Tunnelmia Ukkohallasta: laskureittejä kainuulaisittain, löylyjä uralilaisittain*

Julkaistu: 30.1.2014

Toinen laskupäivämme alkoi yhtä upeiden säiden merkeissä kuin ensimmäinen päättyi. Pakkanen oli ehkä jopa hieman kiristynyt, mutta taivas oli edelleen pilvetön ja aurinko paistoi kauniisti tykkylumisten puiden yläpuolelta. Edellisen päivän kokemustemme pohjalta osasimme toki pukeutua riittävän monin lämmittävin kerroksin ja varsinkin suojata kasvojamme pakkasviimalta. Tunnelma oli muutenkin korkealla, kiitos edellisen päivän mukavien laskujen.

Mäkeen hymyssä suin

Opetusta ja offaria

Perheemme aikuisista kauniimpi oli varannut itselleen hiihtokoulusta yksityistunnin klo 12:ksi, joten laskupäivä alkoi osalla ryhmästämme oppivaisissa merkeissä. Tekniikan hienosäätö ei ole koskaan pahasta kokeneillekaan laskijoille, saati vähemmän laskeneille, ja vaimo kiittelikin saaneensa hyviä neuvoja tulevia laskuja varten. Opetusolot eivät myöskään olleet oppimista haittaavia, vaan rinteiden kunto oli yhtä loistava kuin edellisenä päivänä.

Itse intouduin käväisemään vielä toistaiseksi suljettuna olleita rinteitä tutkimassa. Rinnekartan vasemmassa laidassa olevat rinteet odottivat vielä lopullista kunnostusta, ja niille tarkoitettu hissikin oli vielä kiinni. Mutta mitäpä siitä! Vain osittain kunnostettuja rinteitä ja niiden laitoja oli hauska kokeilla aivan yksinään, ja suljetun hissin ala-asemalta oli tietä pitkin vain lyhyehkö kävelymatka lähimmälle avoinna olleelle hissille.

Laajoin kaarroksin ruuhkattomassa mäessä

Poroja ja iltamäkiä

Lounaan söimme jälleen ravintola Saagassa. Tarjolla oli täyteläistä poro-sienikeittoa, joka oli sekä maukasta että täyttävää. Toisin kuin edellisenä viikonloppuna paikalla vierailleet bloggaajakollegat me emme siis nähneet poroja muualla kuin keitossa.

Ruoasta ja sisätiloissa oleskelusta lämminneinä oli mukava jatkaa laskupäivää vielä pari tuntia. Väkeä rinteissä ei edelleenkään ollut nimeksikään, joten laajojakin kaarroksia saattoi tehdä huoletta. Vain poskipäitä pureskellut pakkanen vaati pitämään toisinaan lämmittely- ja lepotaukoja.

Laskeminen oli sen verran mukavaa, että kävimme vaimon kanssa päiväsaunan jälkeen vuorotellen vielä iltamäessä. Lamppujen valossa kylpeneet rinteet olivat mukavaa vastapainoa päivän auringonpaisteisille rinteille ja antoivat hyvän pohjan Saunamaailmassa käynnille.

Saunoja säästelemättä

Kylmä sää ja runsas ulkoilu saivat aikaan sellaiset saunomishalut, että lämmitimme huoneistomme oman saunan kumpanakin päivänä kahdesti. Sekään ei tosin vielä riittänyt, joten apuun tarvittiin myös Ukkohallan yleisiä palveluita. Saunamaailma Hallan Saaga tarjosi tähän sopivan mahdollisuuden. Tarkoituksenamme oli tutustua kaikkiin käytettävissä olleisiin saunoihin, ja ainoastaan ulkosauna jäi meiltä käymättä. Vaihtoehtojen vähyys ei kuulunut Saunamaailman puutteisiin: sisätiloissa tarjolla olivat suomalainen ja karjalainen sauna, venäläinen höyrybanja, infrapunasauna ja Uralin luolasauna. Näistä viimeisin oli koko perheemme suosikki. Tunnelmallinen, näköalaikkunallinen sauna oli hieno paikka rentouttaa niin lihaksia kuin mieltä. Saunojen lisäksi Saunamaailmassa olivat valittavina pore- ja vesihieronta-allas sekä pieni lastenallas. Kaikkia niitäkin toki kokeilimme.

Umpihankea ja uusia mökkejä

Iltapäivällä ehdin tehdä myös pienen kävelylenkin. Tarkoituksenani oli käydä katsomassa tulevien WinterHome-lomakotimessujen aluetta ja muutenkin vilkaista, miltä Ukkohalla näyttää järven toiselta puolelta. Pientä Syväjärveä ei suinkaan tarvitse kiertää vaan sen voi ylittää hauskaa kävelysiltaa pitkin. Sillan kupeessa Ukkohallan puolella on muun muassa pieni ulkosauna ja kaapelivesihiihtoradan välinevuokraamo. Siltaa kävellessäni saatoin myös etäältä tutustua tulevien Umpihankifutiksen MM-kisojen kenttiin, jotka järven jäällä valmiina odottivat tulevia kamppailuja.

Kunnon mies?

Messualueelta avautuu hieno näkymä laskettelurinteiden puolelle, eikä alueen sijainnissa ole muutenkaan moittimista: matka rinteille on niin siltaa kuin tietäkin pitkin lyhyt. Sekä uudet että hieman vanhemmat rakennukset näyttivät hienoilta ja kieltämättä herättivät hankkimisen himoa. Hiihtolomaviikolla 15.2.–8.3. järjestettävillä messuilla vierailijoilla on mahdollisuus tutustua myös uusiin tontteihin, jos aivan oman uuden lomakodin rakentaminen kiinnostaa. Messujen aikaan Ukkohallassa on lisäksi tarjolla paljon muuta toimintaa ja tietenkin laskettelua, joten vierailijoilla on hyvä tilaisuus monenlaiseen mukavaan ajanviettoon.

Hienoja näkymiä messualueen suuntaan

Seuraavassa kirjoituksessa on vielä luvassa tarinaa kotimatkastamme ja muista Ukkohallan-käynnillä heränneistä ajatuksista.

