Mitä voi kokea porotilalla Kuusamossa?

Julkaistu: 30.12.2016

Moi moi moi! Miltei parin viikon Rukan lumiloma on taputeltu, ja paljon jäi reissusta kirjoiteltavaa. Nyt uuden uutukaisen vuoden kynnyksellä syvennytäänkin hetkeksi Kuusamon poroihin, ennen alamäki-painotteisempiin aiheisiin siirtymistä.

WP_20161221_12_24_00_Pro (2)

Saatiin nimittäin mahdollisuus hypätä mukaan Ruka Safariksen* järjestämälle retkelle Palosaaren poro- ja kalastustilalle. Näin päästiin vielä juuri ennen joulua ruokkimaan Petteriä ja kumppaneita aaton koitosta varten. Suoritettiimpa samalla poroajokortti, jos vaikka joskus pukin apulaiseksi innostuu pestautumaan, tai muuten vain kyseistä taitoa sattuu tarvitsemaan. 😉 Kyseessä oli meille eka kerta oikealla porotilalla, joten vierailu oli todella mielenkiintoinen, ja uutta faktaa poronhoidosta ja poroista tuli kyllä roppakaupalla.

20161221_121709

Samassa bussikyydissä matkusti kuuden britin ryhmä ja Ruka safariksella harjoittelussa olleet kaksi hollantilaista matkailualan opiskelijaa. Saapuessamme tilalle meitä oli vastassa aito poromies.  Aloitimme porojen ruokinnalla, jotta saimme tutustua näihin elikoihin heti lähemmin. Oli oikeasti jännää päästä aitaukseen kymmenen poron ympäröimäksi. Ne sarvet kun viuhuivat siinä aika tiuhaan. Meille kuitekin kerrottiin, että porot varovat osumasta niillä mihinkään, koska se ei kuulemma tunnu niistäkään mukavalta. Osumilta siis vältyttiin! Poronjäkälä nimensä mukaisesti oli niiden suurinta herkkua. Huomasimme nopeasti, kuinka persoja ne sille olivatkaan, söivät nimittäin enemmän kuin mielellään vaikka varastot tyhjiksi. Poro saattaakin talvella käyttää jopa 23 tuntia vuorokaudessa ruuan etsintään jos nietokset ovat tarpeeksi korkeat.

20161221_121624

20161221_121744

20161221_122505

Pääsimme tyttö-porojen aitaukseen, jotka kooltaan ja olemukseltaan olivat huomattavaksi uroksia sirompia ja pienisarvisempia.

Pakkanen ei meitä juurikaan kiusannut, joten siirryimme syöttämisestä suoraan pororekiajeluun. Reessä sai yhtäaikaa matkata kahdestaan tai lasten kanssa kolmestaan, ja brittien vuoron jälkeen koitti meidän eka porokyyti. Ja hauskaahan se oli! Saatiin vähän tuntumaa joulupukin menopeliin ja mukaan se poroajokortti. Tosin poroa oli melko helppo ohjastaa, sillä vauhti ei tässä tapauksessa päätä huimannut, eikä porokaan valmiilta rekiuralta karkuun lähtenyt. Poroilla kuulemma kuitenkin pääsee kovaakin, jos ne sille päälle sattuvat! Vähän esimakua nähtiin, kun yhdellä kiekalla poro vähän innostui pinkomaan kovempaa, ilmeisesti säikästäneenä äänekkämpää matkustajaa.

WP_20161221_12_37_40_Pro (2)

Ajoporot olivat uroksia komeine sarvineen.

20161221_123234

Ajo-opetusta.

WP_20161221_12_41_56_Pro

Maassa maan tavalla; lentolupaa ei saatu.

Britit alkoivat nollakelin pikku viimassa jo kohmettua, joten ajojen jälkeen isäntä ohjasi meidät aitoon kammiin. Aikoinaan näissä asustivat poronhoitajat poroineen, mutta nykyään se oli lähinnä hieno pala menneisyyttä. Paistoimme aidot poromakkarat nuotiolla mestarin kertoessa tarinoita ja triviaalitietoja poronhoidosta. Tunnelma oli pimeähkössä kammissa kansainvälisessä seurassa uniikki, ja voin vain kuvitella miten muut tämän kaiken ajattelivat ja tunsivat. Mieleenpainuva kokemus meille kaikille!

