hiihtokeskukset

Lomailua vanhoina hyvinä aikoina

Julkaistu: 20.3.2020

Viime viikolla oli odotettu talviloma. Lomilla ei tule paljon mediaa seurattua vaan keskityttyä olennaiseen eli kaikenlaiseen puuhailuun ja ihmisiin ympärillä. Oltiin Kuopiossa, jonka jälkeen mentiin Tahkolle, joka siis sekin on toki nykyään Kuopiota. Sieltä ensimmäisestä Kuopion paikasta käsin käytiin eri kokoonpanoilla laskemassa Kuopion ulkopuolella eli Siilinjärvellä Kasurilassa. Kasurila oli kuten aina, aivan älyttömän hyvä. Pääsi laskemaan ekaa kertaa tälle kaudelle pipeä ja pikkustreettikin viihdytti kovasti. Olisi isommallakin streetillä jotain hauskaa ollut, mutta kunto ei riittänyt kaikkeen.

Tahkolla kelit ei suosinut, ekana päivänä lumi tahmasi ja tokana taas tuuli. Mutta ei ollut kyllä  muutenkaan niin kivat kamat kuin Kasurilassa, pikkustreetillä pressit oli ihan mukavia mutta hyndät oli ihan rehellisesti sanottuna muodoiltaan ja alastuloiltaan huonot. Isolla streetillä löysin sitten itelleni sopivan sidehit&korneri-linjan, mitä tuli laskettua.

Toisena laskupäivänä Tahkolla otettiin myös ekaa kertaa nelivuotias ankkurihissiin. Meni tosi mukavasti, hissimatkat meni leppoisasti fiilistellessä ja rinteet tuli alas hallitusti. Ja kaakaotauot oli piiiitkiä, joten siinä ehdittiin Laten kanssa vuorotellen laskemaan streettiä ihan riittävästi, varsinkin kun kyseessä oli loman viimeinen laskupäivä ja loma alkoi niin sanotusti jo tuntumaan jaloissa.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Nyt tuntuu, kuin viimeviikosta olisi iäisyys. Torstaina, kun oltiin juuri päästy Tahkolle, tuli tekstiviesti työkaverita, jolloin havahduin, että jotain on meneillään. Avasin työmeilin ja kappas, muutama muuttuja oli tullut. Korona vallannut maailman ja mä vaan hiihdin, eihän siinä. Loman viimeiset päivät oltiin vähän eri tavoin hereillä käsihygienian suhteen, mutta silti käytiin suunniteltuun tapaan rinneravintolassa ja -kahvilassa, SuperCornerissa hyppimässä trampoilla ja TahkoFarmilla silittelemässä eläimiä.

Vielä paluumatkalla pohdittiin, pitääkö sitä suunnata koronapakolaiseksi pohjoiseen, jos työt vaihtuu etätöiksi. Nyt ovat fiksummat toki kertoneet, että se ei ole kauhean suositeltavaa, koska terveydenhoito on mitoitettu vakinaisten asukkaiden määrien mukaan.

Nyt sitten eletään tämänhetken uutta normaalia, etätöissä ja lähikontakteja välttäen. Yllättävän paljon kaiken kiinnilaittaminen on vaikuttanut omaan arkeen, vaikka oon luullut, että en edes harrasta muuta kuin laskemista – ja hiihtokeskukset eivät edes ole vielä kiinni. Tosin ei ole tullut nyt käytyä, vähän kyseenalainen olo olla turhaan liikkeellä, vaikka kontakteja laskemisesta ei juuri tulekaan. Olin kuitenkin toisinaan käynyt työpaikan salilla ja kerran viikossa käynyt lapsen kanssa yhteisessä temppujumpassa. Myös uimahallissa, kirjastossa ja kaikenlaisissa tapahtumissa sitä tuli käytyä nyt kun tarkemmin ajankäyttöä ajattelee.

Loppuun paluumatkan pysähdyksellä Jyväskylässä otettu kuva. Tää on musta aivan mahtava. Kuvan otti Sinikka, kun käytiin Laajavuoressa hiihtelemässä.

Näihin tunnelmiin.

 

 

 

 

Avainsanat:
, ,

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *