Täydellisyyttä hipova lumiloma Ruotsin tuntureilla

Julkaistu: 29.12.2015

Hellurei! Reilu viikko on jo vierähtänyt siitä, kun palattiin kotimaan kamaralle ja tänne savon sydämeen Hemavanista, tuolta talven ihmemaasta. Jouluviikko onkin ollut niin touhuntäyteistä kaikkine jouluhärdelleineen, sukuloimisineen ja ylensyöntiruljansseineen, ettei olla reissuanalyysia aiemmin kerittykään tekemään. Nytpä voi kuitenkin jo hieman kinkun ja suklaan syönniltä hengähtää ja palailla ajatuksissa tuonne Ruotsin lapin nietoksiin. Täällä kun ei lunta sanottavasti ole, vaikka onneksi saatiin kuin saatiinkin juuri ja juuri valkea joulu. Huh.

20151213_110918-1

Ja ei muuten Hemavan pettänyt taaskaan! Lunta oli (ja taitaapa edelleen löytyä Ruotsin parhaat lumilukemat), joten valinta osui kyllä ihan nappiin, vaikka tuttu kohde vähän mietityttikin (lues tästä viime vuoden tarinaa!). Sitähän sitä lähdettiin hakemaan, pehmeää valkoista. Tosin kuvista päätellen myös vaihtoehtokohteelta Ylläkseltäkin tuota tavaraa olisi löytynyt. 😉 Ruotsi on kuitenkin aina Ruotsi, ruoho on vihreämpää (tässä tapauksessa lumi valkeampaa) rajan toisella puolen. Ulkomailla useampi asia on uutta ja ihmeellistä ja eksoottista, vaikka noinkin läheisestä naapurista kyse onkin. Ja täytyy kyllä myöntää, että tutussa paikassa ja mökissä on se hyvä puoli, että kotiutuu nopeasti eikä kulu turhaa aikaa uuteen tutustumiseen tai parhaiden mestojen etsimiseen. Ollaan Kungsbackenin möksäänkin niin kotiutuneita, että saa nähdä milloin sitä taas sieltä itsensä löytää.

WP_20151213_10_22_43_Pro

Taustalla häämöttää Kunkkuhissi, joka aukesi kuulemma tänä vuonna jouluksi!

WP_20151217_13_04_25_Pro

Nietoksia.

Vaikka viime vuoteen nähden oltiinkin viikkoa aiemmin liikenteessä, lunta oli nyt ainakin parisenkymmentä senttiä enemmän, eli paikasta riippuen 50-100 cm. Tosin hankeen oli ennättänyt tulla vähän kovempiakin kerroksia väliin, joten pehmeää puderia ei ihan noin hurjaa kerrosta ollut. Keliä oli joka lähtöön; ekat päivät saatiin nauttia hyvistä 10-20 asteen pakkasista auringonpaisteella ja keskimmäiset päivät melkolailla pilvisistä muutaman pakkasasteen hujakoilla pyörivistä pehmeän puuterin keleistä. Keskellä viikkoa luntakin tuli lisää. Vikoina päivinä keli meni plussalle ja puuterit pilalle, vaikkakin muuten ihan nättiä olikin. Lähtöpäivänä jätettiin taaksemme parin asteen lämmöstä kärsivä vesisateinen Hemavan, joten kotimatkalle lähtö ei ihan kauheasti ees harmittanut.

WP_20151213_10_40_24_Pro

Centrumliftenin yläasemalla auringonnousua(vai laskua?) ihailemassa.

IMG_7382

Tyylilyyli kurvailee tunturissa.

Ajoitus oli siis loistava! Jos oltais tänäkin vuonna valittu viikon 51 sijaan jouluviikko, olis kelit ja lumenlaatukin olleet aikalailla erilaiset. Rinteet oli tosin auki vain pe-su, mutta sepä ei meidän kohdalla ollut katastrofi. Ekana sunnuntaina laskettiin rinteessä, ja pari seuraavaa päivää trekkailtiin laskuvälineiden kaa tunturiin. Sitten pidettiin yksi lepopäivä, jolloin käytiin vähän taapertamassa ja laskemassa rinteitä Onefooteilla. Sitten torstaina taas tunturiin, ja perjantaina rinteeseen. Vikana päivänä lumi oli jo mennyt sen verran raskaaksi, että aateltiin koko porukka lähtee totisen rinteilyn ja hiihtotouringin sijasta pitämään hauskaa ja kuvailemaan ilman kunnon välineitä. Aurinkokin suvaitsi näyttäytyä, joten kaunista oli! Päivät hujahti nopeaan, kun valoisaa ei kovin montaa tuntia tähän aikaan ole, ja illat menikin sitten syödessä, saunoessa, koomatessa ja lukiessa asianmukaista kirjallisuutta. Tosin kyllä oli melko väsynyttä porukkaa illalla sohvalla; tällaset setit äkkiseltään aika hyvin vei mehut, ainakin meistä. Parasta elämää anyway!

IMG_20151214_124534_HDR

Gemkenille uskomattomassa säässä.

IMG_20151214_125804

Rinteitäkin Hemavanissa oli auki enemmän kuin viikkoa vajaa vuosi sitten, tosin siihen osasyynä oli varmasti se, että 12.-13.12. Pohjoisrinteillä Solskatten-hissin yläasemalla vietettiin uuden topprestaurang Björkin avajaisia. Ollikin testasi Björkin juomavalikoimaa ostamalla elämänsä kalleimmat 4cl viskiä, tosin syynä tähän taisi olla kielimuuri… Björkki vaikutti kuitenkin oikein viihtyisältä ja kivalta hengändystaukopaikalta, joskin hintatasoltaan hieman kalliimpi ravinteli onkin kyseessä. Varsinkin kevätauringossa kylpiessään voi kuvitella Björkin terassin vetävän aika kivasti porukkaa. Tällä kertaa päästiin Norrlifteniäkin ihan ankkurilla ylös asti, toisin kuin viime vuonna jouduttiin tyytymään jalkapeliin. Pohjoispuolen hissien avautumisen ansiosta meillekkin avautui hurumykky uusia kivoja offeja viime vuoteen nähden.

WP_20151213_11_12_01_Pro

Ravintola Björk.

WP_20151213_11_19_10_Pro

Olli viskipaukun jälkeen? Vai ehkä ennen…hymy tais nimittäin hyytyä kassalla.

Ekana viikonloppuna porukkaa oli rinteissä ja mökeissäkin paljon, johtuen varmasti myös parhaasta mahdollisesta säästä ja lumen suuresta määrästä. Viikolla saatiin olla Hemavanissa vielä aika rauhassa, joskin loppuviikosta moottorikelkkajengit saapuivat sankoin joukoin lähituntureille rellestämään ja nauttimaan nietoksista. Lauantai-iltana katseltiin mökin ikkunasta kun varmaan yhteensä parisensataa kelkkaa laski alas Jofjälletiltä, jossa aiemmin alkuviikosta oltiin käyty laskemassa suksilla. Instagramista sitten selailtiin kuvia hankeen uponneista kelkoista. Kelkkailu onkin Ruotsissa todella suosittu talviharrastus, ajella kun saa melkein missä vaan. Itsekkin taas pohdittiin kelkkojen vuokrausta, mutta niin paljon intoa ei kuitenkaan riittänyt, että oltais siihen rahaa alettu laittamaan. Kauramoottori köyhän paras moottori.

20151219_114220

Plussaa, mutta kaunista!

IMG_7562

Mäkihyppyä Onefooteilla. Alastulo oli varmasti mallikas telemark.

Hemavan on kyllä hieno paikka, ei voi edelleenkään muuta kuin suositella, jos lumiset tunturit vähän Suomea isommalla mittakaavalla kiinnostaa! Kaikki tarvittavat palvelut löytyy, jos ei Hemavanista niin ainakin sitten 10 minsan ajomatkan päästä Tärnabysta. Jos ajomatka on etelästä liian pitkä, Hemavaniin lentää Tukholmasta suoraan kuutena päivänä viikossa. Keväämmällä rahakkaammat pääsee vaikka helihiihtämään isoimmillekin huipuille, ja pidemmillä päivillä vähän varattomammatkin voivat niille skinnailla. Ainut miinus rinteille meillä tulee tuolihissin puuttumisesta, sillä pienet istumatauot ainakin näin alkukaudesta olisi kyllä tehneet terää. Hemavanissa on kuitenkin panostettu kaikkeen muuhun. Uimahallikin löytyy, joka tosin jäi taas testaamatta.