– Niko

*Kirjoittaja perheineen sai majoituksen, hissiliput yms. veloituksetta osana Ukkohallan markkinointikampanjaa.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

– Kauniainen 6

– Talma: 4

– Ukkohalla 2

– Ukko-Koli 1

– Messilä 1

– Serena 1

 

 

Ukkohallan pakkasia ja postikorttimaisemia*

Julkaistu: 29.1.2014

Vaihtelevan pituisten mutta sikeiden unien jälkeen oli mukava katsoa ensimmäistä kertaa ulos. Saapumisiltanamme ympäristöstä oli ollut pilkkopimeässä vaikea nähdä juuri mitään. Aamun valjettua sen sijaan näki hyvin, miltä ympärillä näytti, ja mainioltahan siellä näytti! Vieressä siintävän järven yli katsellen oli mukava nauttia rauhassa aamiainen rinteiden avautumista odotellessa.

Pakkanen oli aamusta lähtien melko napakka, mutta upea auringonpaiste teki maisemista todella postikorttimaiset. Ei liene liioittelevaa sanoa, ettei kauniimpaa säätä olisi voinut edes toivoa. Edellisen päivän ja yön aikana satanut höyhenenkevyt lumi ei myöskään heikentänyt kokonaiskuvaa. Hauska yksityiskohta oli, että majapaikastamme saattoi lasketella välinevuokraamolle loivaa lähes korkkaamatonta puuteririnnettä – autotien reunaa.

Huippu, muttei ruuhkahuippu

Hissiliput odottivat meitä valmiina välinevuokraamossa, jonka jonottomuudesta saattoi jo hyvin päätellä, ettei rinteissäkään olisi ruuhkaa. Havainto osoittautuikin oikeaksi: kun lähdimme ensimmäiselle hissimatkalle, olimme koko ala-aseman ainoat ihmiset. Hissit olivat tavallisia nopeita ankkurihissejä, joilla pääsi mukavan nopeasti ylös hyvin hoidettua nousulatua. Täytyy tosin todeta, että ankkurihissi on ikävin hissityyppi, jos käyttää hissiä yhdessä lapsen kanssa: jo pituusero aiheuttaa sen, etteivät molemmat matkustajat mitenkään voi olla täysin luonnollisessa asennossa. Onneksi käytettävissä oli myös sompahissi.

Taivas oli sangen sininen.

Yläasemalta avautui todella upea näkymä ympäröivään vaaramaisemaan. Syvänsinisen taivaan ja auringonpaisteen tuomaa nautintoa häiritsi vain viima, joka sai pakkasen tuntumaan todella purevalta. Hieman lämpimämmällä säällä maisemia varmasti jaksaa ihailla kauan ja hartaasti.

Carvingia ja kauhakuormureita

Heti ensimmäisellä laskulla kävi ilmi, että rinteet olivat todella huippukunnossa. Juuri satanut tuore lumi, lumikissan työn jälki ja vähäinen laskijamäärä takasivat sen, ettei rinteiden kunnosta olisi tahtomallakaan voinut löytää mitään moittimista. Voin valehtelematta sanoa, etten ole koskaan elämässäni laskenut yhtä hyväkuntoisia hoidettuja rinteitä. Kaiken lisäksi rinteiden kunto säilyi koko ajan yhtä hyvänä, koska laskijoita oli paikalla niin vähän. Jokaisella laskulla oli jopa helppo tunnistaa omat edellisen laskun suksenjäljet. Toisinaan tuntui, että rinne olisi ollut varattuna perheemme yksityiskäyttöön.

Maisemissa ei ollut moittimista, katsoipa mihin ilmansuuntaan hyvänsä.

Profiilinsa puolesta rinteet sopivat erinomaisesti vauhdikkaaseen carvingiin, jota pidän kaikkein nautinnollisimpana laskutapana.  Lapsille ja aloittelijoille rinteet olisivat olleet myös parhaimmillaan, nimenomaan hyvän kuntonsa ansiosta. Ainakin oman kokemukseni mukaan lapsille suurinta myrkkyä rinteessä ei suinkaan ole jyrkkyys vaan jää ja kumpareet – eikä sellaisista ollut tietoakaan.

Osa rinteistä ja hisseistä oli edelleen suljettuina. Ukkohallan kotisivujen ja kantautuneiden äänien perusteella töitä niiden aukaisemiseksi tosin parhaillaan tehtiin tiiviisti. Avoimina olleissa rinteissä oli kuitenkin aivan riittävästi laskettavaa niiksi muutamiksi tunneiksi, jotka yhdessä vietimme ulkona pakkasta uhmaten.

Luotettavat perusarvot

Korkeuseroa Ukkohallan rinteillä on parhaimmillaan mukavat 170 metriä. Lapin kohteiden mittoihin ne eivät siten yllä, mutta toisaalta meille Etelä-Suomen huomattavasti pienempiin mäkiin tottuneille Ukkohallan rinteet tarjosivat mukavasti pituutta. Ukkohallan koko rinnetarjontaa en mainituista syistä pysty tässä arvioimaan, mutta avoinna olleita rinteitä pidin hyvinä ja mielenkiintoisina. Rinteet olivat myös sikäli yleispäteviä, että niillä oli tarjottavaa niin lapsille kuin kokeneemmille aikuisillekin. Lapsiperhekohteeksi Ukkohalla sopii saamieni kokemuksien mukaan hyvin etenkin siksi, että perustaidot hankkinut lapsi pystyy hyvin tulemaan mukaan myös isoihin rinteisiin eikä vain tahkoamaan jotakin lyhyttä lastenrinnettä. Kaikissa hiihtokeskuksissa tilanne ei valitettavasti ole yhtä onnellinen.

Rinteet sopivat monentasoisille ja -ikäisille.

