Mitä jäi käteen kaudesta 15/16?

Kohta aloitellaan uusi laskukausi 16/17. Huomenna aukee Koli! Viime vuoden kelailu on kuitenkin jäänyt tekemättä, oikeastaan niin täällä blogin puolella kuin omassa päässäkin. Mikä on aika ikävää ottaen huomioon, että viime kaudella meillä tapahtui laskusaralla paljon! Koko vuosi 2016 on kuitenkin ollut niin kiireinen, ettei kaikkea ole ennättänyt kunnolla edes itse pureskella. Nyt uuden kauden avauksen kynnyksellä tuntuu, että on pakko kerrata pääpiirteittäin, mitä viime kaudesta jäi käteen.

1. Täysipitkät sukset

Vihdoin ja viimein siirryimme täyspitkiin, jopa vähän ylipitkiin, suksiin. Snowbleideillä koko nuoruutemme leikittyämme, totuttelimme edellisen vuoden verran lasten suksiin, jonka seurauksena viime kauden alussa päätimme, että on aika kasvaa isoksi ja ruveta laskemaan aikuisten oikeasti. Rinnelaskuun kummankaan viime kaudelle hankitut opiskelubudjetin sukset eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta pikkusuksien jälkeen tuntuma oli joka tapauksessa sellainen, että takaisin ei ole paluuta.

Alkukaudesta oli vähän totuttelua.

2. Aimo annos tekniikkaoppia rinteessä

Pääsimme molemmat hiomaan (olematonta) laskutekniikkaamme ensinnäkin Kolin rinnepäivystäjien ja hiihdonopettajien yhteisellä lumileirillä, ja Venla myöhemmin vielä liikunnan sivuaineen merkeissä Kolilla. Se, että aloitimme aivan alkeista toi meille molemmille todellisia ahaa-elämyksiä ja aivan uusia ulottuvuuksia laskemiseen. Kumpikin meistä on ollut itseoppinut laskija, jolloin laskemisen perusasiat ovat jääneet oikeastaan tajuamatta. Tästä syystä todellakin suosittelemme kokeneemmillekin laskijoille hiihtokoulua, jos ei ikinä sellaisessa ole käynyt, tai muutoin vaan muistia virkistämään!

3. Kourallinen puuteria ja freerideä Ruotsista

Vapaalasku-kärpänen puraisi etenkin Venlaa joulureissulla tutussa lumisessa Hemavanissa. Alkukauden huono fyysinen kunto ja laskutekniikka olivat ainoat miinukset noiden takamaastoreissujen suhteen, mutta kipinä syttyi. Harmiksi kipinä ei saanut oikein enää tulta alleen, sillä siinä olivat taas viime kaudenkin parhaat puuterit ja ainoat kunnon hiihtotouringit. Ruotsin tunturit lumosivat jälleen, ja nyt onkin vähän haikea fiilis, kun tänä jouluna ei ollakaan menossa sinne.

4. Hyppysellinen rinneturvallisuuskoulutusta

Ennen Norjaan lähtöään Olli ennätti Kolin lähettämänä käydä rinnepäivystäjän pätevyyden päälle Ski Patrol -koulutuksen Himoksella helmikuussa. Ski Patrol päivystää samaan tapaan kuin SPR:n rinnepäivystäjäkin, mutta vastaa vähän laajemmin ja myös ennaltaehkäisevästi keskuksen turvallisuuteen liittyvistä asioista muussakin suhteessa kuin vain tapaturmien sattuessa. Lisäkoulutus ei koskaan ole pahasta!

5. Sylillinen Norjan keväisiä antimia

Meidän yhteinen kolmeviikkoinen Norjassa huhtikuussa oli kyllä mahtava kokemus! Tunturissa hiihtämisen, aurinkoisen Geilon ja mahtavien offien Hallingskarvet skisenterin lisäksi viikko Hemsedalissa antoi tyydyttävän lopputuloksen laskukauteen. Viimeinen haikki Gaustatoppenille kruunasi sekä hienoudessaan että huonoudessaan koko kauden, ja sen päätteeksi olikin ookoo pakata sukset odottamaan uutta kautta. Pakattu ne onkin niin hyvin, että huolto on unohtunut kokonaan, hups. Ennen Rukalle lähtöä terotus, hionta ja voitelu on kyllä etenkin Venlan Auroille poikaa!

Hallingskarvet skisenter

Gaustatoppen ja viime kauden päätös.

Mitä kausi 16/17 sitten tuokaan tullessaan? Sen näemme sitten. 🙂

-Vensku ja Oltsu