20151217_122510

PC142240ee

Ekan sunnuntai-illan jälkeen ei Hemavanissakaan reposet enää loimutelleet. Onneksi edes vähän!

Seuraavassa postauksessa syvennytään sitten tarkemmin tehtyihin tunturireissuihin; vapaalaskijoille nimittäin Hemavanista löytyy kyllä huippua huipun perään. Ainiin! Alkuperäisten suunnitelmien mukaanhan meillä oli tarkoitus tehdä päiväreissu myös Kittelfjälliin. No, ei tarvinnut tehdä, lunta siellä noin 25cm, eikä tainnut hissi edes avautua. Eipä se mitään! Täytyy kyllä sanoa, että yhtään ei harmittanut, että tuli Hemavan korkattua toista joulua putkeen. 🙂

20151214_131519

Jouluähkyisin terkuin, uutta vuotta odotellen,

Venla ja Olli

IMG-20151213-WA0007 (2)

Kommentoi

Puuterin perässä Ruotsiin

Julkaistu: 11.12.2015

Hellou! Nonnii nyt vähän kyllä mietityttää tuleekohan meistä sellanen tylsä pariskunta, joka lähtee joka vuosi samaan aikaan samaan paikkaan samaan mökkiin lumilomalle?! Nimittäin hahaa, ylläri, me lähetään huomisaamulla(!) kohti Ruottin Hemavania ja samaa kuninkaanrinteen (Kungsbacken) kotikoloa kuin viikkoa vajaa vuosi sitten!!

WP_20141227_14_15_19_Pro

Miksikö? No just siksi, että Hemavaniin on tupruttanut tuoretta lunta varmaan viimeset kaks viikkoa niin, että ei pitäis valkosesta pöllystä olla puutetta! Virallinen mittari näyttää tänään 71cm(!!), ja vielä vähän lisää taitaa olla luvassa! Etelämmän Ruotsin vahvat vaihtoehdot (Funäsfjällenin alue ja Vemdalen) jäivät pois laskuista lumikasojen puutteen vuoksi, ja loppusuorilla vahvana ehdokkaana ollut Kittelfjäll hävisi loppusuorilla suht reiluilla lumi-lukemilla. Suomen ehdokas Ylläskään ei pärjännyt houkuttelevuudessaan puuterimäärissä, vaikka aukinaisten rinteiden lukema olisi ollutkin huomattavasti Ruotsin kohteita suurempi. Matkaseuraamme (ja meitäkin) kuitenkin nuo putskut kiinnostavat tässä vaiheessa kautta rinteitä enemmän. Ja suomen pohjoiseen pääsee ehkä alkuvuodesta pienemmällekin reissulle.

WP_20141224_12_33_20_Pro

WP_20141225_11_43_12_Pro__highres

Eikä siinä mitään! Oikeestaan ihan kivakin lähtee enempiä ressaamatta reissuun, kun matka, paikka ja mökki on tuttuja. Tietää mikä perillä odottaa. Ja hinta ei edelleenkään päätä huimaa, 4000SEKkiä reilu viikko (la-su). Meidän porukkaa voiskin tällä perusteella jo sanoa tuon mökin vakiokäyttäjiksi, kun kesälläkin osa porukkaa vietti viikon samaisessa paikassa. Ja muutenkin koko Hemavanista jäi viime joululta niiiin hyvät fiilikset kaiken suhteen, että paikkaan on kiva palata (lueppa vaikka tästä)! Hissit harmiksi eivät vielä ole ensi viikolla auki kuin pe-su, joten muut päivät vietetään sitten luultavastikkin omilla topptureilla. Yhtenä päivänä olis myös tarkotus kävästä siellä Kittelissä, jonne Hemavanista ei kuitenkaan ajele kuin sen pari tuntia.

WP_20141227_14_07_33_Pro

WP_20141226_12_46_13_Pro

Ihanaa päästä täältä harmaatakin harmaammasta säästä oikeeseen talveen! Varmasti lumisia kuvia tulossa lähipäivinä ainakin Instaan(@lumenlumoissa) ja ehkä Faceenkin, toivottavasti ette kadehdi liikaa. Vähän toki saa ja pitääkin…hehe 😉 Pitkä matka edessä huomenna (se on se tonni, huh!), joten pitää pistää loput kimpsut ja kampsut kasaan ja mennä ajoissa nukkuu! Kausi 15-16 alkaa siis sunnuntaina!!

Ihan täpinöissään,

Vensku ja Oltsu

WP_20141228_12_14_57_Pro

Kommentoi

Testissä Polar Loop 2 – aktiivisempi elämä

Julkaistu: 07.12.2015

Olli täällä moi! Vettä sataa kuin aisaa, joten hyvä hetki keskittyä johonkin ihan muuhun.

Oletko nähnyt ihmisten ranteissa älyrannekkeita? Tai kuullut ihmisten kehuskelevan päivittäisiä askelmääriään? Kun olin itse nähnyt riittävän monta ja kuullut kaikenlaisia hienoja tarinoita niistä, niin pitihän se itsekin lähtee testaamaan. Minulla kun vaan sattuu olemaan tapana, että kyllästyn asioihin turhan nopeasti, joten päätimpä ostamisen sijaan hankkia sen suoraan valmistajalta testiin. Mukaan tuli myös Polarin valmistama H7 bluetooth-sykevyö.

20151214_132039

Kun näin kaverilla tuon Polar loop -rannekkeen ensimmäisen version ja kun hän innoissaan esitteli sen mittaavan esimerkiksi öisin sängyssä pyörimistä, alkoi idea alun nauramisen jälkeen kuulostaakin ihan jännältä – minkä verran itse liikun öisin? Entäs päivisin? Ja tuossahan se on nyt muutaman viikon vasemmassa ranteessa suurimman osan päivästä aina oleillut, mittaamassa aktiivisuuttani.

Liiku, liiku, liiku!

Moni netissä oleva testi sanoo, että parhaimmassa tapauksessa aktiivisuusranneke on saanut käyttäjänsä liikkumaan enemmän, ja täytyy myöntää, että niin on kyllä käynyt myös minulle. Vaikka minulla on ollut pari kuukautta bussikortti koulumatkoja varten, on tullut nyt parin viikon ajan ihan huvikseen käveltyä kotiin, enkä taida (oikeasti!) enää bussikorttia edes jatkaa. Kaikkihan tietävät, että ihmisen tulisi liikkua tai edes oltava seisaaltaan huomattava osa päivästä, ja vältettävä istumista yli tuntia putkeen. Polarin ranneke ilmoittaa värähtäen ja näytön avulla silloin, jos tulee tunti istumista täyteen: ”It´s time to move!”. Ja niinhän se on tehtävä. On nimittäin oikeasti kamalaa nähdä, kuinka päivittäinen istumisaika lähentelee 10 tuntia!

Screenshot_2015-11-13-20-37-23 Screenshot_2015-11-13-20-34-00

Ranteestakin saa mitattua askelia

Minulla on ollut maaliskuusta asti Samsungin älypuhelin käytössä, joka alusta asti kyselemättä alkoi mittaamaan samalla tavalla aktiivisuuttani askelien muodossa, ja alun ihmettelyn jälkeen se onkin ollut ihan kiva ominaisuus, varsinkin kellon ympäri kestäneellä Herajärven kierroksella. Olen vertaillut askelmääriä puhelimen ja Loopin välillä, ja ne ovat olleet hämmästyttävän samanlaisia, vaikka toinen laite mittaa askeleet ranteessa ja toinen taskussa ollessaan.

20160108_143304

Jotain uutta

Polar on ilmeisesti kuunnellut asiakkaitaan Loopin kakkosversiota suunnitellessaan, nimittäin kun luin kommentteja esimerkiksi Verkkokauppa.comin Polar loop -arvosteluista, huomasin, että moni on toivonut ekassa versiossa kirkkaampaa näyttöä, parempaa akun kestoa, värinää, ynnä muuta pientä, mitkä mielestäni on aika hyvin korjattu uusimpaan versioon. Aikaisempi malli tulikin markkinoille jo 2013, joten kai sitä kahdessa vuodessa saakin jotain aikaan, vaan eihän se ensimmäinen versio missään nimessä huono ole, kun akunkin voi ladata vaikka aina suihkussa ollessaan. Aivan uutena ominaisuutena tulee kännykän tärkeimpien tietojen, kuten soittajan nimen näyttäminen rannekkeen näytössä, mitä tosin en ole vielä ehtinyt testaamaan, joten sellaisista ominaisuuksista lisää myöhemmin.

