Venlan varvassukkavertailu

Julkaistu: 18.10.2014

UUUUUU, ulkona pakkasta, Rukalla avattiin eilen eka rinne ja tossa Kontiolahdellakin pääsee jo hiihtämään!! Se tietää sitä, että laskukausi lähestyy! Siiiiiistiä! Kun ei nyt vielä tuota lunta näytä täällä tulevan, niin kääriydympä viltin alle kera kahvikupposen ja mietin hetken, mitä laitan tulevana talvena monojen sisään. Sukkia siis. Tarkemmin, varvassukkia. Kyllä. Myönnän joo, varvassukat oli muodissa ehkä 10 vuotta sitten. Saatan siis olla vähän old-fashion, mut mun mielestä ne on ehkä paras keksintö ikinä! Siksipä jaan vähän kokemuksiani varvassukkien ihmeellisestä maailmasta.

Itse olen siirtynyt kokonaan varvassukkiin ainakin näistä syistä: ne ei paina varpaita lyttyyn -> vapaus, ne ei hiosta, eikä varpaat hierry toisiaan vasten kovemmassakaan rasituksessa tai vaikka sukat ois märät. Yleensä niiden kanssa saa myös vähän lisähuomiota osakseen, tiedä sitten onko se aina pelkästään hyvä asia… 😉 Joka tapauksessa olen ollut varvassukkien kokoaikaiskäyttäjä nyt noin puolisen vuotta, eikä takaisin ole paluuta. Innostuin varvassukista siis lähinnä vaivasenluu-ongelmieni takia, sillä pitkään tavallisessa sukassa ja esimerkiksi monossa ollessaan se vähän tuppaa kipeytymään. Tavallinen kireämpi sukka (myös urheilusukka) kun yleensä pikkuhiljaa kiristyy varpaista ja näin haittaa varpaiden vapaata liikkumista ja niiden jumppaamista (esim. kipristys-harotus), mikä edesauttaisi esimerkiksi verenkiertoa varpaissa. Varvassukkien kanssa varpaat saavat olla vapaasti, ja näin ne ovatkin huomattavasti helpottaneet jalkaongelmiani.

Ensimmäisten varvassukkien etsiminen oli hieman haastavaa, sillä Joensuun kokosessa kaupungissa urheilukaupoistakaan niitä ei enää löytynyt, vaikka moni sanoi niitä kyllä aiemmin olleen. Kysyntä ei siis ole ollut viime vuosina kovin suurta, vaikka esimerkiksi Vibramin Fivefingersien suosio on kasvanut. Kyseessä on kuitenkin vielä aika marginaalituote. Näimpä päädyin/jouduin tilaamaan sukkia netistä, jossa selvästi nopein ja paras tarjonta ja palvelu on ollut sukat.comissa.

Feelmaxin sukkia

Varvassukkani keskittyvät lähinnä kahteen merkkiin (eipä niitä monia muita taida ollakaan); Feelmaxeja minulla on useammat erilaiset ja lisäksi omistan yhdet Injinjin sukat, jotka viettelivät minut Partioaitassa, vaikka hinta olikin suolainen. Mitkäs sukat nyt ovat sitten osoittautuneet parhaimmiksi? Sukkia on testattu juostessa, vaeltaessa sekä kaupunki-, koti- ja koulukäytössä. Tämän hetken top-3 kesäkäytössä taitaa nyt olla tässä:

1. Feelmax Cool Sport

Sukka on mukava ja ainakin omaan jalkaani liukuva koko 36-41 on aivan passeli (kengänkokoni on 38-39). Isompikin jalka mahtuu, mutta pienempään saattaa olla vähän turhan iso. Sukka pysyy hyvin paikallaan urheillessa ja vähän kostuessaan ei tunnu jalkaan märältä eikä hankaa. Sopivan ohut kesäurheiluun, eikä hikoa juurikaan, vaikka jalkani ovat kovat hikoilemaan. 😉 Näin ollen se on ihanteellinen urheilun lisäksi myös vapaa-ajan kengissä, jos jalat joutuvat olemaan niissä koko päivän. Vähän miinusta siitä, ettei pidempivartinen sukka ole kovin pitkävartinen sekään, esim. vaelluskenkään tai laskettelumonoihin saisi olla sukka olla vielä pidempivartinen. Yläresori on myös turhan paksu, tulee painaumia. Nilkkamalli on kuitenkin kesäksi ihan super!