20161221_125722

20161221_130240

Tilan keskelle oli jätetty tilan omistajaperheen miltei satavuotias kotitalo, josta oli tehty pikku museo ja poroaiheinen matkamuistomyymälä. Ja pakkohan sieltä oli ostaa poronkäristyslihat joulupäivänpöytää odottamaan!

20161221_140149

Ajokortti kourassa, tyylikkäästi ylösalaisin.

WP_20161221_11_58_36_Pro (2)

Kiitos vielä Palosaaren porotilalle mukavasta vierailusta sekä erityisesti Ruka Safarikselle retken järjestelyistä. Voimme suositella ilman muuta tätäkin aktiviteettia omaan lomaan, jos kaipaa vaikka vähän rennompaa lepopäivää laskettelun tai hiihtämisen väliin. Jos ulkomaalaisiakin näin paljon kiinnostaa suomalainen poronhoito, niin kai se olisi ihan yleissivistävää itsekin siitä jotain tietää. 🙂

Onnellista tulevaa vuotta kaikille toivotellen,

Venla ja Olli

*Ruka Safaris tarjosi meille vierailun Palosaaren poro- ja kalastustilalle.

636179292422839524 (2)

Kommentoi

Ekaa kertaa kelkkasafarilla

Julkaistu: 22.12.2016

Hello!  Maanantaina saavuimme Rukan ja Kuusamon valloittavan lumisiin maisemiin. Odotukset olivat korkealla, olemme nimittäin ensimmäistä kertaa Rukalla talvella näin ”aikuisiällä”. Tiistai-aamuna koettiin kuitenkin pienimuotoinen katastrofi, kun Ruka Safariksen* kyyditykseen noustessamme satoi märkää kaatamalla, ja kyse ei ollut edes rännästä, vaan vesisade oli pahempi kuin amazonilla. Fiilis ei ollut ihan katossa, ja pohdimme, että kumisaappaat ja sadevaatteet olisivat olleet kova sana. Ruka Safariksen tiloihin päästessämme ja koko kelkkailuvarustearsenaalin yllemme puettuamme sade onneksi loppui kuin seinään, ja selvisimme elämämme ensimmäisestä moottorikelkkasafarista kuivina ja hymy huulilla. At the end you can find a little description in English.

2016-12-22_05-45-51

Vastaanotto Ruka Safariksella oli lämmin ja opastus asiantuntevaa. Vaikkei meillä ole juurikaan kokemusta kelkkailusta, tuli varma olo siitä, että homma tulee kyllä onnistumaan. Annammekin vinkin kaikille ummikoille, että safarin myötä saa hyvän raapaisun lajin saloista ja tottakai huiman kokemuksen, mutta ei mennä vielä asioiden edelle.

IMG_0127

IMG_0128

Käyttämämme kelkat olivat tuliterät Ski-Doon nelitahtivehkeet, miltei suoraan Rovaniemen tehtaalta, mittarissa oli nimittäin alle 150 kilometriä. Näissä uuden ajan kelkoissa on parasta se, ettei bensanhajua huomannut lainkaan, eikä vaatteetkaan kärynneet. Olivatpa myös mukavan hiljaisia, ainakin meidän nopeuksilla.

IMG_0136

Safari suuntautui Rukan kuuluisalle Lammintuvalle, jossa meitä odotti myös husky-ajelu ja ehkä maailman herkullisimmat munkit. Mukanamme oli kahden Ruka Safariksen oppaan lisäksi sveitsiläis-norjalainen pariskunta, joka oli myös jossain media-hommissa kuvailemassa Rukan antimia. Kuvien kannalta harmi, että keli oli mitä oli. Aamulla puissa oli kuitenkin vielä lunta, joten saimme nauttia lumisesta metsästä huristellessamme kelkoilla Lammintupaa kohti. Näillä kelkoilla oli aloittelijankin helppo ajaa, ja eco-vaihteen ansiosta peukalokaasu ei ollut niin herkkä, joten tottumattomalle menokin oli tasaisempaa. Kelkkareitti tosin oli melko kenguruinen, sillä vähäisen lumen takia sitä ei ollut vielä pystytty lanaamaan.