Aktiivisuusrannekkeita on tällä hetkellä markkinoilla kymmeniä, mutta suomalaisia taitaa olla vain nämä Polarin valmistamat Loop, Loop 2 sekä värinäytöllinen, sykkeen ranteesta suoraan mittaava A360 fitness-ranneke. Ensimmäisestä saa maksaa noin 60 euroa, kakkosesta tuplat ja kalleimmasta 200 euroa. Mikä sitten kannattaa ostaa, riippuu siitä, tyytyykö perus rannekkeeseen vai haluaako mallin suuremmalla määrällä älyominaisuuksia.

PSX_20151207_215815

Miksi?

Parasta mistä iloitsen tällä hetkellä uuden ystäväni kanssa on juurikin sykkeen mittaaminen ja tallentaminen tulevaisuutta varten. On mielenkiintoista laittaa itsensä (ja sydämensä) likoon testatakseen miltä homma näyttää diagrammissa, ja tietenkin seurata tilannetta myös pitemmällä aikavälillä, koska kaikki tiedot kirjautuvat historiaan. Miltä juoksuni näyttää käyränä nyt ja kuukauden tai vaikka vuoden päästä? Ohjelma on tehty helppokäyttöiseksi ja selkeäksi seurata omaa kehitystään, ja jos oikein ymmärsin, Loop 2:n saa yhdistettyä muihinkin kuntoa ja aktiivisuutta mittaaviin ohjelmiin, joten asiaa pitää vielä tutkia.

Screenshot_2015-11-13-20-38-21  tempFileForShare_2015-12-07-22-06-38

Odotuksia

Saan laitteen käyttöön kahdeksi kuukaudeksi, jonka aikana aion ottaa siitä irti lähes kaiken mitä keksin, ja totta kai jos teille tulee mieleen kysymyksiä, niin esittää saa! Erityisen innolla odotan rannekkeen ja erityisesti sykevyön testaamista juurikin laskuhommissa, millaiset sykkeet mulla on rinnettä alas tykittäessä? Entä tunturiin kiivetessä? Kuinka paljon laskeminen oikeastaan kuluttaa energiaa? Seuraavassa postauksessa joulun jälkeen luvassa tarkempaa tarkastelua laitteiden testauksesta tulevalla pohjoisen laskureissulla, sekä lisää laitteen ohjelmistosta, muista käyttökohteista ja älyominaisuuksista kännykän kanssa.

Alle viikko, niin päästään pois täältä synkästä säästä. Ja niin, minnes sitä oikeen ollaan lähdössä? Pian selviää… Jotain vinkkiä taitaa löytyä jo Instagramista. 😉

-Olli

Kommentoi

Happiness is…

Julkaistu: 25.11.2015

… first tracks on fresh snow.

WP_20151122_14_40_59_Pro

Talvi yrittää tehdä tuloaan, mutta näköjään perinteisesti ottaa taas vähän takapakkia lupaavan viikon jälkeen. Nyt taitaa melkeen sataa vettä. No, me kuitenkin avattiin talvikausi onefooteilla ja lipeillä läheisillä hiekkamontuilla sunnuntaina. Lumi suksen alla (sekä niskassa, naamassa, selässä, housuissa, nilkoissa, tukassa jne…) tuntui puolen vuoden tauon jälkeen kotoisalta ja mieli toiveikkaalta tulevan talven suhteen. Vaikka itsenäisyyspäivä Kolin rinteillä saattaa tulevien uhkaavien plussakelien takia nyt jäädäkin haaveeksi, ei meilläkään ole enää pitkä aika, kun päästään oikeisiin talvimaisemiin; vaivaiset kaksi ja puoli viikkoa!

WP_20151122_13_48_03_Pro

Se, mihin sitä ollaan lähdössä, on edelleen kysymysmerkki. Mutta eipä se mitään! Jätimme tarkoituksella majoituksen varaamisen viime tippaan, jotta varmistutaan siitä, että kohteessa varmasti paikat notkuu lumesta jo viikolla 51. Aika ei missään päin skandinaaviaa ole vielä sesonki, joten majoituksen saatavuudesta ei ole pulaa, eikä hinnoissa ilmaa. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan vahvimmat kohdevaihtoehdot olivat Vemdalen tai Funäsfjällen Ruotsissa, mutta nyt näyttää ainakin vielä siltä, ettei sinne ole oikeen lunta tupruttanut. Oikeastaan Suomen lapissa lumitilanne näyttää tällä hetkellä parhaalta, joten voi olla, että kohde onkin kotimaassa. Ruotsista nousussa tällä hetkellä on Kittelfjäll, ja joitakin Norjan kohteitakin on harkinnassa. Päätös pitäisi tehdä ehkä kuitenkin vähintään viikkoa ennen lähtöä.

WP_20151122_13_48_09_Pro

Päällimmäisenä mielessä siis toki joululoma, mutta mitäs muita suunnitelmia meillä tulevaksi talveksi on? No, Kolilla hengailua varmaan aika pitkälti, rinnepäivystystouhuissa ja muuten rinteessä. Lyhyempi pohjoisen reissu ehkä alkuvuodesta ja sitten muita perus lähikohteita. Sitten suunnitelmissa siintää myös tämmöinen pikku juttu; Olli lähtee tekemään opiskelu-harkkaa Norjaan maaliskuun alusta toukokuulle! Suomen laskukauden jäädessä siis melko lyhkäiseksi, kausi jatkuukin norskien seurassa! Kohde on etelässä, joten keväthän siellä jo silloin on pitkällä. Venlakin suuntaa seuraksi Norjan kevätlumille laskemaan huhtikuussa muutamaksi viikoksi, kun Ollilla on aikomus päivystää jossain Norjan isommassa keskuksessa parisen viikkoa. Aika jännää!

WP_20151122_13_48_13_Pro

Jotenkin koko syksy on tullut vaan odoteltua, että millonka se elämä taas kesän jälkeen alkaa. Nyt se häämöttää jo ihan kulman takana, ettei oikein voi uskoakaan! Muutenkin koko talvea oottaa samalla ihan super innokkaasti, mutta samalla tosi jännittynein mielin. Ainakin uusia kokemuksia on luvassa, se on ihan selvä homma!

IMG_20151122_142125_BURST8

WP_20151122_14_42_03_Pro

Ekaa kurvia suksilla malttamattomana odotellen,

Venla ja Olli

Ps. Seuraavassa postauksessa on tulossa juttua Polarin Loop 2 aktiivisuusrannekkeesta! Olkaa kuulolla. 🙂 Myös Facessa ja Instassa.

Kommentoi

Aarrejahdissa SkiExpo-messuilla

Julkaistu: 07.11.2015

SkiExpot tuli ja meni! Edellis viikon perjantain messureissu Helsinkiin oli melko pikainen mutta tehokas. Käteen jäi pari mainos-kassillista esitteitä, heijastimia ja tarroja, sekä ennen kaikkea kahdet monot (hiihto ja laskettelu), yhdet sukset ja hälyttävä laskukuume. Hiihtomessut näyttäytyivätkin meille siis todellisena aarreaittana, kaiken kunkkuna kamapörssit! Kyllä kannatti ajella. Ja oli siellä muuten muitakin, viikonlopun aikana yhteensä yli 40 000 messukävijää.

20151030_180651

Tärkein syy expoille menoon: Kamapörssi

Jos huomaa ennen kauden alkua, että laskuväline-kassista puuttuu jotakin tarpeellista, niin järjestä itsesi SkiExpoon! Nimittäin ennen vain huhuja kamapörssistä kuulleena, nyt huhut todellakin realisoituivat todellisuudeksi, sillä tuli huomattua, että tämä laskukansan oma kirpputori on omiaan tyhjentämään jopa matinkin kukkarosta. Onneksi kuitenkin niin päin, että sillä rahalla, jolla saisit kaupasta uudet monot tai sukset, saatkin parhaimmillaan vain muutaman kerran käytetyn kokonaisen laskusetin ja vähän muutakin päälle. Mukaan meillä tarttuikin 60 eurolla ehkä 3 kertaa käytetyt Full Tiltin monot ja 75 eurolla täysin käyttökelpoiset Völklin Aura -puuterisukset vuosimallia 2007.