2. Injinji Lightweigth

Injinjiltä löytyy laatu-varvassukkia monia malleja moniin tarkoituksiin. Partioaitassa tarjolla oli vain yhtä mallia, ja olihan ne pakko ottaa kokeiluun. Lightweight nilkkasukka on tarkoitettu erityisesti juoksemiseen ja peruskäyttöön, ja on näin ollen todella istuva ja napakka sukka. Materiaali on ihanan pehmeää, joskin yllättävän nopeasti nukkautuvaa (ei ole kuitenkaan haitannut). Nilkkaosa ei myöskään paina eikä hankaa. Nää sukat on mun mielestä jokapäiväisessä käytössä ihan ykköset mukavuudessa, joskin hikoavat vähän enemmän kuin Feelmaxit ylipäätään. Nilkkamallin huonopuoli on se, että kyseessä on todellakin kesäsukat.

3. Feelmax Charcoal

Sama homma koon ja varren pituuden suhteen Cool Sporttiin verrattuna. Charcoalit on kuitenkin suunniteltu erityisesti hikoileville jaloille puuvillaan lisätyn puuhiilen ansiosta, ja näin ollen ovat myös hieman Cool Sportteja paksummat. Mitä hikoiluun tulee, en ole edellisiin verrattuna huomannut Charcoalien olevan ratkaisevasti Cool Sportteja raikkaammat, mutta paksuuden ja jämäkkyyden ansiosta ovat paremmat esimerkiksi vaelluskenkään tai syksy-talvikeleille. Vähän miinusta siitä, ettei värivaihtoehtoja ole harmaankirjavan lisäksi muita. Näissä sukissa myös huomaa, jos ne kastuu.

Nyt tässä lunta odotellessa nettikauppaunelmoin näiden hyvien kesäsukkien lisäksi talvikäyttöön sopivista varvassukista. Tällaisista esimerkkinä esimerkiksi pitkävartiset villaa sisältävät Injinjin Snow Midweight sukat monoihin, tai Feelmaxin merinovillaiset Tundra -sukat. Näitä ei kuitenkaan ole ainakaan vielä ollut suomalaisissa nettikaupoissa myynnissä, joten pitänee tilailla ulkomailta. Muutoinkaan esimerkiksi Injinjin sukkia ei kovin suurella rintamalla ole Suomessa myytävänä, vaikka malleja olisikin olemassa joka lähtöön. Minusta harmillista, etteivät urheiluvarvassukat ole saavuttaneet ainakaan vielä suomalaisten kuluttajien tietoisuutta, eikä kauppojen hyllyjäkään. Joten tässäpä sitä nyt olen ainakin muutamaa lukijaa sivistänyt! Suosittelen kokeilemaan, vaikka hintaa onkin hieman tavallisia sukkia enemmän. 🙂

-Wenla the Warvassukka

Ps. Nyt voit tykätä meistä myös Facebookissa!! GO: https://www.facebook.com/lumenlumoissa

4 kommenttia

Ruskareissu Ukkohalla-Paljakkaan

Julkaistu: 03.10.2014

On toi Ukkohalla kyllä aika jees paikka, ei voi muuta sanoo. Ajomatka ei oo lainkaan mahdoton, mutta sitä lappimaista tunnelmaa on silti Hallassa havaittavissa. Viikonlopuksi kehtaa hyvinkin lähtee, ja kerkee vielä tekemäänkin yllättävän paljon! Meillä oli kyllä taas ihan mielettömän hauska reissu. Ja säätkin suosivat! 🙂