IMG_0129

20161220_101907

Lammintuvalle saavuttuamme menimme seuraamaan pororekiajelua ja ruokkimaan noita harmaita peuransukulaisia.  Eipä ollut moista tullutkaan aikaisemmin tehtyä.  Seuraavaksi seurasimme haukkua ja pian löysimme itsemme husky-tarhan portilta. Luvassa olisi huskyajelua kuuden hauvan vetäminä kahden ja puolen kilometrin lenkillä enemmän tai vähemmän lumisen metsän keskellä. Kun hauvoja kiinnitettiin kelkkaan, loput muutaman kymmentä huskya viereisessä tarhassa ulvoivat ja haukkuivat ilmeisen kateellisina valituille yksilöille. Onneksi joulun alla starttaava pääsesonki mahdollistaa jopa neljän kelkan yhtäaikaisen ajelun, jolloin miltei kaikki pääsevät harrastamaan lempipuuhaansa. Ajelun lisäksi oli hurmaavaa päästä pentuhäkkiin nuoltavaksi ja piiritetyksi, kukapa pystyisi noita sydämensulattajia vastustamaan?

20161220_110251

20161220_105123

IMG_0130

Itse koiravaljakko-ajelu oli jotenkin taianomaista, aivan eri maailmasta kuin moottorikelkoilla revittely, mikä on toki äärimmäisen hauskaa sekin. Koirien vetämänä voi kuitenkin kuulla samalla myös hiljaisen luonnon rauhan, ja sinua vetää elävät persoonat, joilla jokaisella on omat kujeensa ja tapansa. Reen ohjaaminen oli helppoa, sillä koirat tuntevat reittinsä. Hieno kokemus! Ajeluiden jälkeen piipahdimme vielä itse tuvalla höyryävällä sekä tuoreella poropiirakalla ja todella herkullisella munkilla. Kaikki kahvion herkut tehdään alusta asti itse paikanpäällä ja kaikki on aina tuoretta, joten leipomuksia tehdään sesonkina pitkin päivää. Lammintuvan emäntä vitsailikin heillä sanottavan, että kaksi tuntia paistosta munkki on jo vanha. Keväämmällä isäntä paistaa vierailijoille lettuja terassilla, pitänee siis tulla uudemman kerran. 😉

IMG_0134

IMG_0133

Paluumatka kelkoilla sujui entistä mukavammin, kun kapistukseen alkoi jo tottua, ja hupi melkein tuntui loppuvan kesken, kun reilun kolmetuntisen päätteeksi kaarsimme takaisin Ruka Safariksen pihaan. Taivaskin selkeni ja näimme paluumatkalla Kuusamoon autosta vielä kauniin auringonlaskun, josta ei aamun sateessa olisi voinut uneksiakaan. Koko safari kaikkine järjestelyineen sujui mainiosti ja huomasi, että Ruka Safariksen oppaat olivat asiantuntevia ja koulutettuja, joten olo tuntui turvalliselta ja mukavalta koko reissun.

IMG_0138

Olemme viettäneet pari joulua Ruotsin lapissa Hemavanissa ja molempina kertoina harkittiin vakavasti moottorikelkkojen vuokraamista kimpassa, mutta suunnitelmista on luovuttu miettiessä osaammeko ummikkoina niitä käyttää, saati vahingon sattuessa kaivaa metrisestä puuterihangesta oikeaoppisesti pois. Safari oli siinäkin mielessä erinomainen, että siellä opimme perusjutut kelkoista ja saatiin myös vähän vinkkejä kaivuuhommiin. 😉 Nyt ehkä joskus sellaisen uskaltaa itsekin vuokrata.