WP_20151030_17_42_07_Pro (3)

Monot olivatkin ostoslistalla, mutta läskisuksia ei talouteemme juuri yleensä kalliin hinnan ja vähäkäyttöisyyden pelossa ole tullut hankittua. Nyt kuitenkin tuo 75 euroa hyväkuntoisista, joskin melko vanhoista suksista toimivilla trekkeri-siteillä tuntui sen verran naurettavalta, että nekin oli pakko ottaa messiin. Viimekaudella kuitenkin sen verran tuli tunturiin kiivettyä, että sukset eivät varmasti käyttämättömiksi jää. Eli kuten etukäteen varovaisesti uskalsimme toivoa, saimme Ollin takuuseen menneiden vanhojen monojen hinnalla monojen lisäksi sukset! Lisäksi Venla löysi vielä ne luistelumonotkin murtsikkakamapörssistä 50 eurolla. Muutaman kerran joutui messukeskuksen automaatilla reissulla siis pyörähtämään!

WP_20151030_17_39_36_Pro

Tarjontaa pörssissä oli suhteellisen paljon jo perjantaina neljän jälkeen, jolloin paikan päälle saavuimme. Pääsääntöisesti hinnat vaihtelivat järkevässä kunnossa olevissa tuotteissa 15-200 euron välillä. Ollinkin uudet vanhat monot olivat varmaan vaan olleet sopimattomat aikaisemmalle omistajalle. Oma kokemus on, että netin myyntipalstoilla kama ei niin helposti liiku, kun ei välttämättä pääse testaamaan käytettyjä juttuja ennen ostoa. Kiteytettynä kuitenkin SkiExpon kamapörssi on siitä metka paikka, että se tietääksemme on kaikkein paras laskukamojen kirppis Suomessa. Siksi onkin harmi, että sinne pääsee vain kerran vuodessa, siispä kannattaa tehdä jo tilaa kalenteriin ensi vuodelle! 😀

WP_20151030_17_35_55_Pro (2)

Ostoksia. Tällaiseen paikkaan päästyään todellisuudentajun hämärtymisestä kertoo se, että kukaan porukastamme ei tullut ajatelleeksi ostoksia tehdessään, kuinka 5 henkeä uusine suksineen ja monoineen mahtuu autoon kotimatkalle! No, tiukkaa teki, mutta mahduttiin 😀

Syy numero 2: laskupaikkojen esittelypisteet

Perjantaina porukkaa ei vielä ihan kauhesti ollut liikenteessä, joten hiihtokeskusten pisteillä oli ihan mahdollista jopa henk.koht. keskustella eri tyyppien kaa. Kolin ständillä nähtiin tuttuja ja kuultiin, että rinteet pyritään aukasemaan jo itsenäisyyspäiväksi, eli vain kuukauden päästä! Kolin rinteet on tehnyt lookkiinsa myös pienen kasvojen kohotuksen; uudessa ilmeessä tuodaan esiin Kolin pitkää historiaa ja pohjois-karjalaisuutta. Ihan tervetullut muutos!

WP_20151030_18_02_51_Pro

Ruotsi-osastolla kierrellessä vähän arvottiin, mitä kieltä tässä nyt kuuluu puhua, mutta yhteisen kielen löydyttyä juttu luisti hyvin. Erityisen kiinnostuneita oltiin Viikkarin tarjouksista, koska laivaa saatetaan tarvita naapuriin päin matkatessa yllättävän piakkoinkin. Mitään erityistä ei kuitenkaan bongattu järkeville ajankohdille. Kiva kuitenkin kun pohjois-ruotsin vähän vähemmän tunnetut kohteetkin olivat näkyvillä, kun itsekin voi viimevuotisten kokemusten perusteella suositella Hemavan-Tärnabytä, sekä ehdottomasti myös keväinen Riksgränsen ja Björkliden kiinnostais ihan kunnon vierailunkin osalta!

20151030_180945

Syy numero 3: messutarjoukset ja -kilpailut

Jokaisilta messuiltahan löytyy jos minkinlaisia tarjouksia ja kilpailuja, mutta SkiExpoilla ne liittyvät rakkaaseen lajiin, joten niihin suhtautuu ihan eri tavalla kuin imuritarjouksiin. Varsinkin jos aikeissa on ollut lähteä tulevana kautena jonnekin tiettyyn kotimaan tai ulkomaan keskukseen, niin näiltä messuilta saa mukavasti mielikuvia ja hinnanalennuksia tuleviin reissuihin. Melkein jokaiselta pisteeltä oli joku tarjous bongattavissa. Ja tottakai eri laskumerkit vaatteineen ja ja muine laskukamoineen ovat näyttävästi esillä, ja taisipa melkein joka tuotteessa olla jonkin sortin ale menossa, jollaisia muualta ei vielä tässä vaiheessa kautta juuri löydä. Ja eipä tuota yhtään vaivaa nähnyt täytellä kilpailukuponkeja siinä muun höpöttelyn ohella, vaikkei voittosoittoja ole vielä kuulunutkaan… 😉

20151030_183120

WP_20151030_19_01_50_Pro

Kerittiin pyörähtää DigiExpoillakin testaa uutta Star Wars Battlefronttia, vaikka aikataulu melko tiukka olikin. Ensi vuonna vois pyrkiä siihen, että pääsis paikalle parinakin päivänä!

Ja vielä: meininki!

Ja sehän oli hyvä kuten ootettiinkin! Tosin pieni miinus siitä, että monet esittelijät lähtivät menemään jo hyvissä ajoin ennen kasia, joten meidän ilta jäi vähän vajaaksi. Toki ymmärtää, sillä edessä oli vielä pitkä viikonloppu! Vielä parempaa fiilistä oli tarjolla varmasti erityisesti lauantaina, jolloin lavalla olisi ollut JVG ja paljon mielenkiintoisia haastatteluita.

20151030_174756

WP_20151030_18_05_19_Pro

Hyvä reissu, ja aarteita saatiin haalittua enemmän kuin uskallettiin toivoakaan. Nyt vaan ootellaan, että päästään mäkeen testaamaan!

-O&V

Lumen lumoissa Instagramissa ja Facebookissa.

Kommentoi

HiihtoExpon tärpätit ja pari lippua jakoon!

Julkaistu: 27.10.2015

No niin! Vaikka syksykin on ihan kaunista aikaa, laskukuume alkaa ihan toden teolla nousta täälläkin päässä, kun SkiExpo lähestyy ja ensi talven kuviot muutenkin alkavat pikkuhiljaa hioutua. Talven kaipuuta nostattaa erityisesti kelien viileneminen ja iltojen pimeneminen sekä viime talven laskuklippien kuolaus, samoin kuin tulevan talven reissujen suunnittelu!

WP_20151017_16_08_43_Pro (2)

Viime vuonna universumi oli vähän meidän messuaikeita vastaan, mutta tänä vuonna olisi nyt ihan tosissaan tarkotus päästä pyörähtämään SkiExpojen ihmeellisessä maailmassa hakemassa vielä lisää hönkää ensi kauteen! HiihtoExpojen ekakertalaisena ei oikein osata ihan odottaa, mitä vastassa on, mutta vatsan pohjaa oikein kutittelee ajatus siitä, että pääsee ihan kunnolla tsekkailemaan suuurkaupungin sykkeeseen laskukansan kokoontumismeininkejä. Oma vierailupäivä tulee olemaan näillä näkymin perjantai, ja tässäpä meidän tärpit siihen, mitä exposta oikein lähdemme ensisijaisesti hakemaan!