Mehän siis oltiin porukalla laskemassa Ukkohallassa viime tammikuussa, jolloin Jenski voitti toisen ilmaisen viikonloppureissun niistä kuuluisista Ilmaseksi-kisoista. 😉 Nyt, kun viimeinen käyttöpäivä alkoi uhkaavasti lähestyä, päätettiin lähtee Jukan ja Jennin kanssa neljälleen Hallaan vähän vaeltamaan, kun ruskakin alkoi olla parhaimmillaan. Samalla ajatuksena oli kattella, millaista tekemistä ja näkemistä Ukkohallan ja Paljakan alueella on ruska-aikaan syksyllä, kun kaapeli-wakeboardi ja saunamaailmakin oli suljettu.Todettiin, että ois sitä tekemistä riittänyt vähän pidemmäksikin aikaa!

Ukkohalla ja Paljakkahan tosiaan yhdistivät rinnetoimintansa keväällä, kun Paljakalla loppui rahat huonon kevätkauden ja ties minkä takia. Veikkaamme, että idea on oikein fiksu, sillä paikat kuitenkin sijaitsevat lähekkäin (väliä n. 25km), vaikka eri kuntiin kuuluvatkin, ja ovat kuitenkin aika keskikokoisen pieniä keskuksia erillään. Ukkohalla-Paljakka palvelee jatkossa 30 rinteen, 10 hissin ja 3 parkin voimin, mikä tekee siitä jo suhteellisen ison hiihtokeskuksen Suomen mittapuulla. Molemmista paikoista löytyy erilaisia palveluita myös kesäaikana, joten yhdistyminen helpottaa varmasti molempia. Lisää tästä voi lukea Lumipallon artikkelista. Joka tapauksessa tämänkin vuoksi ajateltiin samalla tutustua siis myös Paljakkaan.

Ukkohalla-Paljakka -kone

Alun perin suunnitelmissa oli tosiaan keskittyä lähinnä vaeltamiseen. Alueella vaellus- ja retkeilyreittejä vaikutti olevan ihan kohtuullisesti, ja tarkoituksena oli kiertää Vorlokin kierros (eli entinen Pieni-Tuomivaaran luontopolku) (13km) Ukkohallassa ja Paljakan polku (20km) Paljakassa. Valittavana olisi ollut myös 60 km:n Köngäskierros, mutta viikonloppu oli siihen hieman liian lyhyt aika tuhlata. Maastopyöräily alkoi kuitenkin houkutella vähän enemmän, joten Jenni ja Jukka ottivat omat pyörät mukaan ja me otettiin selvää vuokrausmahdollisuuksista, jollainen löytyi Paljakasta. J&J kävivät jo vähän perjantaina ajelemassa Ukkohallan polkuja, mutta kovin hyviä maastopyöräreittejä ei ainakaan ensietsimällä löytynyt. Suunnattiin siis lauantaina auton nokka kohti Paljakkaa ja Paljakan Loma-asunnot Oy:tä, josta olimme pyörät varanneet aamulla. Siellä päin tuntui reittejä olevan vähän enemmänkin. Autossa saimme kuitenkin vuokrauspaikasta puhelun, että joku isompi porukka oli käynyt vuokraamassa kaikki pyörät yhtä lukuunottamatta, koska olivat muka varanneet ne ennen meitä. Ja me oltiin vaan luotettu siihen, ettei siellä kuitenkaan oo porukkaa. Eipä näköjään kannata luottaa, vaan varata hyvissä ajoin. 😀

Kalastuspuistoa heti Paljakka-talon edustalla.