20161220_123901

Lammintuvan retki oli ikimuistoinen ja varmasti etelän- ja kaukomaiden vierailijat ovat enemmän kuin ihmeissään Pohjoisen maailman menosta, kun kerta mekin oltiin. Kiitos vielä Ruka Safarikselle loistavista järjestelyistä!

Kohtahan tuo pukki jo ovea kolkuttelee, joten ihanaa joulun aikaa! Nauttikaa olostanne. <3

-Venla ja Olli

*Ruka Safaris tarjosi meille opastetun moottorikelkkasafarin Lammintuvalle koiravaljakkoajeluineen.

IMG_0135

And same in English:

We came to Kuusamo last monday (19.12.2016) and were happy to be quests of Ruka Safaris. We participated in the snow mobile safari and husky sledge driving first time in our lifes. We also fed real reindeers. Huskies and reindeers were in the place called Lammintupa café. Everything was lifetime memorable experiences, we deeply recommend to visit Kuusamo, Finland and these lovely places! 🙂

Kommentoi

Uusi kausi avattu ja Kuusamon kutsuun vastattu

Julkaistu: 19.12.2016

Uusi kausi on lähtenyt kivasti käyntiin ja talvi on täällä! Me saavuttiin tänään ihanan pikaisella ja halvalla Onnibussilla Kuusamoon, joten joululomakin on nyt virallisesti startattu! Vähän kismittää se, että keli putoaa juurikin tällä hetkellä plussalle ja yöllä luvassa on vesisadetta. Heippa pehmeet lumet ja lumiset maisemat! Toivotaan, että meidän täällä ollessa satais vielä lisää höttöä, pitäisihän noiden säiden onneksi sitten joulun tienoilla taas pakastua. Perjantaihin asti on tarkoitus viipyillä täällä Kuusamon Tropiikissa, ja jouluksi vaihdetaan Rukan puolelle mökkiin viikoksi. Laskukamat tulee myös vasta perästä, joten tää alkuloma on tarkoitus käyttää muuhun kuin lasketteluun; luvassa on huomenna moottorikelkkailua Ruka Safariksen kanssa, keskiviikkona paikallinen porotilavierailu ja torstaina viimeistään latuja tsekkailemaan. Jouluksi sitten rinteeseen!

Kolilla

Kauden avaus tapahtui meillä tänä vuonna jo 4.12. Kolilla, joten laskukausi tulee olemaan (toivottavasti) tavallista pidempi! Joulukuun alussa rinteessä sai laskea kirpsakassa pakkasessa ja tilaa oli veivata loistokunnossa olevaa Pielistä. Olli on kerinnyt jo avata talven muidenkin talvilajien osalta, joten aikasessa ollaan tänä vuonna siinäkin mielessä. Tässä muutama kuvanen joulukuulta, ja toivotaan parasta, että talvisia kuvia saadaan vielä täältä Kuusamosta ja Rukaltakin! 🙂

Kolilla

20161214_104137

20161216_090013

Kolin hiihdonopeja ja rinnepäivystäjiä kertaamassa alppilaskun saloja perinteisellä lumileirillä, joka on pystytty järjestämään ennen joulua viimeksi neljä vuotta sitten:

20161217_123334

20161217_223013

Ihanaa joulun odotusta! <:)

-Venla ja Olli

Kommentoi

Mitä jäi käteen kaudesta 15/16?

Julkaistu: 02.12.2016

Kohta aloitellaan uusi laskukausi 16/17. Huomenna aukee Koli! Viime vuoden kelailu on kuitenkin jäänyt tekemättä, oikeastaan niin täällä blogin puolella kuin omassa päässäkin. Mikä on aika ikävää ottaen huomioon, että viime kaudella meillä tapahtui laskusaralla paljon! Koko vuosi 2016 on kuitenkin ollut niin kiireinen, ettei kaikkea ole ennättänyt kunnolla edes itse pureskella. Nyt uuden kauden avauksen kynnyksellä tuntuu, että on pakko kerrata pääpiirteittäin, mitä viime kaudesta jäi käteen.

