Rukan reissukuulumisten jälkeen ei tänne ole mitään juuri tullut postailtua johtuen lähinnä surkeasta lumitilanteesta ja tästä johtuvista vähäisistä mäkipäivistä. Lisäksi joulun ja vuodenvaihteen pyhäpäivien saumaan osunut muuttohärdelli esti sopivasti minkäännäköisten pidempien laskumatkojen toteutumisen, vaikka suunnitelmia kovasti vielä loppusyksystä oli. Mutta eipä mittään – erinäisten some-feedieni perusteella lunta kyllä näyttää hyvin löytyvän Norjasta Nipponiin joten sama se kai oli fiilistellä konttorilla näppiksen ääressä frendien eeppisiä putskusiivuja…
Yes joo, lumet tosiaan tuli ja meni. Loputtomalta tuntuneen sateisen jakson seurauksena Talman laittaessa väliaikaisesti pensselit narikkaan, tuli vuodenvaihteessa siinä määrin sisuunnuttua että kävinpä kyseisen kukkulan vesisateessa vielä kerran splitin kanssa huiputtamassa.
Bluebird & fresh pow! Nuoriso jaksaa joka tapauksessa tässäkin säässä jibautella, ja se on oikein!
Topissa näkymät nyt ei hirveesti hehkeämmät olleet, tulipahan nyt kuitenkin kalustoa testattua. Tihkusadetta ja +5C…
Perherinteessä pari käännöstä tehtynä ja todettua DIY-splitin olevan kovalla alustalla laskuominaisuuksiltaan edelleen melko hirvittävä.
Tällä hetkellähän Talma on taas saatu pakastumisen myötä ammuttua auki joten pitkäkestoisesta tauosta ei onneksi kuitenkaan ollut kyse. Ja parasta aikaa näemmä tykitetään pipen kaaria, josko sitä kohta pääsisi sitten ojan kimppuun…
Muutaman mäkipäivän ohessa tuli pakkasten ja vesistöjen jäätymisien ansiosta viikonloppuna intouduttua Tuusulanjärvelle luistelemaan, mikä onkin mitä mainiointa aerobista liikuntaa kun laduille ei vielä pääse. Puhelimesta hyvää ajateltua puheohjelmaa luureihin ja flow-tilassa järven selällä eteenpäin sauvoen, keho ja mieli kuin yhtä pakettia. Vahva suositus!
Tilaa on.
Pinnassa lunta on siellä täällä ehkä sentin pari, muutoin näitä Hallikaisen kuurankukkia järven selkä täynnänsä.
Parin tunnin siivut takana Yle Puheen podcastien tahdissa, naama jäässä mutta fiilis hyvä. Kyllä se talvi taitaa tulla sittenkin!