Mökkihöperyyttä muun muassa

Katselin tiistaina haikeana ulos yliopiston kirjaston ikkunasta. Voi että mikä auringonpaiste! Taisimpa siinä sitten soittaa saman tien Ollille: mennäänkö Mustavaaralle laskemaan? Vastaus oli kielteinen: 100 sivua tenttiin lukua. Blaah, ajattelin. Sitten tajusin, että munkin täytyy jatkaa opiskelua.

Näin nämä viikot nyt vaan tuntuu menevän, vaikka viikonloput koitetaankin ottaa rentoutumisen ja laskemisen kannalta. Ja pitää se nyt edes yrittää ottaa lopputalvesta kaikki irti mitä lähtee! Meidänhän oli tarkoitus lähteä nyt viikonloppuna Ukkohallaan nauttimaan lumesta, mutta tuli vähän mutkia matkaan ja reissu peruuntui. No, tämä viikonloppu meni sitten ihan vaan mukavasti kotosalla Joensuussa. Tuli puunattua koti ja käytyä stiga-ostoksilla. 😉 Olli onkin jo uutta mustaa oriamme testaamassa Mustavaaralla. Minä taas kävin tänään perheeni siivellä katsomassa ampumahiihtoa Kontiolahdella aurinkoisen pikkupakkassään kunniaksi. Ja Suomihan se vei kun muut vikisi, hyvä Kaisa! Oli muuten siistiä käydä pitkästä aikaa haistelemassa vähän talvista huippu-urheilu-meininkiä ja kisafiilistä. Ensi vuoden mm-kisoja siis odotellessa!

Viime viikonloppu meillä meni mukavasti mökkeillessä Kolilla. Näitä Koli-aiheisia postauksia näyttää nyt tulvivan muutenkin, mutta minkäs teet, kun on niin hienosta paikasta kyse! Jätän nyt kuitenkin suosiolla sunnuntain (taas yhden erityisen onnistuneen) rinnereissun kertaamisen hieman vähemmälle; Kolin rinteistä ja palveluista kannattaa lukea tarkemmin muiden Lumipallon bloggaajien postauksista. Sen verran pitää mainita, että rinteet oli niin hyvässä kunnossa, että minäkin uskalsin laskee bleideillä mustaakin mustemman Ukko-Kolin yli 10 vuoden tauon jälkeen! Yksi pelko siis taas voitettu. 🙂 Joitakin kuvia oli pakko räpsiä kumminkin.

Todistusaineistoa…

Hempeetä!

Meidän mökki tosiaan on siis Kolin lähistöllä, siksi meille Koli on tuttu ja turvallinen (ja paras!!) paikka rinteiden, luonnon, maisemien ja muiden (omatoimisten) aktiviteettien osalta. Siellä tulee vietettyä erityisesti kesäisin paljon aikaa. Ei ole montaa parempaa asiaa, kuin pohjois-karjalainen järvimaisema ja rantasauna. Sekä kesällä että talvella. Olli-pikkuhippi taas nauttii erityisesti siitä, että saa pestä tukan järvivedellä ja juoda lähdevettä! Mökkihöperyyttä parhaimmillaan. Muutenkin me molemmat tykätään mökkeilystä ja nautitaan luonnonrauhasta. Minähän siellä olen lapsuuden kesänikin viettänyt, ja sitä kauttahan tuo Ollikin Koliin hurahti. Taidettiimpa mennä naimisiinkin siellä kesällä 2012. 😉 Koli-aiheisia juttuja meiltä saa siis odotella jatkossakin.

Maisema muuttunut kahdessa viikossa.

Mökkimme on siis rannalla, joten lumet olivat vähissä sielläkin. Lauantai-päivän räntäsateen (ja ahkeran lautapelailun) jälkeen ilma kirkastui, ja päätettiin lähteä etsimään lunta (ja haukkaamaan happea) vähän korkeammalta. Lumikenkiäkään ei tarvittu, kumpparit sopivat plussakeliin paremmin. Tuulen takia lunta ei kuitenkaan ollut kertynyt Jauholanvaaran huipullekaan, mutta Pielisen puoleisella rinteellä sitä oli onneksi paikoin jopa puolen metrin verran. Lunta siis löydettiin, vaikkakaan ei parhailta mäenlaskupaikoilta. Reissun kohokohdaksi osoittautui hieno auringonlasku!

Ikävä kyllä talven viimeiset mökkikelit oli luultavasti siinä. Perinteiset lumikenkäilyt ja jäähiihdot kuten myös vapaalaskemiset taisivat jäädä tältä talvelta kokonaan välistä. No, sovitaan niin, että ensi talvi on sitten ainakin sen kymmenen kertaa lumisempi! Kauden laskupäivätkin meinaavat näyttää vielä kovin vähäisiltä. Lähikeskuksessakaan (Mustavaara) ei ole ollut niin suurta motivaatiota lähteä käymään (muuten kuin pulkkailumielessä), kun kaikkein paras puoli eli metsässä laskeminen ei tänä vuonna näillä korkeuksilla onnistu laisinkaan. No mutta, kerkii sitä vielä tänäkin talvena kunnon rinteissä käymään!

Ensi viikonloppuna ois luvassa Kuopio ja Tahko. Siitäpä lisää sitten! Tämän ajatuksen voimalla taas uutta opiskeluviikkoa aloittamaan…

-Venla (ja Olli)