… parempi mieli

Muutaman tunnin laskemisen jälkeen kävi ilmi, että reilun pituiselle tauolle alkoi olla tarvetta. Havainto perustui tyttären kiukuttelutiheyden huomattavaa kasvuun, joka on vanhemmille selvä signaali. On tosin myönnettävä, ettei reilu pakkanen tuulineen tarjonnut helppoja laskuoloja aikuisillekaan, saati esikouluikäiselle. Helpotusta asiaintilaan tarjosi ankkurihissien ala-aseman kupeessa, Ukkohallan ”ydinkeskustassa” sijaitseva Saagan ravintolamaailma.

Ravintola ei jonojensa puolesta juuri muistuttanut Mannerheimintien uutta Burger Kingiä: muita asiakkaita oli lisäksemme vain muutamia. Lounaaksi oli tarjolla italialaistyyppistä keittoa, jonka nimeä en valitettavasti muistanut kysyä. Saattaa olla, että nälkäisenä ja palelevana pienet kivetkin olisivat maistuneet hyviltä, mutta keitto oli todella herkullista. Kun on muutamilla edellisillä kerroilla joutunut syömään hiihtokeskusten perinteisiä hampurilaisia ja muita kana- yms. katastrofikoreja, oikean kunnollisen ja maukkaan ruoan saaminen oli hyvin myönteinen yllätys. Palvelukin oli hyvin ystävällistä ja huomaavaista, joten odotuksemme seuraavaa ruokailua kohtaan nousivat korkealle. Ruoan päälle nautimme pakkasen torjumiseksi vielä kahvit ja kuumat kaakaot.

Kuuma juotava sai suupielet kääntymään taas ylöspäin.

Vaaseja vaativillekin

Lounaan voimalla jatkoimme laskemista pari tuntia. Rinteet olivat edelleen loistavassa kunnossa, mutta pakkanen alkoi tuntua entistäkin purevammalta. Lämpimät sisätilat alkoivat siis houkutella yhä enemmän, joten lähdimme kohti majapaikkaamme saunaa lämmittämään. Majoituimme Ukkohallassa Chalet-huoneistossa, aivan palveluiden äärellä: huoneistosta oli muun muassa yhteys suoraan kuntosalille ja Saunamaailmaan, mikä oli mukava yllätys.

Huoneisto oli siisti ja moderni, ja siellä oli kaikki tarvittavat kodinkoneet jne. Esimerkiksi Itävallan majapaikkoihin tottuneena kaikki vaikutti kovin siistiltä ja uudelta. Vaativatkin asiakkaat epäilemättä ovat tyytyväisiä tämän tasoiseen majoitukseen. Huoneistosta oli näkymä vieressä sijaitsevalle järvelle ja sen takana siintävälle loma-asuntoalueelle.

Erityishuomion ansaitsevat huoneiston astiat. Täällä ei ollut pelkoa korvattomista kahvimukeista tai eriparisista, marketin halvimmista lautasista. Kaikki astiat olivat Iittalan valmistamia, ja juhlintahaluisille oli tarjolla muun muassa kuusi samppanja- ja kuusi konjakkilasia. Tyylikästä, sanoisin. Myös Aalto-maljakot yms. antoivat huoneistolle tyylikkään loppusilauksen. Tällaisilla pienillä asioilla on ainakin itselleni suuri merkitys, koska ne auttavat erottumaan myönteisessä mielessä. Parinkymmenen vuoden päästä laskettelureissuja muistellessa on helppo muistaa: ”Se oli se paikka, jossa oli Aalto-maljakoita…”

Ei mikään halpahallin kippo

Palaan huomenna asiaan muun muassa Saunamaailman tiimoilta. Nyt kutsuvat alamäet!

– Niko

*Kirjoittaja perheineen sai majoituksen, hissiliput yms. veloituksetta osana Ukkohallan markkinointikampanjaa.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

– Kauniainen 6

– Talma: 4

– Ukkohalla 1

– Ukko-Koli 1

– Messilä 1

– Serena 1

Perillä Ukkohallassa – vain minuutin myöhässä*

Julkaistu: 28.1.2014

Tarkkojen matkasuunnitelmien teko voi toisinaan johtaa yllättäviin lopputuloksiin. Tällä kertaa apuaan tarjosi Internetistä löytynyt välimatkalaskin. Olin jo hyvissä ajoin katsonut, kuinka kauan Espoosta Ukkohallaan autoileminen vie taukoineen aikaa, ja saanut tulokseksi 8 tuntia 20 minuuttia. Kun käänsimme auton nokan pihatieltä kohti suurempia ajoratoja, kello näytti tasan 14.20. Välimatkalaskimen mukaan saapumisaikamme Ukkohallaan olisi siis ollut 22.40. Joidenkin, ilmeisesti odottamattomien viivytysten vuoksi saavuimme Ukkohallaan kuitenkin vasta kellon näyttäessä 22.41. Laskelma oli joka tapauksessa hämmästyttävän tarkka, kun ajomatkaa oli 656 km!

Leppoisissa lähtötunnelmissa kotipihalla Espoossa

Taakse jäävä lumeton talvi

Suomen toistaiseksi varsin vähälumisesta talvesta ei ollut matkamme aikana tietoakaan: lunta satoi lähes koko matkan, välillä harvakseltaan mutta välillä melko sakeastikin. Ruuhkattomia teitä oli kuitenkin ilo ajaa, varsinkin kun lumiset maisemat herättivät intoa tulevia laskupäiviä kohtaan.

Lyhin tie Espoosta Ukkohallaan kulkee reittiä Espoo–Lahti–Mikkeli–Varkaus–Kuopio–Kajaani–Ukkohalla. Matka Varkauteen asti on meille tuttuakin tutumpi ja siten kaikkein pitkäveteisin osuus. Ennen Varkautta pidimmekin vain yhden lyhyen tauon. Pikaiset kahvit nautimme heinolalaisella huoltoasemalla, joka lienee tuttu paikka lähes kaikille joskus Etelä-Suomen suunnalla autoilleille.

