Viimeksi kerroin, että sijoitin 50 euroa laudan lämpövoiteluun. Nyt luisto pääsi tositestiin siirtymien luvatussa valtakunnassa eli Levillä. Laskukaverini Katja oli kerran mua nopeampi siirtymällä – mutta silloin laskin umpisumussa päin reunaa juuri ennen tasaista kohtaa. Ero niin Katjan kuin kaikkien muidenkin kanssalaskijoiden luistoon oli ihan merkittävä. On se vaan hienoa, kun ei tarvi pelätä, että vauhti hyytyy.

Muutenkin sai uusiin laskukamoihin uutta näkökulmaa kun, noh, pääsi laskeen ihan käännöksiäkin eikä Talmassa nokalta nokalle. Ensimmäisistä arvioista tultiin vähän alaspäin. Kenkien tohvelimaisuus korostui nyt huonolla tavalla. Talmassa ne tuntuivat vielä ihan riittävän tukeville, mutta kovavauhtisessa rinnelaskussa ne ei anna sellaista tukea, kuin mistä itse tykkäisin. Laudasta taas puuttui tiettyjä laskuominaisuuksia, mitä olin toivonut. Ostin siis Nitron Team-laudan, joka lupaa olevansa true camber, mutta silti siinä on sellaisia rockermaisia piirteitä, mistä en niin kovin välitä. Ne on ehkä vaikea pukea sanoiksi, mutta yksi sellainen on, että lauta vaatii leikatakseen enemmän kallistusta ja ei kovinkaan paljoa reagoi painonsiirtoon, jolloin itselläni lasku menee helpommin staattiseksi. No, kaikkea toivottua ei toki yhteen lautaan saa, kun tykkää laskea vähän kaikenlaista, ja silloin pitää mennä se edellä, mitä eniten laskee. Lauta on kyllä edelleen tosi mukava parkissa ja oli oikein näppärän tuntunen myös minipipeä laskiessa. Käytiin myös pöllyttelemässä tuore kerros lunta gondolin alapuolen metsästä, niin siinä toimi ehdottomasti paremmin kuin vanha lauta.

Mites Levi sitten muuten… Hyvät uutiset ensin. Minipipe avattiin samana päivänä, kun saavuttiin paikalle. Se oli tiukka, mutta aika hyvän muotonen. Onhan se nyt järjettömän hienoa, että vuonna 2020 joku keskus panostaa uudelleen pipeen. (Nyt en jaksa muistaa, onko Levillä ollut mini- tai mikä tahansa kunnossapidetty pipe lähivuosina. Mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana oon Levillä käynyt, siellä ei ole koskaan ollut oikeasti laskukuntoista pipeä, niinpä tämä on mulle ihan uus juttu).

Minipipe. Kaaret näyttää ehkä lepposilta kuvassa, mutta sitä ne ei todellakaan olleet.

Streettiosasto sitten muuten jaksoi hämmentää. Isolla puolella oli vaikka mitä hauskan näköistä ja pikkustreetillä hyndiä riitti kahdessa kokoluokassa. Muotoilu ei ollut mulle täysin mieleen, mutta sekin olisi vielä mennyt. Mutta. Olin Levillä kolme päivää, joista kaksi South Parkin alue oli ihan kunnon sumussa. Keleille ei tietenkään voi mitään. Mutta mitä h****tin järkeä on tehdä täysin sliipatut parkit, jos niitä nokkia ei voi merkitä niin, että niihin voisi sumussa osuakin muuten kuin tuurilla? Toki valitettiin asiasta, jolloin hissimies ilmoitti eteenpäin, jolloin siitä tunnin kuluttua paikalle hiihteli skipatrol, joka ilmeisesti kävi merkkaamassa uusiksi isomman streetin pari ekaa hyndää jotka siis alun perinkin oli merkityt, mutta pienelle puolelle ei sitten vahingossakaan eksynyt. Sen lisäksi, että parkki oli ihan laskukelvoton huonon näkyvyyden vuoksi, se oli myös vaarallinen, sillä nokat näki tosiaan vasta ihan kohdalla. Surkea esitys kerta kaikkiaan ja vaikea ymmärtää, miksi tuollainen perusasia – joka on myös turvallisuuskysymys – jätetään hoitamatta.

Hyppyrit tossa vasemmalla, kuten tarkkanäköiset voivat huomata

Onneksi on myös hyviä parkkiuutisia. Kuulin, että Ylläsjärvi on tänä vuonna panostanut sekä parkkien suunnitteluun että ylläpitoon. Katja kävi ennen Leville tuloa laskemassa siellä, ja ei ollut kuin ylistävää sanottavaa niin sheipeistä, kokoluokasta kuin merkkauksestakin. Hieno homma! Ja lisätietona Ylläkseltä käymässä pyörähtänyt Niko kertoi, että kyseessä ei ollut onnekas sattuma, vaan parkkia ainakin tänä talvena todellakin huolletaan jatkuvasti ja asianmukaisesti. Ylläs ei ole männä vuosina todellakaan parkkihommissa loistanut, mutta tähän suuntaan takinkääntö kelpaa kyllä.

Seuraava laskureissu suuntaakin sitten Kasurilaan. Sieltä ei perinteisesti oo kerrottavaksi kuin pelkkää hyvää, oletan että tälläkin kertaa. Harkinnassa myös käydä samalla reissulla Tahkolla, mutta pidetään se vielä harkinnassa.