1. Kamapörssi – käytettyä, hyväkuntoista laskukamaa!

Tämän puolesta on hyvä, että ollaan jo perjantaina liikkeellä, sillä huhujen mukaan nopeat syövät hitaat. Ollille vois katsella monoja, sillä vuosi sitten hankittujen monojen kanssa kävi vähän hassusti sillä tavalla, että ne meni rikki, eikä Salomon ”osannut” niitä korjata. Vaihtoehtona on joko rahat takas, tai samanlaiset tilalle. Ei haittais, jos tässä rytäkässä vähän jopa säästäisi rahaa! Myös lautoja vähän kutkuttaa tsekkailla, siltä varalta, jos viime kaudella alkanut lautainnostus jatkuu. Murtsikkaosastollakin pitää pyörähtää, jos löytyis uudet luistelumonot Venlalle. Pitää kuitenkin koittaa pitää pää kylmänä, jottei lähde ostelut lapasesta. Toisaalta, sitä pelkoa ei varmaan ole, koska jos ei oo rahaa, ei voi ostaa. 😀

2. Ruotsi-osasto

Meillä kun nyt tää innostus rakasta naapurimaata kohtaan edelleen jatkuu, niin Ruotsin keskusten esittelyt SkiExpoilla kiinnostaa erityisesti. Etenkin kun vähän taas ajatus on kulkenut sinne suuntaan, että jo tämän vuoden puolella ois ohjelmassa seuraava valloitus länteen päin. 😉 Kiva ois päästä vähän juttelemaan niitten tyyppien kaa, ketkä keskuksistaan eniten ehkä tietää, ja kuulla jotain vinkkejä tohon joulun aikaankin liittyen, vaikkakaan mikään suunnittelemistamme keskuksista ei mukana olekaan. Kiva kuitenkin muutenkin tutustua Ruotsin tarjontaan tällaisesta messu-näkökulmasta, joka kuitenkin eroaa aika paljon varmasti siitä, mitä netin syövereissä ajatutuu itse tutkimaan. Medialle olisi tarjolla myös Ruotsin keskusten oma esitttelytilaisuus, mutta ajankohta on sen verran aikainen, että ei varmaan selvitä täältä asti vielä siihen, vaikka kiinnostusta olisikin!

3. Kilipailut!

Jos vaikka onni potkaisisi opiskelijaa ja voitettaiskin jostain arvonnasta joku laskureissu tai välineitä tai moottorikelkka tai auto tai rahaa tai… Messuilla kun yleensä arvontoja ja kilpailuja riittää. Hehe. Tarjolla tänä vuonna ainakin pari Ruottin reissua, Sallan reissu ja muuta mukavaa! Eihän sitä koskaan voi voittaa, jos ei edes osallistu. 😀

Kyllähän tuolla expoissa varmasti kaikkea muutakin mukavaa on, esim. Rail Jami -kilpailut kiinnostaa, jos mukana ois kiinnostavia tyyppejä ja näyttävää meininkiä, samoin kaikkia välineuutuuksia voi aina mennä kuolaamaan. Samalla tulee varmaan pyörähdettyä myös BoardExpossa haistelemassa lautailumeininkejä ja DigiExpossa tsekkailemassa erityisesti uusia pelejä ynnä muuta, kun samalla lipulla kerta pääsee! Ehkäpä siis Expoilla törmäillään! Meitä on aika vaikea olla tunnistamatta… joten saa moikata! 😀

HOX! Mekin arvomme SkiExpoille liput, joilla sinä ja aveccisi pääsette messuille 30.10.-1.11.! Kilpailuun voit osallistua kommentoimalla tämän postauksen alle, mikä messuilla kiinnostaa! Aikaa osallistua on torstaihin 29.10. klo 16 asti, jonka jälkeen pistämme voittajalle s-postitse lisätiedot. Tsekkaa siis mailisi torstaina alkuillasta! Samalla lipulla pääsee siis myös BoardExpoon, DigiExpoon ja Lätkä&SäbäExpoon.

Messumeininkejä odotellen,

Venla ja Olli

WP_20151017_15_08_28_Pro (2)

76 kommenttia

Polkujuoksua ohutpohjilla: vinkkejä aloittelijoille!

Julkaistu: 13.10.2015

Nyt vielä vähän lumettomien kelien juttua! Mekin palailtiin taas viime kesänä tämän huippuhauskan (ja kaikesta päätellen tällä hetkellä supertrendikkään) lajin pariin, josta innostuttiin ohutpohjakenkiin tutustumisen myötä jo vuosia sitten, mutta joka laiskuudesta johtuen on jäänyt melko vähälle viime vuosina. Juokseminen houkutti nyt jopa niinkin paljon, että tuli parit paikalliset maastohölkkäkisatkin vedettyä ihan kunnialla maaliin asti (sijoituksista sen enempää mainitsematta). Samoin lajiin soveltuvia kenkiä on tullut osteltua taas vähän ehkä liiankin kanssa. 😉

WP_20150815_17_52_18_Pro

Erityisesti paljasjalkakengillä poluilla viilettäessä on sitä jotain, mikä saa aikaan jopa tuon maagisen flown hyvinkin helposti, ja samalla kunto kohoaa yllättävän tehokkaasti vaihtelevassa maastossa. Suurin haaste lajissa meidän mielestämme on se poluille vääntäytyminen, mikä etenkin kaupungista käsin aiheuttaa usein pelkkää juoksuhaaveilua. Asfaltille kun ei kiinnosta lähteä jalkojaan hajottamaan. Kesän aikana kuitenkin ”muutamia” (voi tulkita kuinka haluaa) kertoja poluille taas eksyneenä ajattelimme jakaa minimalistisesta juoksemisesta kiinnostuneille muutaman vinkin lajin aloittamiseen omien kokemustemme ja hyväksi havaitsemiemme välineiden pohjalta. Jos ei enää tänä syksynä innosta, niin ens keväänä sitten valmiina metsään!

IMG-20150623-WA0004

Tää on kyllä jo lähempänä tietä ku polkua…

1. Hanki sopivat ohutpohjakengät kohtuu hinnalla

Näin syksyllä juoksukenkiäkin saa usein hyvillä alehinnoilla. Ohutpohjakenkien vakiohinnat ovat aika korkeita, joten hintoja kannattaa ehdottomasti vertailla, sillä säästää voi hyvinkin jopa -70%! Kannattaa tsekata meidän vakio-kenkäostopaikka CDON.com, jossa esimerkiksi Vibramin paljasjalkakenkiä on melkein aina hyvällä alella. Netistä tilatessa koon kanssa saa olla aika tarkkana, mutta ainahan nuo voi palauttaa jos eivät sovi. Meillä on käynyt muutaman kerran näin, sillä samankin merkkisissä kengissä eri malleissa koot saattavat vaihdella. Barefoot-kenkiä on nykyään melko moneen lähtöön, joten vähän alempana lisää esiteltynä muutamia erilaisia vaihtoehtoja, mitä itse omistamme.

2. Opettele oikea juoksutekniikka

Kun kengät on hankittu, kannattaa tsekata vaikka netistä muutama video (esim. TÄMÄ) tai artikkeli koskien paljasjalkajuoksua, jos se ei aiemmin ole itselle tuttua. Ohutpohjakengillä (pehmeämmälläkin alustalla) kanta edellä tapahtuva juokseminen ei ole millään tasolla ideaalia, sillä kantapäät kipeytyvät ja tärähdykset aiheuttavat polvi-, nilkka- sekä lonkkaongelmia, jotka ovat yleisiä normilenkkareillakin juoksijoilla. Päkiäjuoksussa tai keskijalka-juoksussa kantapään sijaan ensimmäisenä maahan tulee päkiä ja jalan keskiosa, jonka kautta paino rullataan käymään kantapäällä ja koko jalalla. Näin iskut vaimentuvat luonnostaan ja oikeat lihakset jaloissa vahvistuvat. Päkiäjuoksu on muutenkin keveämpää ja ketterämpää poluilla. Barefoottauksessahan on tarkoitus löytää se ihmiselle mahdollisimman luonnollinen juoksutyyli. Hyviä teesejä päkiäjuoksun hyödyistä täällä, tosin tästäkin aiheesta löytyy teesejä sekä puolesta että vastaan. Itse liputamme päkiäjuoksua nimenomaan barefoottaukseen ja poluilla.

WP_20150815_17_42_40_Pro

Olli askeltaa.