Matkustajan tankkausta Varkaudessa

Pääpysähdyksen teimme Varkaudessa. Suomalaisen, nykyisin lähes joka puolelle Suomea levittäytyneen huoltoasemaketjun palvelupisteissä tankkasimme niin auton kuin matkustajatkin. Dieselin, pizzan, lihapullien ja nauravien nakkien voimalla jätimme Varkauden varkautelaisille ja jatkoimme kohti Kuopiota. En ollut koskaan aikaisemmin ajanut kyseistä tietä, ja yllätys oli positiivinen. Olin ajatellut, että Varkaudesta eteenpäin tiet olisivat valaisemattomia ja melko pieniä, mutta saimmekin pitkän matkaa nauttia leveistä, hyväkuntoisista ja erinomaisesti valaistuista teistä.

 

Barbie, Monster High, Robin ja muut kasvatusalan ammattilaiset

Lasten kanssa matkustettaessa kaikkia reittioppaita, taukopaikkoja jne. tärkeämpää on usein huolehtia siitä, ettei perheen nuorimmisto kyllästy istumiseen jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Näin matkustaminen on miellyttävämpää koko perheelle. Nykyaikana mahdollisuudet autossa viihtymiseen ovat toki valtavan paljon laajemmat kuin takavuosina, jolloin takapenkkiläisten ajanvietettä olivat muun muassa eriväristen talojen ja autojen laskeminen ja riiteleminen, joskin tavallista laadukkaampien autojen varustukseen saattoi kuulua jopa kasettisoitin.

Matkalla Espoosta Ukkohallaan emme siis joutuneet viihdyttämään itseämme laskemalla erivärisiä autoja, mikä olikin helpotus, koska pimeässä autojen värejä ei erottanut eikä vastaantulijoitakaan juuri ollut. Sen sijaan viihdytystä tarjosi viihde-elektroniikka: tablettitietokone, puhelimet ja dvd-soitin. Vaikka kotioloissa rajoitamme tyttäremme ruutuaikaa varsin tiukasti, automatkoilla jätämme kasvatustieteilijöiden eittämättä hyvää tarkoittavat ohjeet huoleti syrjään. Tyttäremme käyttikin ohjettamme ”Pelaa ja katso leffoja niin paljon kuin haluat” tehokkaasti hyödyksi ja havahtui tosimaailmaan kunnollisesti vasta saavuttuamme Ukkohallan pysäköintipaikalle.

Leppoisasti perille

Kun ajaa teitä, jotka eivät ole entuudestaan tuttuja, matka tuntuu usein sujuvan tavallista nopeammin, eikä matkamme Ukkohallaan ollut poikkeus. Vaikka matkan kokonaisaika oli yli 8 tuntia, matka ei tuntunut lainkaan liian pitkältä. Autoreissua Ukkohallaan voi siis hyvin suositella pitkiä automatkoja vierastaville eteläsuomalaisillekin! Ainakin meille sopi hyvin kolmen pysähdyksen taktiikka: tauot vietimme Heinolassa, Varkaudessa ja Kajaanissa. Aikuisporukalla olisi varmaan selvinnyt vähemminkin tauoin.

Mikä onkaan parasta matkan jälkeen?

Asunnon avaimet löytyivät helposti selvin opastein merkitystä postilaatikosta. Koska oli jo myöhä,  aamuvuoron uuvuttama vaimo ja hienosti pitkän matkan jaksanut tytär siirtyivät pian unten maille. Itse en halunnut heti nukkumaan vaan kaipasin paikkaan, joka on pitkän matkan jälkeen lähes paratiisimainen paikka: saunaan. Sellainen onneksi oli asunnossa saatavilla, joten laitoin kiukaan toimittamaan virkaansa ja  siirryin tietokoneen ääreen odottamaan. Yksinäisten rentouttavien löylyjen jälkeen uni pyrki nopeasti bloggaajankin silmään.

Kipeytyneiden lihasten parannuskeskus

Huomenna pääsemme vihdoin mäkeen nauttimaan puuterisista laskuista! Seuraavassa kirjoituksessa onkin luvassa tarinaa alamäistä ja Ukkohallan meille tarjoamasta viihtyisästä huoneistostamme.

– Niko

*Kirjoittaja perheineen sai majoituksen, hissiliput yms. veloituksetta osana Ukkohallan markkinointikampanjaa.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

– Kauniainen 6

– Talma: 4

– Ukko-Koli 1

– Messilä 1

– Serena 1

 

 

Kestääkö kantti? Huoltokoulutusta Alpine Race Shopissa

Julkaistu: 23.1.2014

Eräänä viime viikon iltana kuulin ääniä, jotka eivät varsinaisesti olleet musiikkia laskettelijan korville. Olin laskemassa Serena Skissä illan viimeistä laskua ja päätin hieman lyhentää kävelymatkaa pysäköintipaikalle. Olin kauempaa katsellut, että jos otan hieman vauhtia, voin mukavasti liu’utella parikymmentä metriä hissin ala-asemalta tasaisen lumisen kentän poikki kohti pysäköintipaikkaa. Kun ryhdyin toteuttamaan suunnitelmaani, paljastui, että laskureittien tarkka suunnittelu saattaa olla hyödyllistä muillekin kuin suuren maailman vapaalaskijoille: kauniin valkoiselta näyttäneellä kentällä olikin hieman soraa. Vauhti tietysti hidastui enemmän kuin olin odottanut, mutta ikävämpiä olivat suksien pohjista kantautuneet ”kriiiiits…”-äänet.

Pahempiakin asioita voi toki suksille sattua, ja tarkempi tarkastelu paljasti, että suksien pohjiin oli tullut vain joitakin pitkittäisiä naarmuja. Selvisin siis säikähdyksellä, eikä naarmujen korjaaminenkaan vaatine kovin suuria toimenpiteitä. Ainoa ikävä puoli oli, että sukset olivat juuri huollosta tulleet…

Tuttu talo

Kun samana iltana selailin lähinnä mielenkiinnon vuoksi internetistä suksien huolto-ohjeita, päädyin sattumoisin espoolaisen Alpine Race Shopin sivuille. Yllätyksekseni huomasin, että myymälässä oli piakkoin tarjolla ilmaista suksienhuoltokoulutusta. Kahtena eri iltana järjestettävistä peruskoulutuksista toinen oli jo mennyt mutta päätin heti osallistua seuraavaan. Lisäksi tarjolla on vielä ensi kuussa järjestettävä jatkokurssi. Peruskoulutuksissa aiheena olivat kanttien teroitus ja pohjien voitelu.