PC312645e(2)_()[1]b

1. Täysipitkät sukset

Vihdoin ja viimein siirryimme täyspitkiin, jopa vähän ylipitkiin, suksiin. Snowbleideillä koko nuoruutemme leikittyämme, totuttelimme edellisen vuoden verran lasten suksiin, jonka seurauksena viime kauden alussa päätimme, että on aika kasvaa isoksi ja ruveta laskemaan aikuisten oikeasti. Rinnelaskuun kummankaan viime kaudelle hankitut opiskelubudjetin sukset eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta pikkusuksien jälkeen tuntuma oli joka tapauksessa sellainen, että takaisin ei ole paluuta.

PC172375

Alkukaudesta oli vähän totuttelua.

2. Aimo annos tekniikkaoppia rinteessä

Pääsimme molemmat hiomaan (olematonta) laskutekniikkaamme ensinnäkin Kolin rinnepäivystäjien ja hiihdonopettajien yhteisellä lumileirillä, ja Venla myöhemmin vielä liikunnan sivuaineen merkeissä Kolilla. Se, että aloitimme aivan alkeista toi meille molemmille todellisia ahaa-elämyksiä ja aivan uusia ulottuvuuksia laskemiseen. Kumpikin meistä on ollut itseoppinut laskija, jolloin laskemisen perusasiat ovat jääneet oikeastaan tajuamatta. Tästä syystä todellakin suosittelemme kokeneemmillekin laskijoille hiihtokoulua, jos ei ikinä sellaisessa ole käynyt, tai muutoin vaan muistia virkistämään!

20160421_142921

3. Kourallinen puuteria ja freerideä Ruotsista

Vapaalasku-kärpänen puraisi etenkin Venlaa joulureissulla tutussa lumisessa Hemavanissa. Alkukauden huono fyysinen kunto ja laskutekniikka olivat ainoat miinukset noiden takamaastoreissujen suhteen, mutta kipinä syttyi. Harmiksi kipinä ei saanut oikein enää tulta alleen, sillä siinä olivat taas viime kaudenkin parhaat puuterit ja ainoat kunnon hiihtotouringit. Ruotsin tunturit lumosivat jälleen, ja nyt onkin vähän haikea fiilis, kun tänä jouluna ei ollakaan menossa sinne.

4. Hyppysellinen rinneturvallisuuskoulutusta

Ennen Norjaan lähtöään Olli ennätti Kolin lähettämänä käydä rinnepäivystäjän pätevyyden päälle Ski Patrol -koulutuksen Himoksella helmikuussa. Ski Patrol päivystää samaan tapaan kuin SPR:n rinnepäivystäjäkin, mutta vastaa vähän laajemmin ja myös ennaltaehkäisevästi keskuksen turvallisuuteen liittyvistä asioista muussakin suhteessa kuin vain tapaturmien sattuessa. Lisäkoulutus ei koskaan ole pahasta!

20160313_110220b

5. Sylillinen Norjan keväisiä antimia

Meidän yhteinen kolmeviikkoinen Norjassa huhtikuussa oli kyllä mahtava kokemus! Tunturissa hiihtämisen, aurinkoisen Geilon ja mahtavien offien Hallingskarvet skisenterin lisäksi viikko Hemsedalissa antoi tyydyttävän lopputuloksen laskukauteen. Viimeinen haikki Gaustatoppenille kruunasi sekä hienoudessaan että huonoudessaan koko kauden, ja sen päätteeksi olikin ookoo pakata sukset odottamaan uutta kautta. Pakattu ne onkin niin hyvin, että huolto on unohtunut kokonaan, hups. Ennen Rukalle lähtöä terotus, hionta ja voitelu on kyllä etenkin Venlan Auroille poikaa!

WP_20160416_16_41_27_Pro

Hallingskarvet skisenter

IMG-20160429-WA0016

Gaustatoppen ja viime kauden päätös.

Mitä kausi 16/17 sitten tuokaan tullessaan? Sen näemme sitten. 🙂

-Vensku ja Oltsu

Kommentoi