Lämpimän talven lumia: Messilä

Uusi vuosi alkoi pääkaupunkiseudulla jokseenkin samoissa tunnelmissa kuin viime vuosi loppui: kaikki paikalliset rinteet, Serenan yhtä rinnettä lukuun ottamatta, ovat kiinni, ja edellisestä pakkasesta on yli kolme viikkoa. Paljon helpommalla ei ole selvitty hieman pohjoisempanakaan, mikä on helppo huomata tarkastelemalla hiihtokeskusten tietoja. Positiivisen poikkeuksen tarjoaa kuitenkin Messilä, joka on sinnitellyt läpi lämpimän sään ja onnistunut pitämään koko ajan muutaman rinteen avoinna yleisölle. Messilän taistelu aikaa vastaan kääntynee onnistuneeksi voitoksi, sillä sääennusteiden mukaan tulevana perjantaina sää kääntyy pysyvästi pakkasen puolelle koko Suomessa. Hatunnostun arvoinen suoritus joka tapauksessa!

Pääkaupunkiseudulta pääsee Lahden (lahtelaisittain Lahen) kupeessa Hollolassa sijaitsevaan Messilään reilussa tunnissa. Tasaista kyytiä tarjoaa tuttuakin tutumpi moottoritie, jota voi taittaa lähes koko matkan. Matkan maisemista ei kannata liiemmin puhua, mutta reipas matkanopeus korvaa visuaaliset elämykset.

Ruuhka (ven. скопление) 

Jo pysäköintipaikalla kävi ilmi, ettemme olleet ainoat rinnelaskusta kiinnostuneet. Vuodenvaihteen ympärillä vietettävät venäläisten lomat näkyvät ja kuuluvat: suuren itäisen naapurimme kieltä kuului joka puolella siinä missä suomeakin. Lipunmyynnissä oli kuitenkin hieman ennen puoltapäivää täysin ruuhkatonta. Muutenkin vaikutti siltä, että Messilässä osataan palvella sujuvasti suuriakin ihmismääriä.

Lumitöitä ei rinteiden ulkopuolella ole tänä talvena liiemmin ollut.

Kumpi voittaa, Karhu vai Kettu?

Varsinaisia rinteitä Messilässä oli avoinna kaksi: Karhu I ja Kettu. Ylös pääsemisestä huolehtivat tehokkaat ankkurihissit. Varsin suuresta väkimääristä huolimatta jonoja ei juuri päässyt syntymään, mikä oli positiivinen yllätys. Monen laskun päätteeksi pääsi laskemaan käytännössä suoraan hissiin. Ala-asemilla oli myös koko ajan henkilökuntaa huolehtimassa hissin käyttäjien hyvinvoinnista, mikä on lapsen kanssa laskiessa aina miellyttävää. Kovaa vauhtia poikittain syöksyvää ankkuria ei ole mukava ohjailla sujuvasti lapsen takapuolen taakse, kun toisessa kädessä on kahdet sauvat ja tavoitteena olisi itsekin päästä kyytiin.

Mäessä oli muitakin.

Rinteiden kunto oli jotakuinkin sellainen kuin sään ja väkimäärän perusteella sopi olettaa. Lunta oli aivan riittävästi, mutta laskeminen oli paikoitellen melko raskasta ja haastavaa, kun märkä irtolumi pyrki kasautumaan. Asiasta ei toki pidä syyttää hiihtokeskuksen henkilökuntaa: sään edessä he ovat aivan yhtä voimattomia kuin muutkin.

Mukavaa laskeminen kuitenkin oli. Messilän rinteillä on sijaintiinsa nähden varsin mukavasti pituutta ja korkeuseroa, ja profiililtaan rinteet sopivat monille laskijatyypeille. Aloittelijatkin selvinnevät niistä useimmiten kuivin jaloin, ja keskitason nautiskelijoille rinteet lienevät omimmillaan. Ekspertit tosin joutuvat etsimään suuret haasteensa jostain muualta.

Rinteiden huipulta avautuu hieno näkymä Vesijärvelle. Hieman sumuisessakin säässä maisemia jaksoi jäädä ihailemaan tovia pidemmäksi ajaksi. Hyvällä säällä rinteiden huipulla on epäilemättä mukava viettää taukoja ja nauttia auringosta ja maisemista.

Ketuttaa, ei ketuta

Mukavimmat laskut tarjosi Kettu-niminen rinne. Väkeä rinteessä oli huomattavasti vähemmän kuin Karhu I:ssä, mikä näkyi myös rinteen kunnossa. Kettu on mukavan leveä, eikä siinä ole monille rinteille kovin tyypillisiä tylsiä tasaisia osuuksia alussa ja lopussa.  Hieman heikossakin olosuhteissa Ketun jaksoi helposti sahata parikymmentä kertaa, varsinkin kun hissi oli täysin ruuhkaton.

Ikävän yleinen näky tällä kaudella

Nakin makuinen nakki

Messilässä on varauduttu vierailijoiden ravinnontarpeisiin: tarjolla on niin tilauksesta toimivia kuin yleisiä ravitsemisliikkeitä. Itse nautimme pikaisen rinnelounaan Messilän Bistrossa. Syvällistä analyysiä Messilän ravintolapalveluiden tasosta en ryhdy kokemustemme perusteella tekemään. Nautimme pikaruokaa, ja se maistui pikaruoalta. Jonoa kassalle ei juuri ollut, ja annoksemme myös valmistuivat nopeasti.

Toinenkin mahdollisuus

Messilä on vuodesta toiseen ollut hyvin suosittu kohde eteläsuomalaisten keskuudessa, mikä ei ole ihme. Rinnetarjonta on kohtalaisen laaja, ja tehokas hissijärjestelmä estää ala-asemilla pahimmat ruuhkat. Toisaalta rinteissä väkeä on sen verran, että yksityisyydestä ja ehjistä laskuista nauttivien saattaa olla vaikea löytää rinteistä paikkaansa. Toivon pääseväni käymään Messilässä tällä kaudella vielä ainakin kerran, jotta koko rinnetarjonnan kunnollinen tarkastelu olisi mahdollista.

Ohessa on liikkuvaa kuvaa siitä, miltä Messilän rinteissä ja niiden vierustoilla näytti lämpimänä tammikuisena päivänä vuonna 2014:

Reissumme plussat ja miinukset:

+ hyvät kulkuyhteydet pääkaupunkiseudulta

+ tehokas hissijärjestelmä

+ palvelu hisseissä

+ rinteiden pitäminen auki läpi lämpimän ja sateisen alkutalven!

– rinteiden ruuhkaisuus

– rinteissä ei juuri haastetta

Palaan taas pian asiaan.

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

– Talma: 4

– Ukko-Koli 1

– Messilä 1