Keski-Suomen pikku yllättäjä – Maarianrinteet

Viime viikon maanantaina vierailimme Pohjois-Savon syömmessä Kaavilla Maarianvaaran rinteillä ja mikä aarre metsän keskeltä löytyikään?! 2000-luvun alussa maineensa pahemman kerran ryvettänyt Maarianrinteet on kokenut mukavan muodonmuutoksen ja onkin nykyään oiva paikka kelle tahansa tutustua. Hintatasokin on nykymittapuulla erinomaisen halpa, esimerkiksi päivälippu vain 25 euroa. Matkaa Maarianvaaralle kertyy Kuopiosta noin 90km ja Joensuusta 60km. Sijainti on siis ihan jees, ainakin meille, mutta silti hiihtolomalaisia ei rinteistä löytynyt kuin kourallinen. Sääli! Toki myönnettäköön, että kyseessä oli eka kerta meillekin tälle kaudelle.

Parasta antia keskus tarjoaa hyvin profiloitujen rinteiden, harvennettujen metsien ja pikku parkin muodossa. Korkeuseroa mäistä löytyy kivat 140 metriä, jolla saadaan pisin rinne yli kilometrin mittaiseksi. Mäkiä löytyy muutamia, vihreästä mustaan, eli voisi melkeempä sanoa, että jokaiselle jotakin. Loivempaa toki on tarjolla enemmän. Mustan rinteen tekee mielenkiintoiseksi se, että se on kuulemma jätetty tarkoituksella hoitamattomaksi, mikä antaa puuteri- ja vapaalaskijoille makeaa mahan täydeltä uuden lumen aikaan. Harmiksi mustalle vievä siirtymähissi oli käynnillämme epäkunnossa (kuten taisi olla edelliselläkin käynnillä viime vuonna) ja jouduimme hiihtelemään hieman, mutta tulipahan samalla vähän hiki pintaan. Toki olisi suotavaa, että siirtymähissi olisi viimeistään ensi kaudella taas käytössä… 🙂

Takamaastoa.

Hurja ilmalento 😀

Laskettavaa metsää tosiaan löytyy vaikka millä mitalla, nimittäin turhat pajukot ja puskat on pääosin karsittu alueelta. Lumitilanne oli meidän kerralla vielä ihan ok, mutta suuremmilla ja pehmeämmillä nietoksilla metsät pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Nyt ne olivat melko laskettuja. Mukavia kumpareita ja pikku droppeja löytyi yllättävän paljon ja niitä uskalsikin avarassa maastossa laskea. Oma ja kanssalaskijoiden turvallisuus kannattaa toki huomioida ja pitää vauhdit kurissa, niin kuin aina offareilla (muistuttaa rinnepäivystäjä Olli;). Ens vuonna tavotteena on käydä Maarialla heti alkuvuodesta kunnon puuteriaikaan!

Maarianrinteiltä löytyy paljon mahdollisuuksia evästelyyn mm. siistin, uusitun kahvion (plussaa sohvista!) sekä parin ison laavun muodossa. Itsekkin liekittelimme alalaavulla pakolliset makkarat, toinen olisi löytynyt huipulta. Näimpä erityisesti perheiden viihtymiseen on panostettu. Myös stiigoja ja muita laskuvermeitä löytyy lapsille (ja lapsen mielisille) vapaaseen käyttöön ihan mukavan kokoiseen pulkkamäkeen. Vielä jos vanha kelkkamäki kunnostettaisiin stiigakäyttöön niin avot! Vink vink 😉

Makkarat liekittymässä.

Maarianrinteiltä ei siis oikeastaan puutu muuta kuin väki. Me ainakin ollaan Maarialla aina viihdytty hyvin, joten ihmetyttää, etteivät esimerkiksi Joensuulaiset ole keskusta oikeen löytäneet. Esimerkiksi Joensuun lähimäkeen, Mustavaaraan verrattuna Maarialla on huomattavasti enemmän laskettavaa koko perheelle, ja erityisesti muille kuin parkki-laskijoille, johon taas Mustavaara panostaa isolla kädellä. Ehkä Maarianrinteiden markkinoinnissakin on ollut puutteita, sillä emme ole keskuksen nimeen monessa paikassa törmänneet. Pitää tietty muistaa, että pikkukeskusten kokonaisbudjetti on kymmeniä ellei satoja kertoja pienempi kuin vaikkapa Savon alppien Tahkon. Pikku paikaksi Maaria on mainio ja yritystä löytyy, mainos-slogani voisikin hyvin olla vaikka ”tule, koe ja ylläty!” 🙂

Eipä tällä erää sen kummempia. Kuulumisia on lähiaikoina tulossa ainakin ampumahiihdon mm-kisahuumasta kun kerta tuossa naapurissa Kontiolahdella nyt ovat, sekä Ollin lautailukokeilusta! Ensikädentietoa Instagramissa @lumenlumoissa…

-Venla ja Olli