkaan mitään.

Muutamakin tuttu on muuten ihmetellyt laskuvälineeksi valikoituneita suksia. Kaksi- ja kolmevuotiaana ipana laski pelkästään laudalla. Laudalla laskeminen ei kuitenkaan saanut aikaan valtaisaa innostusta, kun taas suksilla laskeminen kolahti heti ihan täysiä. Ihan ekat kerrat oli hankala, kun mulla ei itellä enää ole laskettelusuksia ja en niitä jaksanut vuokrata, joten opetin ipanaa kävelemällä. Opettaminen itsellä sukset jalassa on huomattavasti helpompaa, koska silloin pystyy laskemaan takaperin auraa lapsen edessä, jolloin on helppo ohjeistaa ja säädellä vauhtia sekä lapsella turvallinen tunne, kun vauhdin karatessa päätyy vaan suoraan syliin. Eilen kuudetta kertaa mäessä niin pystyi jo itse laskemaan laudalla ja lapsi tuli suksilla perässä.

Ollaan opeteltu myös sompahissin käyttöä. Talmassa hissi on vähän hankala, kun se alkuun nykäisee, sen jälkeen veto lakkaa hetkeksi jolloin sukset ja lauta menee vähän kapulan edelle, jolloin tekee itse mieli nojata taaksepäin ja lapsi suksilla varsinkin helposti istahtaa taaksepäin. Siitä kun selviää suksen keskellä seisten, veto tasaantuu.

Loppulomaksi siirrytään Himokselle, joten sitten nähdään kuinka korkealle suksilla laskeminen sijoittuu muiden lumipuuhien joukossa, kun siellä taitaa olla myös pulkka-, tuubi- ja muita mahdollisuuksia avoinna. Saa nähdä, onko siellä itselle yhtä paljon laskettavaa kuin Talmassa, ainakin sivujen mukaan streetit on vielä kiinni. Pettymys on kyllä suuri, jos parina talvena fiilistelemäni kolmen pikkuhyppyrin linja ei ole auki, se kun ei paljoa lunta vaadi.