3. Aloita varovasti!

Paljasjalkajuoksu kannattaa aloitella varovasti, sillä vaikka juoksua olisikin harrastanut enemmän, uusi juoksutekniikka ja uudenlaiset kengät rasittaa taas aivan uusia lihaksia ja jalanosia. Suosittelemme lyhyempiä lenkkejä aluksi, jolloin kannattaa keskittyä nimenomaan oikealla tekniikalla juoksemiseen, joka ei välttämättä tule aivan luonnostaan. Itsehän innostuttuamme ei taas tajuttu jarrutella yhtään, vaan parin pidemmän polkulenkin jälkeen lähettiin jo hölkkäkisoihin vielä melko hc-barefooteilla vetämään. Tuloksena siitä Venla ei pystynyt ottamaan pariin viikkoon paria juoksuaskelta enempää penikoiden kipeytymisen takia, joten tällaiset äkilliset repäisyt kannattaa ehkä jättää väliin. 😉 Paljasjalkajuoksu saattaa rasittaa polvien sijasta enemmän pohkeita ja akillesjänteitä, mutta rauhallisella lajiin tutustumisella pahemmat ongelmat voi välttää ja nauttia siitä saamistaan positiivisista tuloksista. Tässä esimerkkinä eräät tutkimustulokset päkiä- ja paljasjalkajuoksun hyödyistä (ja haitoista).

4. Hyödynnä erilaisia polkuja

Jos lähistöltä ei löydy tuttuja polkuja, niin pururadat ja metsäkoneurat käyvät mainiosti myös. Toki ihan oikeilta poluilta saa enemmän fiilistä, kun touhuun joutuu keskittymään aivan eri tavalla väistellessään juuria, kiviä ja risuja. Myös nimenomaan paljasjalkajuoksemisessa parasta on mahdollisimman vaihteleva maasto ja epätasainen maa, jotta jalalle tulee monipuolista liikettä. Tällöin lihasten ja eri jalan osien kipeytyminenkin on huomattavasti minimaalisempaa, kun rasitusta ei tule vain tietyille lihaksille vaan monipuolisesti koko jalalle ja muulle keholle. Myös tasapaino ja koko kehon hallinta paranee.

WP_20150815_17_38_54_Pro

Tällaiset polut on parhaita!

Kenkävinkkejä: 

Melkein mitkä tahansa ohutpohjakengät soveltuvat juoksemiseen poluilla, mutta kenkiä on nykyään niin paljon eri tyylisiä, että voi olla vaikea hahmottaa, millaiset kengät juuri itse haluaa. Siksi meilläkin on monia erilaisia, joissa jokaisessa juoksufiilis on hyvin erilainen. Mielestämme kenkiä on myös hyvä vaihdella välillä, jotten tietynlainen juokseminen rasita mitään jalan osaa liikaa. Alla esittelemme hieman omistamiamme kenkiä sen mukaan, minkä tasoisen paljasjalkafiiliksen kengällä saa aikaan. Tässä omassa hienossa jaottelussamme basic ei suuresti eroa muista polkulenkkareista pohjan paksuudessa, advanced on jo selvästi ohutpohjakenkä ja extremellä pääsee jo melko todelliseen barefoot-tuntumaan.

IMG-20150623-WA0002

Taso 1: Basic

Meidän kenkäperheen uusin tulokas on Inov-8 Trailroc 245. Kyseessä on minimalistinen polkujuoksukenkä hyvällä pohjakuviolla, joka soveltuu vähän paksumman pohjan ansiosta myös vähän kovemmille alustoille tai kosteampaan maastoon. Kengässä on ihan hyvä tuntuma maahan, mutta ihan paljasjalkafiilistä kengällä ei saa, eikä kyseessä olekaan varsinainen ohutpohjakenkä. Kenkää on saatavilla myös ns. zero-droppina (meidän versiossa 3mm), joten turhaa koroketta kannassa ei ole, ja tämä nimenomainen kenkä on voittanutkin monia polkulenkkari-testejä (lue lisää). Kenkä sopii monipuolisiin maastoihin ja käyttöön, joten tämä on erittäin hyvä valinta perus metsäjuoksukengäksi ja etenkin pidemmille lenkeille. Ja jos paljasjalkailu ei sinällään innosta, niin nämä kengät soveltuu myös perinteisten kenkien puolesta liputtaville tai aloitteleville barefoottaajille ohutpohjien rinnalle. We like!

wp_20151012_17_14_04_pro

Taso 2: Advanced

Jos haluaa tutustua vähän enemmän paljasjalkafiilikseen, tarkoituksena on steppailla ihan oikeilla ohutpohjakengillä. Näitä löytyy monelta merkiltä nykyään; Inov-8:n lisäksi varsinaisia barefoot-kenkiä valmistaa ainakin Merrel, Vibram, Vivobarefoot ja Feelmax. Inovin, Vibramin ja Merrelin kengissä yleisesti ottaen pohjaa on kuitenkin sen verran, ettei jokainen käpy tunnu näiden kenkien läpi ylivoimaiselta. Ja kaikenlaisten roskien väistelyn sijaan juoksemiseen keskittyminen onnistuu myös aloittelevalta barefoottaajalta.

Omassa käytössä ovat kuluneet erityisesti Vibramin Fivefingersit, joista Venlalla on nauhallinen Speed-malli vakiokäytössä. Fivefingersit ovat tuntumaltaan todella hyvät ja ketterät, joskin vaativat hieman totuttelua varpaiden erottelun ansiosta. Totuttelun jälkeen ei kuitenkaan haluaisi vaihtaa pois! Speedeissä hyvä puoli on nauhat, jotka eivät koskaan petä, sekä hieman tilavampi lesti ja säätövara moneen muuhun malliin verrattuna. Polkujuoksuun erityisesti suunniteltu Spyriddon malli taas on pohjakuvioltaan tarttuvampi ja muutoinkin hieman Speediä tukevampi, mutta koon kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä saman kokoinen kenkä on huomattavasti Speed-mallia napakampi. Olli omistaa Spyriddonit, mutta ne ovat aavistuksen liian pienet, joten ovat jääneet hyllyyn pölyttymään. Speed-malli tosin on nähtävästi poistumassa mallistosta, joten näitä saattaisi nyt saada hyvälläkin alella! Ainoa huono puoli Fivefingerseissä on veden-imevyys, sillä vähänkin kosteassa maastossa vesi tulee varpaiden välistä heti läpi. Muuten nämä ovat aivan ehdottomat! Malleja löytyy nykyään joka lähtöön, osa suunniteltu kosteammallekin keleille.

WP_20150620_14_14_46_Pro

Viisivarpaiset Paha-Kolilla!

Ollilla kesän aikana poluilla käytössä oli jokapaikan ohutpohjakenkä Inov-8:lta (Bare-XF). Kenkä on hyvin hengittävä ja siinä on mukavasti tilaa päkiälle ja varpaille. Inovilla on kengissään oma patentoitu päkiä-flex-systeemi (meta-flex), joka helpottaa päkiäjuoksemista mukavasti. Näiden kenkien tarrakiinnitys ei tosin ole toimivimmasta päästä juoksulenkeillä, saattavat aueta kesken kaiken. Nämä kengät Olli löysi Prisman huippualesta 40 eurolla. Malli on kaiteti vanha, ja uusissa malleissa tarroja ei näytä enää olevan. Pohja on melko sliksi, mutta ei ole menoa haitannut. Näitä kenkiä Olli käyttää ihan vakiona päivittäin, vaikka ne on tehty varsinaisesti fitness-käyttöön.

WP_20150806_17_52_42_Pro

Ollilla (oikealla) paljasjalkatossut käytössä kesällä Riikan reissulla.

Taso 3: Extreme

Jos halajaa ihan kunnon paljasjalkakokemusta, kuitenkin turvallisesti sopivalla suojalla, suosittelemme kokeilemaan Feelmaxin tai Vivobarefootin barefoot-kenkiä. Meillä kokemusta on Vivobarefootin Evo:sta sekä Feelmaxin vanhoista Panka- tossuista sekä Osma 4 juoksukengästä.

Vivobarefootin Evo Pure on tarkoitettu ehkä ennemmin muualle kuin poluille, mutta Venla on tykännyt niillä juosta metsässäkin. Kenkä muistuttaa enemmän tossua, kuitenkin kulumattomalla ja jämäkästä materiaalista valmistetulla pohjalla. Lesti on mukavan leveä, joten varpailla on tilaa olla luonnollisessa asennossaan. Näissä kengissä ei mielellään asfaltilla eikä varsinkaan soratiellä juokse, sillä tuntuma maahan on todellinen ja terävät kivet tuntuu läpi varmasti. Näillä juoksiessa saa todella olla tarkkana mihinkä jalkansa astuu ja millä voimalla, joten keskittyminen on oltava huipussaan. Paljasjalkajuoksutekniikka pitää myös olla aika hyvin sisäistetty, kun näillä lähtee lenkkipoluille! Kokemus on kuitenkin todella kevyt ja upea, joten Venla suosittelee! Feelmaxeissa fiilis on melko samanlainen, tosin uudemmat mallit eivät ole enää aivan niin tossumaisen näköisiä eivätkä oloisia vanhoihin verrattuna. Venlan veljellä on ollut käytössään Osma 4 juoksukenkä, joka on toiminut pidemmilläkin polkulenkeillä mainiosti.