Espoon Lippajärvellä sijaitseva Alpine Race Shop on minulle lapsuudesta tuttu paikka. Silloin rakennuksessa ei tosin myyty alppihiihtovälineistöä vaan elintarvikkeita. Pienestä Arin Valinta -nimisestä kaupasta kävin monesti ostamassa viikkorahoillani irtokarkkeja. Sittemmin rakennuksessa toimi pitkään myös Maran Urheilu -niminen urheiluvälineliike, jossa myös lapsena usein vierailin.

Alpine Race Shop on keskittynyt lähinnä kilpavarusteisiin, mikä oli helppo huomata. Seinillä ja hyllyillä oli laadukkaita kilpasuksia, -monoja, -asuja ja muuta kisavälineistöä. Myös huoltotarvikkeita oli tarjolla runsaasti. Tavallista markettitavaraa ei näkynyt, mikä varmasti on tietoinen valinta.

Helppoa, kun sen osaa

Koulutuksen veti Ilkka Rove, jonka otteista näki hyvin ettei hän ollut elämänsä ensimmäistä kertaa suksia huoltamassa: työvälineiden käsittely oli taitavaa ja näytti paikoitellen hyvinkin helpolta. Rove kuitenkin painotti, että asioita oppii vain tekemällä ja ettei kaikkiin työvaiheisiin suinkaan ole yksiselitteisesti vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Työvaiheiden läpikäymisen lisäksi Rove kertoili monenlaisia kokemuksiaan suksista ja niiden huoltamisesta ja vastaili katsojien kysymyksiin.

Tarpeellisia työvälineitä

Kanttien teroitus eri työvaiheineen sekä suksien puhdistus ja voitelu onnistuvat varsin vähin perusvälinein, joten kynnys ryhtyä huoltamaan itse suksiaan ei ole kauhean korkea. Toki vaativimmat huolto ja korjaustyöt on varsinkin aluksi järkevää suosiolla jättää ammattilaisten huoleksi, kuten Rove myös toi esiin. Perheissä, joihin kuuluu aktiivisesti kilpailutoimintaan osallistuvia, ainakin suksien huollon perustaitojen hallinta on varmasti paikallaan. Omaan perheeseeni tällaisia laskijoita ei toistaiseksi kuulu, ja olinkin tullut paikalle lähinnä mielenkiinnosta käytännön huoltotöiden näkemistä kohtaan. Ajattelin kuitenkin lähitulevaisuudessa hankkia joitakin suksien huollossa tarvittavia perusvälineitä ja kokeilla hieman omia taitojani. Lastenhuoneemme vaatekaapin päällä odottaa vieläpä kätevästi yksi vanha suksipari, jonka kantit voin huoletta ottaa harjoitusvastustajakseni.

Voiteen levitystä

Teoria vai käytäntö?

Suksien huoltoa käsitteleviä artikkeleita on niin lehdissä kuin internetissä, ja niitä lukemalla voi helposti hankkia asiasta runsaasti teoriatietoa. Niiden ongelmana on kuitenkin se, että pelkästään lukemalla on välillä vaikea saada selkeää kuvaa siitä, mitä kussakin työvaiheessa käytännössä täytyy tehdä ja ottaa huomioon. Jo siitä, että voi seurata vierestä toisen työskentelyä, saa paljon helpommin käytännön oppia. Suksien huoltoon liittyy monia näkemyksiä ja myös monenlaista hifistelyä, kuten Ilkka Rove asian muotoili. Rove kuitenkin samalla totesi, että jo perusasioiden hyvällä hallinnalla on mahdollisuus päästä hyviin tuloksiin, kun tavoitteena ei vielä ole viimeisimpien sekunnin sadasosien jahtaaminen.

Pelkästään tekstejä lukemalla on vaikea tietää, miltä terävä kantti käytännössä tuntuu.

En käynyt tässä kirjoituksessani läpi käytännön työvaiheita, eikä se ollut tarkoituksenikaan. Huoltovaiheiden tarkat kuvaukset jätän suosiolla ammattilaisille. Sen sijaan suosittelen lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille vastaaviin koulutuksiin osallistumista, jos sellaisia tulee tarjolle. Ainakin asioita läheltä seuraamalla saa hyvän käsityksen siitä, että suksien huoltaminen on paikoin vaativaa muttei perustasolla suinkaan mitään salatiedettä.

– Niko

 

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

 

– Kauniainen 6

– Talma: 4

– Ukko-Koli 1

– Messilä 1

– Serena 1

Valloittava vanhus: Kauniaisten hiihtokeskus

Julkaistu: 18.1.2014

Lämmin alkutalvi on viime päivinä alkanut jo tuntua kaukaiselta muistolta. Vesisateen sijasta Etelä-Suomeakin ovat hemmotelleet reilut pakkaset, mikä on näkynyt myös laskettelurintamalla. Viime päivinä lähes kaikki pääkaupunkiseudun laskettelukeskukset ovat saaneet ainakin osan rinteistään auki, ja uusia rinteitä avautuu koko ajan. Kotirinteeni Kauniaisten hiihtokeskus ei tehnyt tästä poikkeusta, vaan lumeton mäki on viikossa saatu mukavaan laskukuntoon. Toisessa rinteessä lumetus tosin on vielä käynnissä, mutta senkin aukeaminen lienee enää päivien kysymys.

Näkymät olivat jo mukavan talviset.

Aihetta juhlaan

Kauden avausta kotirinteessä on odotettu, mutta tämänpäiväinen laskupäivä tarjosi paljon muutakin. Rinteessä oli Suomi-Slalom-kilpailut, minkä lisäksi Kauniaisten hiihtokeskus vietti 80-vuotisjuhlaansa monin juhlallisuuksin. Ilmapallot tervehtivät tulijoita jo pysäköintipaikalla, ja tunnelmaa kohottivat elävä musiikki ja kakku- ja kahvitarjoilu. Väkeä oli kirpeästä pakkassäästä huolimatta saapunut paikalle varsin runsaasti, eikä syyttä: tunnelma oli leppoisa, ja kirkas auringonpaistekin helli juhlijoita.