No, lähettiin eväsostoksille Paljakka-talon kioskille ja mietittiinpä siinä sitten, mitä tehtäs. Paljakassa on selvästi erilaisempaa aktiviteettia kuin Ukkohallassa, esim. liikuntahalli, josta saa leffateatterin, kalastuspuisto sekä safari-toimintaa myös kesällä. Siitäpä Olli vissiin sen idean saikin, että vuokrataankin mönkijät! Kukaan ei oikeen kerinny ku vähän naureskella idealle, ja yhtäkkiä ne olikin siinä meijän nenän eessä parin puhelinsoiton jälkeen. Eikä voi muuta sanoo, kun että kyllä kannatti! Eikä muuten harmittanu yhtään, että jäi maastopyörät saamatta. 😀 Saatiin vuokrauksesta vielä vähän alennustakin, kun kerrottiin olevamme Lumipallon bloggaajia. 😛

Pelon sekaista naurua vissiin ennen matkaan lähtöä… 😉 

Kaksi mönkijää, kaksi tuntia. Ja aika meni kyllä siivillä! Ihan huippuhauskaa. Meillä kellään ei ollut ennestään paljoa kokemusta mönkkäreistä, mutta nopeasti sen oppi ja sai tuntuman, miten se kulkee ja höykyttää ja möykyttää. Paljakan huipulle menee todella hyviä mönkkärireittejä, samoin sieltä moneen suuntaan ristiin rastiin; metsäteitä ja pieniä hiekkateitä oli meidän mielestä mukavin pudotella. Samoin rinnettä pääsee ajelemaan ylös ja alas. Reitistö onkin Suomen pisin.

Testattiin pikkupätkä myös mönkkäreille tehtyä taitoreittiä, joka kokeneemmille kuskeille tuo varmasti haastetta. Taitoreitti on yhteensä 4,5 km ja sisältää monenlaista möykkyä, mäkeä ja mutkaa. Me ei siitä hirveesti itse innostuttu, koska oli mukavampi, että toiset pystyi istumaan kyydissä ja kuvaamaan toisten ajaessa. Taitoreitillä se ei olisi ollut mahdollista. Saatiin tosiaan lupa ajella mönkijöillä kahdestaan, kun toiset meistä (lue: me) oli niin pieniä. 😀 Paljakalle plussaa ehdottomasti myös siitä, että mönkijöitä voi vuokrata omatoimiseen ajoon, joka ei ole monessakaan paikassa edes mahdollista. Myös opastettuja safareita toki järjestetään mielestämme ihan kohtuullisin hinnoin.

Kaikki tyytyväisiä parin tunnin ajon jäljiltä.

Vaikka mönkkäriajelu jäi reissusta päällimmäisenä mieleen, tehtiin me muutakin. Käytiin heittää frisbeegolffit Ukkohallan 18 väyläisellä radalla, joka on tehty rinteisiin. Rata on AA1 luokituksen rata, eli ihan pro-rata, ja vaihtelevuutta löytyy. Rata nousee ensin välitellen Ukkohallan huipulle, jonka jälkeen se pikkuhiljaa laskee sieltä alas. Kuntoilua siis tulee samalla! 😀 Radalta löytyy sekä mukavan lyhyitä, että puuduttavan pitkiä väyliä, siis kaikille jotakin.

Eka väylä – siitä se sitten lähtee!

Saatiin nauttia hienosta auringonlaskusta huipulta käsin.

Golffin jälkeen päästiin vielä testaamaan keilaamista uudessa Hallaukon keilahallissa Ravintola Saagan yhteydessä. Ukkohalla tarjosi meille keilaliput, viime reissulla kun emme päässeet vielä keilaamaan, sillä rakennushommat olivat silloin vielä kesken. Keilahallissa on 6 rataa, joten ruuhka-aikoina kannattaa varata keilaus etukäteen netistä, jotta pääsee varmasti. Mekin jouduimme hieman odottelemaan, kun varausta ei oltu siihenkään etukäteen tehty. Hallissa on Brunswickin keilaussysteemit, jotka meillä ainakin toimivat hyvin, ja hohtokeilaustunnelma oli myös luotu mukavasti, ja pallojakin oli riittävästi. Yksi pikku vinkki: kannattaa tarkistaa aukioloajat muina kuin sesonkiaikoina jostain muualta kuin online-varaussivulta, sillä siellä ei näy päiväkohtaiset aukioloajat. Meille kävi vähän huonosti perjantaina, kun oltiin kymmeneltä menossa keilaamaan, mutta huomattiinkin, että Ravintola ja halli olikin menneet kiinni juuri silloin. Onneks ennätettiin lauantaina!