WP_20150723_18_56_35_Pro

Vivon tossut jalassa! Älymukavat.

Tässäpä tuli nyt kirjoitettua kunnon tietopläjäys! Toivottavasti joku tämän pohjalta innostuu tutustumaan ohutpohjakenkien ihmeelliseen maailmaan. Meillä nämä ovat kyllä ihan ehdottomasti vakiinnuttaneet paikkansa jokapäiväisessä käytössä juoksemisen lisäksi. Seuraavaksi hankinnaksi Ollia himottaa Feelmaxin Kuuva 3 outdoor- ja vaelluskenkä, joka pitäisi jalat kuivana myös märemmissä olosuhteissa. Hinta vain taitaa vielä olla hieman liian suolainen… 😉 Kommentoikaahan alle, jos jollain on omia kokemuksia barefoottailusta ja hyvistä ohutpohjakengistä!

-V&O

(Lumen lumoissa Instagramissa @lumenlumoissa ja Facebookissa täällä!)

Kommentoi

Vaarojen kävelymaratooni

Julkaistu: 28.9.2015

Joskus on kiva vähän testata itteensä. Tutkiskella miltä tuntuu koetella omia rajoja kestävyydessä. Missä kunnossa on? Kuinka paljon jaksaa? Kuinka koville ottaa? Mihin sattuu? Kuinka hyvin sen kestää? Millanen fiilis siitä tulee?

WP_20150723_20_41_11_Pro

Ei nyt puhuta mistään ultrajuoksuista tai edes maratooneista, koska ne on asia erikseen. Niihin pitää (ainakin yleisesti ottaen) treenata aika pitkäjänteisesti ja valmistautua hyvin. Meille, satunnaistreenaajille, tällainen sopiva testaus oli, joillekin trailrunnereille ehkä Vaarojen maratonistakin tuttu, Kolin Herajärvenkierros 43 km yhdessä yössä kävellen. Kevyillä kantamuksilla ja pelkillä eväspausseilla reissu on aivan erilainen kuin rinkkojen kanssa ja yöpymällä. Molemmissa on omat haasteensa ja hauskuutensa.

WP_20150723_20_42_44_Pro (2)

Edellisen kerran samanlaisen tempauksen teimme kuusi vuotta sitten Ollin ollessa ensimmäistä kesää Kolin maisemissa. Ollille se taisi olla aikamoinen tervetulotoivotus Venlan perheeseen, mutta pienellä kannustuksella (painostuksella?) se tuli ihan kunniakkaasti meidän molempien osalta suoritettua. Tänä kesänä meidän sitten piti kokeilla samaa uudestaan, tarkoituksena vähän vertailla, kuinka on fyysinen ja psyykkinen kestävyys parantunut  (tai huonontunut) tässä vuosien saatossa.

WP_20150723_20_15_49_Pro

Ajankohtana oli heinäkuun loppupuoli. Lähtö tapahtui puoli viiden aikaan illalla ja takaisin oltiin seiskan jälkeen aamulla, joten reissussa meni vajaa 15 tuntia eli kestoltaan suunnilleen saman verran kuin edelliselläkin kerralla. Tällä kertaa reissun huonona puolena oli tosiaan märkä keli ja pari-kolme tuntia melko pimeää talsimista yön pikkutunneilla. Ei nähty auringonnousuakaan, joka edelliseltä kerralta jäi upeana mieleen Pikku-Mäkrältä katsottuna. Tällä kertaa aamulla vastassa oli sumupilvi.

WP_20150724_06_22_18_Pro

Kuuden jälkeen aamulla Vesivaaralla. Loppu häämöttää.

Kierros meni ehkä helpommin kuin odotettiinkaan. Vasta 25 km:n jälkeen alkoi jalka painaa toden teolla ja 32 km:n kohdalla oli ehkä väsymyksen suhteen henkisesti raskaimmat hetket. Viimesillä kilsoilla joka paikassa tuntui fyysisesti pahalta, mutta lopun häämöttäessä sen kestää aina yllättävän hyvin ja lisäpuhtia löytyy. Edellisen kerran muistot olivat kuitenkin paljon tuskallisemmat, kuin mitä tällä kerralla koettiin. Tästä ehkä voisi siis päätellä, että henkistä ja fyysistäkin kehitystä on tapahtunut. Aikuistumistako kenties? Ainakin valmistauduttiin reissuun paremmin, sekä vaatetuksen että eväiden suhteen. Asiaan toki vaikutti sekin, että edelliskerralla päätös lähtöön tehtiin tuntia ennen, nyt oltiin kuitenkin suunniteltu koko kesä, ainakin ajatustasolla.

WP_20150723_20_24_24_Pro

Ihan hauska reissu oli, eikä tästä kerrasta jäänyt kovin negatiivisia muistoja, eikä edes pahoja rakkoja. Sen verran toki joissakin paikoissa tuntui, että kovin paljoa pidempään ei olisi pystynyt tällä kertaa jatkamaan. Tällaiseen reissuun lisäraskauden tekee erityisesti se, että joutuu valvomaan yön yli. Ehkä ensi kesänä sitten koko kierros, eli noin 66 km. Onneksi ei tällä kertaa oltu niin ahneita, että oltaisiin sitä lähdetty yrittämään, vaikka vähän ajatus kutkuttelikin mieltä. Kyllä sitä sai ihan tyytyväinen joka tapauksessa olla itseensä ja suoritukseensa. Ja parasta tässä kaikessa oli se, kun sai suihkun jälkeen sukeltaa kaikkensa antaneena peiton alle ja krooh pyyh… Aika harvoin voi niin paljon arvostaa tällaisia perusasioita, kuin sen jälkeen kun on tehnyt jotain itselleen hieman extremeä.

Suosittelemme silloin tällöin kokeilemaan jotain vastaavaa! Myös ”virallisen” Vaarojen maratonin voi suorittaa tähän samaan tapaan retkisarjassa, tosin se reissu tehdään päiväsaikaan.

– O&V

WP_20150723_19_04_08_Pro

Nää lampaat on samaa mieltä!

Kommentoi

Kesä hoi älä jätä

Julkaistu: 28.8.2015

Long time no see! Nyt täytyy myöntää, että on lomailu vienyt kirjaimellisesti mennessään. Mökillä on hurahtanut varmaan kolme-neljä viikkoa, jossain muualla loput. Ulkomaillekin oli pakko päästä, kun kesä vaan lykkäsi saapumistaan, joten kävästiin paremman puutteessa Riikassa. Ei ollut ollenkaan hassumpi ratkaisu. Joensuussa ei olla oikeen viihdytty, Ilosaarirokki-viikkoa lukuunottamatta. Kassi-elämää siis isoimmilta osin koko kesä; eikä valittamista! Etenkin kun se kesä vihdoin saapui, on tässä nautittu jo muutama viikko auringosta täysin siemauksin, ja samalla palailtu pikkuhiljaa arkeen.

WP_20150825_15_47_49_Pro (2)

IMG-20150810-WA0005

Kaikista (paljon mistään) kesätouhuista ei ole jaksanut kirjoitella, joten tässäpä kuvakoostetta, joka koostuu lähinnä pohjois-karjalasta. Vaikka säätkään ei ennen tätä elokuun loppua kummoisia olleet, niin silti on tuntunut typerältä istua sisällä koneen kanssa, vaikka kirjoiteltavaa olisikin ollut roppakaupalla. Kuvia on tullut napsittua sitten senkin edestä. Enjoy!

WP_20150621_21_40_42_Pro (2)

Vuoden pisin päivä.

IMG-20150623-WA0002

Innostuttiin taas polkujuoksusta ohutpohjilla!

WP_20150619_18_15_35_Pro (2)

WP_20150619_22_40_37_Pro (2)

Jussi.

WP_20150722_21_50_17_Pro (2)

Ah näitä tyyniä melontakelejä.

WP_20150627_16_29_07_Pro

WP_20150628_13_43_44_Pro

Käytiin jopa kylän hölkkäkisoissa!