Werneri bailasi.

Osa suomaista alppihiihtohistoriaa

Kauniaisten hiihtokeskus ei ole enempää eikä vähempää kuin maamme vanhin laskettelukeskus. Keppejä mäessä kierrettiin jo ennen sotia, ja ensimmäinen hiihtohissikin avattiin jo vuonna 1951. Nykyisin hiihtokeskus tunnetaan varsinkin menestyksekkäästä seuratoiminnastaan ja vilkkaasta hiihtokoulustaan. Erittäin keskeisen sijaintinsa ansiosta Kauniaisten nyppylä on monille pääkaupunkiseutulaisille myös lähin laskettelupaikka.

Vaikka 80 vuoden ikä saattaa monille tuoda mieleen lähinnä sellaisia asioita kuin hoivakoti, dementia ja hauta, juhlavuottaan viettävän Kauniaisten hiihtokeskuksen tapauksessa sellaisista ei ole tietoakaan. Päinvastoin, toiminta on vireää ja uusia investointejakin on tiedossa. Ensi vuonna rinteeseen on tarkoitus avata uusi hiihtohissi, mikä on erittäin tervetullutta ajoittaisista hissijonoista kärsivässä rinteessä.

Leikkimielisesti tosissaan

Tämänpäiväiset Suomi-Slalom-kilpailut keräsivät viitisenkymmentä osallistujaa. Kaikille avoimet kilpailut ovat mukava tapa tutustua lajiin ilman liiallisia suorituspaineita. Mukana oli kaikenikäisiä ja -tasoisia kilpailijoita kilpalaskijoista lastensa huoltajiin. Jokaiselle osallistujalle oli kokemusten lisäksi tarjolla myös pieniä tuotepalkintoja. Kilpailun järjestelyt toimivat mukavasti, ja laskijoita saatiin mäkeä alas tasaiseen tahtiin. Kannattaa ehdottomasti tutustua Suomi-Slalomiin, kun sellainen osuu kotirinteessä tai vähän kauempanakin kohdalle!

 

Väkeä riitti niin kilpailussa kuin kahvilassakin.

Kevättä kohti

Tämä kausi jää väkisin tavallista lyhemmäksi, kiitos lämpimän alkutalven, joten täytyy toivoa, että loppukausi sujuu mahdollisimman viileissä merkeissä. Itse aion muissa keskuksissa vierailemisen lisäksi laskea Kauniaisissa tiiviisti. Mukavan edullinen kausikortti tarjoaa siihen hyvän mahdollisuuden, puhumattakaan siitä, että asustelen miltei rinteen naapurissa. Tyttären jokaviikkoinen Werneri-hiihtokoulu myös takaa sen, että pääsen toistuvasti nauttimaan Kauniaisten suunnalla myös kuljetus- ja huoltotehtävistä…

Onnea vielä pienelle ja virkeälle rinnevanhukselle! Olet juhlasi ansainnut.

Ohessa on video tämänpäiväisestä:

– Niko

 

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

– Talma: 4

– Kauniainen 3

– Ukko-Koli 1

– Messilä 1

– Serena 1

 

 

Kohteena Ukkohalla!*

Julkaistu: 13.1.2014

Tämä talvi on näköjään yllätyksiä täynnä. Ensimmäinen niistä tuli vastaan jo syksyn SkiExpo-messuilla, jotka ovat perinteinen kaudenavaustapahtuma suurelle osalle maamme rinne-intoilijoista. Tarkoituksenani oli tutustua messuilla lähinnä matka- ja välinetarjontaan. Yhtäkkiä kuitenkin huomasin olevani Lumipallon messuosastolla, jossa tulin houkutelluksi mukaan Lumipallon bloggaajien joukkoon.

Toinen yllätys oli lievästi sanottuna lämmin alkukausi, joka joulukuun alun pikkupakkasten jälkeen kääntyi Etelä-Suomessa melkein kuukauden jatkuneeksi suojasääksi ja runsaiksi vesisateiksi. Vastaavaa ilmiötä ei liene täällä päin koettu ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. Paha lumipula onkin vaatinut laskuhaluiselta niin aikaa, viitseliäisyyttä kuin ajokilometrejä, kun lumisia rinteitä on täytynyt etsiä kotikulmia kauempaa.

Talven kolmannen ja tähänastisista yllätyksistä mukavimman tarjosi kuitenkin Ukkohalla! Osana Ukkohallan meneillään olevaa markkinointikampanjaa sain perheineni mahdollisuuden päästä tammikuun viimeisellä viikolla veloituksetta vierailemaan Ukkohallassa. Vierailun aikana kirjoitan blogissani tiiviisti kokemuksistamme. Tarkoituksenamme on tutustua Ukkohallassa sekä lasketteluun että muihin palveluihin.

 

Odotettavissa lumisia rinteitä. Kuva: Ukkohallan hiihtokeskus

Kohti tuntematonta

Hyrynsalmen kunnassa Ylä-Kainuussa sijaitseva Ukkohalla ei ole minulle entuudestaan tuttu. Pakko myöntää, etten ole koskaan käynyt Kainuussa laskettelemassa, enkä sen puoleen pohjoisempanakaan. Vereni on syystä tai toisesta aina vetänyt Pohjois-Suomen sijasta enemmän Ruotsin ja Keski-Euroopan suuntaan, joten Ukkohallaan leveysasteille pääseminen on jo sinänsä oma seikkailunsa.

Koska matkustamme Ukkohallaan autolla Espoosta, ensimmäiseksi halusin tietysti selvittää matkan tarkan pituuden. Reittioppaan mukaan ovelta ovelle kertyy matkaa 656 kilometriä. Ei hullumpaa, kun vertaa matkaa moniin Lapin kohteisiin. Aikuiset toki jaksavat tuollaisen matkan istua autossa, ja perheen pienimmälle varmasti varaamme aikaisempien kokemustemme pohjalta matkaviihdykkeeksi riittävästi viihde-elektroniikkaa ja muita mukavuuksia.