Kaatuu kaatuu

Sunnuntaina nautittiin aurinkoisesta säästä ja ruskasta Pieni-Tuomivaaran luontopolulla, joka näytti tosiaan nykyään kantavan nimeä Vorlokin kierros, ja joka lähtee Ukkohallan keskuksen tuntumasta ja palaa samaan pisteeseen. Matkaa kertyy se 13 km. Reitti on suhteellisen helppokulkuinen (vaikka vaativaksi merkitty), ja opasteet ovat reitillä ihan uunituoreet, kunhan polun ensin löytää. Meille oli annettu vanha vaellusreittikartta, jossa lähtöpiste oli rinteiden toisessa päässä, kuin se oikeasti oli, joten hivenen meni harhailussa aikaa, ennen kuin löydettiin polulle. Ukkohallan päältä alkaen opasteet olivat ihan selkeät. Tarkistakaa, että karttanne on ajatasalla. 😀 Polun alkupistekin olisi toki voitu merkitä vähän paremmin.

Päänähtävyys tämän polun varrella on Vorlokin kalliohalkeama, tai rotkolaakso ehkä ennemmin. Rotko on melko vaikuttava jatkuessaan varmaan puolen kilometrin verran polun vierellä. Halkeaman jälkeen polku kulkee Paskonkosken vartta, jossa oli kyllä kaunista ainakin näin ruska-aikaan. Loppumatkalla nähtiin soita sekä mäntykangasmaastoa; polku kulkee pitkän matkaa ison harjun reunaa pitkin. Hieman harmillisesti mänty- ja muuta havupuumaastoa oli niin paljon, ettei ruska oikein reitille näkynyt, vaikka sitä muuten olisi ollut ihan kohtalaisen kivasti. Eli ei ehkä ihan paras ruska-aika-reitti, vaikka muuten ihan jees olikin. Matkan varrella on ainakin yksi varaustupa ja uusi iso laavu Paskonkoskella.

Vorlokin halkeama.

Lepotauko.

Siinäpä sitä taas reissutarinaa kerrakseen. Pahoittelut pituudesta. Ois tietty ihan fiksua blogata silleen, että saisi useamman pienen postauksen vaikka ihan jo matkanvarrelta, mutta tää vaatii kuitenkin aina vähän aikaa, ja viikonloppu on lyhyt! Näimpä siis jäkikäteen on mukavampi kirjotella reissuromaaneja. 😀

Suosittelemme kohteeksi siis Ukkohalla-Paljakkaa kyllä ihan kaikkina vuodenaikoina! Tekemistä riittää ja maisemat on ihanat. Syväjärvi Ukkohallan sydämessä tuo paikkaan ihanan tunnelman, ja Paljakkakin yllätti tarjonnallaan. Kovasti tekis mieli ensi talvenakin siellä pistäytyä! Paljakan rinteillä ei ole ikinä käyty laskemassa, ja Ukkohallassakin monta rinnettä jäi vielä testaamatta. Reissu ois kiva tehdä siis vähän keväämmällä, kun lunta on enemmän.

Kiitti vielä Jukka ja erityisesti Jenni tästä reissusta ja huipusta seurasta! Taidetaan ottaa Halla vakio-kohteeksi… 😉

– Oltsu ja Vensku sekä Juksu ja Jenski

Kommentoi