WP_20150621_23_16_39_Pro (2)

WP_20150629_14_48_25_Pro

WP_20150620_14_22_01_Pro (2)

Pahakolilla.

WP_20150627_23_11_38_Pro

Tänä kesänä riitti kauniita auringonlaskuja.

WP_20150615_21_00_56_Pro

Skumppaa.

WP_20150625_14_46_26_Pro

Ammattilainen asialla. Terassikin väänneettiin!

WP_20150616_02_50_19_Pro

Koli kesäkuisena aamuyönä.

WP_20150629_13_44_33_Pro

Näitä päivii oli ainaki kaks! Ja onneks pari lisääkin 🙂

WP_20150719_19_45_27_Pro

Kuva kertoo.

WP_20150723_20_15_49_Pro

Mustikoita ja patikointia. Tänä kesänä toteutettiin taas Herajärven kierros (n.42km) yhdessä yössä! Kylhän se meni.

P7271648 (2)

Ja vaikka säät oli mitä oli, ostettiin vesisukset ja päästiin vähä kruisailemaankin! Nää kuvat on aika eeppisiä, kuvaajana Olli.

P7271614 (3)

P7271650 (2)

P7271640 (2)

Huikee kesä takana, joten pitäs taas olla virtaa talven varalle! Tässä syksyn tullessa pitää kirjotella vähän tarkemmin muutamasta kesäisemmästä mielen päällä kutkuttelevasta aiheesta, joten postauksia siis tulossa jatkossa taas vähän tiheämmin. 😉

Kiitollisina elokuun kesästä,

Ventsku ja Ollikolli

Ps. Meitä saa seurata Instagramissa @lumenlumoissa, jonne päivitellään kuvailuja vähän useemmin! Pysytte kärryillä, missä ja miten mennään. 😀

WP_20150615_15_06_35_Pro (2)

Kommentoi

Sähkömaastopyöräilyä – huippu-urheilijan voimat kaupan päälle

Julkaistu: 09.7.2015

Minulla on ollut laadukas maastopyörä ajossa noin 8 vuotta, jolla silloin tällöin olen metsäpoluille eksynyt ja nauttinutkin siitä kovasti. Jotenkin se on vaan jäänyt, vaikka mahdollisuuksia metsäajoon olisi ollut enemmän kuin useasti. Ja varsinkin nyt kun tämä rakas maastopyörä vietiin kotipihasta maaliskuussa, niin pyöräilyt ovat jääneet vähemmälle, jäljellä ainoastaan mummomankelilla pakolliset koulumatkat.

20150611_125651

Tuolla kesäkuun alun Vuokatin reissullamme kaveri otti mukaan kaksi sähköavusteista maastopyörää omien avustamattomien pyöriensä lisäksi ja hullaannuin lajista ihan täysin! Kun pääsee ensimmäistä kertaa sellaisen ratsaille, laittaa täyden avustuksen silmään ja painaa kaasua, eli sitä jalkaa polkimella, niin kyllä muuten lähtee! On vaikeaa yrittää kuvailla sitä tunnetta, kun omat voimat ikään kuin triplaantuvat laadukkaan sähköpyörän selässä. Niimpä vain sanon, että hoida itsesi sellaiseen tilanteeseen, että pääset sellaista testaamaan 🙂

20150531_141930

Venlakin kokeili sähköilyä.

Ajelin Vuokatissa sähköpyörällä melkein joka päivä tunnin parin lenkin, ja näin oikeasti aika kehnokuntoisena ne menivät sähkön avulla varsin vauhdikkaasti, mutta silti kevyesti. Nimittäin sellaisella pääsee mäen ylös tarvittaessa hikoilematta, tai sitten hien virratessa todella kovaa. Sähköpyöräily etenkin maastossa herättää paljon tuntemuksia sekä puolesta että vastaan, ja suhteellisen uutena harrastuksena siitä tulisikin keskustella enemmän, jotta suuremmilta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.

20150531_103535

Vuokatin rinteet ylös polkiessa tuli kuuma.

Lain mukaan Suomessa rekisteröimätön sähköpyörä saa olla maks 250 watin tehoinen ja avustaa 25 km/h nopeuteen asti, jonka jälkeen nopeus riippuu täysin käytetyn kauramoottorin tehosta. Mitä tuo sitten tarkoittaa, niin esimerkiksi huippumaantiepyöräilijöiden teho on luokkaa 300-400 W tunnin kilpailussa, eli sunnuntaisuharille tuo sähköllä saatava 250 W lisäteho antaa parin tunnin lenkille mukaan huippu-urheilijan voimat ja siltä se tuntuukin kun sitä vain jaksaa ja jaksaa polkea 🙂 Hinnat yleisesti tehdasrakenteisissa sähkömaastopyörissä on 2000-5000 euroa riippuen osista ja hintoihin toki toivoisi pudotusta, mutta kaikkihan on aina suhteellista. Joku säästäisi vuoden parin työmatkojen bensoissa (puhumattakaan muista auton kuluista) tuollaisen itselleen.

20150612_134806bosch

Akku ja moottori Boschin käsialaa.

Vuokatin reissun jälkeen kävin kuopiossa muutaman päivän ajamassa samalla vehkeellä kuin Vuokatissa, eli Trekin valmistamalla, 5000 euron ohjehinnalla olevalla 21 kiloisella täysjoustolla. Halusin Puijon mäissä ja metsissä suoritetun ajopäivän päätteeksi testata, miten sähköavusteisuus näkyy jyrkässä ylämäkiajossa. Kaverini, joka harrastaa viikottain runsaasti maastopyöräilyä ja osallistuu Tahkon MTB:ihin yms. suostui kilpakumppaniksi, kun lähdimme kiitämään Antikkalan hissikuilua ylöspäin, minä Trekillä ja hän omalla 14 kiloisella täysjoustollaan. Sähköllä aika oli 2 minuuttia 25 sekuntia ja kauralla 4:45, jonka kuljettaja kaatui maahan puolikuolleena kaikkensa antaneena. Trekin kanssa hyvä että hengästyin edes. Joku päheempi polkija pääsisi ylös samalla pyörällä todennäköisesti lähempänä puoltatoista minuuttia.

20150613_124533

Kilpakumppanit mäen päällä.

Trekissä keulaan oli kiinnitetty moottorin ajotietokone, joka näytti runsaasti erilaisia tietoja ajamisesta, kuten nopeuden. Yksi tärkeä mittari oli moottorin sillä hetkellä antama avustus, ja esimerkiksi jyrkässä ylämäessä se oli nopeasti 100 prosentilla, vaikka nopeutta ei olisi ollut vielä edes maksimi 25km/h, eli tehot loppuivat kesken. Silloin ei auttanut muu kuin polkea itse voimakkaammin, siis jos halusi koventaa vauhtia. Kaikkeen 250 wattinen ei siis pysty, mutta aivan suunnaton hyöty siitä oli.

20150612_134746

Kiteytettynä sähköavusteisella maastopyörällä myös ylämäkien polkeminen on mukavaa, eikä tarvittaessa ollenkaan raskasta. Jos olet joskus harrastanut metsässä ajoa, niin ymmärrät kuinka ylämäet vievät päivän lenkin energiavarannoista valtavan osan ja niimpä sähkön avulla pystyt pidentämään lenkkiäsi ja lisäämään vauhtia huimasti. Ei pöllömpää siis! Avustuksen tehonkin pystyy napin painalluksella päättämään, eli sen mukaan minkä verran haluaa hikeentyä ja miten pitkälle haluaa päästä. Henkilökohtaisesti nautin avustuksen tuomasta polkemisen keveydestä, mutta sähköpyörällä saa tarvittaessa aivan samalla tavalla kunnon reenin aikaan kuin perus maastopyörällä. Itse vain päätät milloin rääkkäät itseäsi ja milloin et, vauhdista tinkimättä.

Kiitos Iikka Ahoselle sähköpyörien lainasta, kyllä kelpas! Ja lukija jos kiinnostuit sähköpyöräilystä, Kuopiossa pääset ihastelemaan ja testaamaan sähkömankeleita Iikan pyörävarikolla!

Pari linkkiä aiheesta kiinnostuneille:

Koeajoja samalla moottorilla, kuin testaamassani Trekissä.

Ammattiharrasteilijan näkemys sähköpyöräilyyn.

Relaa.comin kirjoitus aiheesta.

Terkuin Olli!

Kommentoi