Autoilukammoisillekaan Ukkohallaan pääsy ei ole vaikeaa. Niin Kajaaniin kuin Ouluunkin pääsee pääkaupunkiseudulta kätevästi sekä lentäen että junalla. Jatkoyhteyksinä Ukkohallaan on tarjolla sekä skibusseja että -takseja. Matkaa Ukkohallasta Kajaaniin on noin 90 kilometriä ja Ouluun noin 170 kilometriä.

Tällaisiin maisemiin päästäkseen kannattaa jo hieman ajellakin. Kuva: Ukkohallan hiihtokeskus

Netti neuvoo

Heti kuultuani mahdollisuudesta päästä tutustumaan Ukkohallaan aloin myös etsiä internetistä Ukkohallaa koskevia tietoja, kuvia ja keskusteluja. Niitä löytyikin nopeasti. YouTube ja eri keskustelupalstat ovat nykyisin oiva apuväline paitsi tiedonhaussa myös matkojen suunnittelussa. Löytämäni videot ja kommentit olivat kiinnostusta herättäviä. Maisemissa ei näytä olevan valittamista, ja etenkin streetit ja muut nuorison suosimat mahdollisuudet tuntuivat keräävän yleisöltä kiitosta. Tiedonhaun huonona puolena on tosin se, että kohdevideoiden katselu ja keskusteluiden lukeminen on usein niin koukuttavaa, että niiden parissa vierähtää huomaamatta helposti tunti jos toinenkin.

Parkeista kiinnostuneille on tarjolla monenmoista. Kuva: Ukkohallan hiihtokeskus

Perusasiat kohdillaan

Tietoa Ukkohallan rinteistä on helposti saatavilla niin Ukkohallan omilta kotisivuilta kuin Lumipallon kohde-esittelystäkin. Korkeuseroa on tarjolla 170 metriä, rinteitä kaikkiaan 17 ja hissejä 5, joista 3 on ankkurihissejä ja 2 sompahissejä. Onkin mielenkiintoista päästä vertaamaan Ukkohallaa kooltaan varsin samankaltaiseen Koliin, jossa myös hiljattain kävimme. Rinteiden pääpaino on punaisissa rinteissä, mutta joukkoon mahtuu myös mustia ja sinisiä. Mielenkiintoisen lisänsä tuovat myös rinnealueella sijaitsevat 3 parkkia. Maastohiihtoon on puolestaan tarjolla 160 kilometriä latuja, joista 8 kilometriä on valaistuja.

Majoituspalveluista Ukkohallassa on tarjolla hotelli-, lomahuoneisto- ja mökkimajoitusta sekä karavaanialue. Kaikki majoitusvaihtoehdot sijaitsevat lähellä rinteitä, ravintoloita ja muita palveluita, kuten saunamaailma Hallan Saagaa.

Ukkohallan lähimmät kilpailijat ovat noin 20 kilometrin päässä sijaitseva Paljakka ja noin 80 kilometrin päässä sijaitseva Vuokatti. Etelä-Suomesta katsottuna Kainuun kilpailuvaltteja ovat ainakin lumivarmuus ja Lappiin nähden lyhempi etäisyys.

Pallo suohon, lauta vesille vai sittenkin messuille?

Ukkohalla pyrkii kasvattamaan suosiotaan palveluiden lisäksi erilaisin tapahtumin, jotka eivät ole ihan tavallisimmasta päästä. Vai miltä kuulostavat esimerkiksi Suopotkupallon MM-kisatSwamp Rock -tapahtuma ja maailman pohjoisin kaapelivesihiihtorata? Lisäksi tarjolla on myös tavanomaisempia hiihto- ja vaellustapahtumia ja -mahdollisuuksia.

Pelikenttänä a) Anfield Road, b) San Siro, c) jokin muu, mikä? Kuva: Ukkohallan hiihtokeskus

Tapahtumista ehkä merkittävin ovat kuitenkin hiihtolomaviikoilla 15.2.–8.3.2014 järjestettävät WinterHome®-lomakotimessut. Messualue sijaitsee Ukkohallan ydinalueella, Syväjärven rannalla. Messut on tarkoitettu niin vapaa-ajan asunnon rakentamisesta kuin yleisesti asumisesta ja sisustamisesta kiinnostuneille.

Odottavin mielin

Koska Kainuu on perheellemme lähes tuntematon kohde, pääsemme mukavasti matkustamaan paikalle ilman liikoja ennakkokäsityksiä. Odotukset taas ovat sitäkin korkeammalla. Odottamattomasti tarjoutunut mahdollisuus lasketteluun ja muuhun lomanviettoon oli todella mukava yllätys ja synkän alkutalven piristys, vaikka aivan viime päivinä sää täällä etelässäkin on vihdoin kääntynyt pakkasen puolelle ja pienet lumisateet ovat peittäneet maan ohueen valkoiseen kerrokseen.

Palaan taas asiaan, niin muiden asioiden kuin tulevan Ukkohallan-matkan tiimoilta.

– Niko

*Kirjoittaja perheineen sai majoituksen, hissiliput yms. veloituksetta osana Ukkohallan markkinointikampanjaa.

 

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

– Talma: 4

– Ukko-Koli 1

– Messilä 1

– Serena 1

Lämpimän talven lumia: Messilä

Julkaistu: 06.1.2014

Uusi vuosi alkoi pääkaupunkiseudulla jokseenkin samoissa tunnelmissa kuin viime vuosi loppui: kaikki paikalliset rinteet, Serenan yhtä rinnettä lukuun ottamatta, ovat kiinni, ja edellisestä pakkasesta on yli kolme viikkoa. Paljon helpommalla ei ole selvitty hieman pohjoisempanakaan, mikä on helppo huomata tarkastelemalla hiihtokeskusten tietoja. Positiivisen poikkeuksen tarjoaa kuitenkin Messilä, joka on sinnitellyt läpi lämpimän sään ja onnistunut pitämään koko ajan muutaman rinteen avoinna yleisölle. Messilän taistelu aikaa vastaan kääntynee onnistuneeksi voitoksi, sillä sääennusteiden mukaan tulevana perjantaina sää kääntyy pysyvästi pakkasen puolelle koko Suomessa. Hatunnostun arvoinen suoritus joka tapauksessa!

