Alppikeikka Ranskanmaalle heitetty ja käteen jäi… no ei oikein mitään. Puolet ajasta keli oli sukkaa, yksi päivä meni kuumeessa ja useampi ihan rehdissä vatsataudissa. Hi-back levisi siteestä ja Tignes’n piipun kunnossapito oli luokkaa ala-arvoinen.
Alppituristit taukoa pitelemässä
Ekana päivänä mestoilla saavuttua ja kukkuloiden seinämiä zoomaillessa kävi selväksi että edellisestä dumpista oli jo useampi päivä kulunut ja mestat myös putsataan lumisateen jälkeen melko huolella. Tokana tai kolmantena päivänä sitä uutta lunta sitten tuli. 5-10 sentin kerros uutta lunta vanhojen jäätyneiden jälkien päällä ei nyt ehkä kuitenkaan ole se eeppisin combo joten mitään ihmeempiä offarisäväreitä en lasketuista siivuista oikein saanut. Toisaalta, tähän ikään mennessä tuota turistiputikkaa on jo siinä määrin tullut laskettua, että ihan jokaisesta syvän lumen käännöksestäkään ei jaksa olla kickseissään…
Hissioffia ja miniminibowl
Ekana päivänä sai kyllä jonninmoiset paippisessarit aikaiseksi Tignesin 18 jalan ja 100 eurometrin superpiipussa, mikä olikin melkoisen kunnioitusta herättävä ilmestys. Runit lähtee kuin hidastetussa clipissä ja lauta kuskeineen lähtee kaaresta ilmaan ajatuksen voimalla ilman sen suurempia repimisiä. Vauhtia ja ilma-aikaa on vaikkapa Talman ojaan verrattuna melkoisesti enemmän, kaaripaine haastaa huolella reisilihaksia ja niin kunto kuin temputkin loppuu jo puolessa välissä piippua.
Tignes Val Claret’n halfpipe sinä ainoana päivänä kun oja oli ajelukuntoinen
Superia ajellessa kuumotusta lisää keskiverrokkia kovempi ajonopeus sekä flätillä että kaaressa, mikä sitten koituikin meikäläisen Burton Mission -siteiden kohtaloksi, hi-bäkki petti alta ihan normipumppauksen aikana ja sessarit oli sitten siinä. 12 kautta kestänyt yhteiselo Burtonin kanssa koki kyllä melkoisen kolauksen…
Piippu oli siis ekana päivänä todella mint-kuntoinen, mutta laskut jäi säälittävästi vain viiteen runiin sillä halukkuutta oli toki nähdä muutakin Tignes’n tarjontaa kuin kovasti mainostettu Euro X-Gamesien halfpipe. Virhe, sillä paippia ei sitten koko loppuaikana huollettu minkään vertaa. Kävin asiasta jopa erikseen parkkimanagerille huomauttamassa mutta tilanteeseen olisi kuulemma (ehkä) tullut muutos jos kyseessä olisi ollut meikäläisistä maajoukkuelaskijoista koostunut poppoo. Perussnouggaturisteja varten ei vaivaa nähty tarpeelliseksi. Virtuaalinen keskisormi Tignesille siis moisesta toiminnasta… No, tietääpä olla tulematta uudestaan.
Paistoi se aurinkokin… Le Lacin kylää ja paikallista arkkitehtuuria
Muilta osin ranskalaiset alppirinteet olikin sitten totuttuun tapaan kaposia, ruuhkaisia ja turhan jyrkkiä rännejä, joissa leikkaava sporttipulkkailu ei oikein tuppaa onnistumaan kun vauhtia täytyy olla joka käänteessä passaamassa. Oma lukunsa sopassa lisänä rinteessä lanaavat brittituristit, joita saa sitten varoa ihan ajatuksen kanssa.
Charlie Slasher ja iloinen sinkki, Zn
Meikäläisen laskusiisoni alkaakin sitten vedellä viimeisiään, ensi viikolla edessä muutto Kiinaan Shanghain lähettyville ja siellä sitten hengaillaan tällä tietoa ainakin syksyyn saakka. Säkällä ehkä ehtisi vielä yhden Japsi-keikan heittää, sikäli mikäli aikataulut ja kalenterit antaa myöten.
Mutta Talman piippua tulee jo tässä vaiheessa kautta ikävä.
Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle eli poissa hyvä, vaan kotona paras ym. latteuksia. GoPro pole fs air @Talma 20.2.2013