Pääkaupunkiseudulta pääsee Lahden (lahtelaisittain Lahen) kupeessa Hollolassa sijaitsevaan Messilään reilussa tunnissa. Tasaista kyytiä tarjoaa tuttuakin tutumpi moottoritie, jota voi taittaa lähes koko matkan. Matkan maisemista ei kannata liiemmin puhua, mutta reipas matkanopeus korvaa visuaaliset elämykset.

 

Ruuhka (ven. скопление) 

Jo pysäköintipaikalla kävi ilmi, ettemme olleet ainoat rinnelaskusta kiinnostuneet. Vuodenvaihteen ympärillä vietettävät venäläisten lomat näkyvät ja kuuluvat: suuren itäisen naapurimme kieltä kuului joka puolella siinä missä suomeakin. Lipunmyynnissä oli kuitenkin hieman ennen puoltapäivää täysin ruuhkatonta. Muutenkin vaikutti siltä, että Messilässä osataan palvella sujuvasti suuriakin ihmismääriä.

Lumitöitä ei rinteiden ulkopuolella ole tänä talvena liiemmin ollut.

 

Kumpi voittaa, Karhu vai Kettu?

Varsinaisia rinteitä Messilässä oli avoinna kaksi: Karhu I ja Kettu. Ylös pääsemisestä huolehtivat tehokkaat ankkurihissit. Varsin suuresta väkimääristä huolimatta jonoja ei juuri päässyt syntymään, mikä oli positiivinen yllätys. Monen laskun päätteeksi pääsi laskemaan käytännössä suoraan hissiin. Ala-asemilla oli myös koko ajan henkilökuntaa huolehtimassa hissin käyttäjien hyvinvoinnista, mikä on lapsen kanssa laskiessa aina miellyttävää. Kovaa vauhtia poikittain syöksyvää ankkuria ei ole mukava ohjailla sujuvasti lapsen takapuolen taakse, kun toisessa kädessä on kahdet sauvat ja tavoitteena olisi itsekin päästä kyytiin.

Mäessä oli muitakin.

Rinteiden kunto oli jotakuinkin sellainen kuin sään ja väkimäärän perusteella sopi olettaa. Lunta oli aivan riittävästi, mutta laskeminen oli paikoitellen melko raskasta ja haastavaa, kun märkä irtolumi pyrki kasautumaan. Asiasta ei toki pidä syyttää hiihtokeskuksen henkilökuntaa: sään edessä he ovat aivan yhtä voimattomia kuin muutkin.

Mukavaa laskeminen kuitenkin oli. Messilän rinteillä on sijaintiinsa nähden varsin mukavasti pituutta ja korkeuseroa, ja profiililtaan rinteet sopivat monille laskijatyypeille. Aloittelijatkin selvinnevät niistä useimmiten kuivin jaloin, ja keskitason nautiskelijoille rinteet lienevät omimmillaan. Ekspertit tosin joutuvat etsimään suuret haasteensa jostain muualta.

Rinteiden huipulta avautuu hieno näkymä Vesijärvelle. Hieman sumuisessakin säässä maisemia jaksoi jäädä ihailemaan tovia pidemmäksi ajaksi. Hyvällä säällä rinteiden huipulla on epäilemättä mukava viettää taukoja ja nauttia auringosta ja maisemista.

 

Ketuttaa, ei ketuta

Mukavimmat laskut tarjosi Kettu-niminen rinne. Väkeä rinteessä oli huomattavasti vähemmän kuin Karhu I:ssä, mikä näkyi myös rinteen kunnossa. Kettu on mukavan leveä, eikä siinä ole monille rinteille kovin tyypillisiä tylsiä tasaisia osuuksia alussa ja lopussa.  Hieman heikossakin olosuhteissa Ketun jaksoi helposti sahata parikymmentä kertaa, varsinkin kun hissi oli täysin ruuhkaton.

Ikävän yleinen näky tällä kaudella

 

Nakin makuinen nakki

Messilässä on varauduttu vierailijoiden ravinnontarpeisiin: tarjolla on niin tilauksesta toimivia kuin yleisiä ravitsemisliikkeitä. Itse nautimme pikaisen rinnelounaan Messilän Bistrossa. Syvällistä analyysiä Messilän ravintolapalveluiden tasosta en ryhdy kokemustemme perusteella tekemään. Nautimme pikaruokaa, ja se maistui pikaruoalta. Jonoa kassalle ei juuri ollut, ja annoksemme myös valmistuivat nopeasti.

 

Toinenkin mahdollisuus

Messilä on vuodesta toiseen ollut hyvin suosittu kohde eteläsuomalaisten keskuudessa, mikä ei ole ihme. Rinnetarjonta on kohtalaisen laaja, ja tehokas hissijärjestelmä estää ala-asemilla pahimmat ruuhkat. Toisaalta rinteissä väkeä on sen verran, että yksityisyydestä ja ehjistä laskuista nauttivien saattaa olla vaikea löytää rinteistä paikkaansa. Toivon pääseväni käymään Messilässä tällä kaudella vielä ainakin kerran, jotta koko rinnetarjonnan kunnollinen tarkastelu olisi mahdollista.

Ohessa on liikkuvaa kuvaa siitä, miltä Messilän rinteissä ja niiden vierustoilla näytti lämpimänä tammikuisena päivänä vuonna 2014:

 

Reissumme plussat ja miinukset:

+ hyvät kulkuyhteydet pääkaupunkiseudulta

+ tehokas hissijärjestelmä

+ palvelu hisseissä

+ rinteiden pitäminen auki läpi lämpimän ja sateisen alkutalven!

 

– rinteiden ruuhkaisuus

– rinteissä ei juuri haastetta

 

Palaan taas pian asiaan.

– Niko

 

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

– Talma: 4

– Ukko-Koli 1

– Messilä 1