Ukkohallan pakkasia ja postikorttimaisemia*

Vaihtelevan pituisten mutta sikeiden unien jälkeen oli mukava katsoa ensimmäistä kertaa ulos. Saapumisiltanamme ympäristöstä oli ollut pilkkopimeässä vaikea nähdä juuri mitään. Aamun valjettua sen sijaan näki hyvin, miltä ympärillä näytti, ja mainioltahan siellä näytti! Vieressä siintävän järven yli katsellen oli mukava nauttia rauhassa aamiainen rinteiden avautumista odotellessa.

Pakkanen oli aamusta lähtien melko napakka, mutta upea auringonpaiste teki maisemista todella postikorttimaiset. Ei liene liioittelevaa sanoa, ettei kauniimpaa säätä olisi voinut edes toivoa. Edellisen päivän ja yön aikana satanut höyhenenkevyt lumi ei myöskään heikentänyt kokonaiskuvaa. Hauska yksityiskohta oli, että majapaikastamme saattoi lasketella välinevuokraamolle loivaa lähes korkkaamatonta puuteririnnettä – autotien reunaa.

Huippu, muttei ruuhkahuippu

Hissiliput odottivat meitä valmiina välinevuokraamossa, jonka jonottomuudesta saattoi jo hyvin päätellä, ettei rinteissäkään olisi ruuhkaa. Havainto osoittautuikin oikeaksi: kun lähdimme ensimmäiselle hissimatkalle, olimme koko ala-aseman ainoat ihmiset. Hissit olivat tavallisia nopeita ankkurihissejä, joilla pääsi mukavan nopeasti ylös hyvin hoidettua nousulatua. Täytyy tosin todeta, että ankkurihissi on ikävin hissityyppi, jos käyttää hissiä yhdessä lapsen kanssa: jo pituusero aiheuttaa sen, etteivät molemmat matkustajat mitenkään voi olla täysin luonnollisessa asennossa. Onneksi käytettävissä oli myös sompahissi.

Taivas oli sangen sininen.

Yläasemalta avautui todella upea näkymä ympäröivään vaaramaisemaan. Syvänsinisen taivaan ja auringonpaisteen tuomaa nautintoa häiritsi vain viima, joka sai pakkasen tuntumaan todella purevalta. Hieman lämpimämmällä säällä maisemia varmasti jaksaa ihailla kauan ja hartaasti.

Carvingia ja kauhakuormureita

Heti ensimmäisellä laskulla kävi ilmi, että rinteet olivat todella huippukunnossa. Juuri satanut tuore lumi, lumikissan työn jälki ja vähäinen laskijamäärä takasivat sen, ettei rinteiden kunnosta olisi tahtomallakaan voinut löytää mitään moittimista. Voin valehtelematta sanoa, etten ole koskaan elämässäni laskenut yhtä hyväkuntoisia hoidettuja rinteitä. Kaiken lisäksi rinteiden kunto säilyi koko ajan yhtä hyvänä, koska laskijoita oli paikalla niin vähän. Jokaisella laskulla oli jopa helppo tunnistaa omat edellisen laskun suksenjäljet. Toisinaan tuntui, että rinne olisi ollut varattuna perheemme yksityiskäyttöön.

Maisemissa ei ollut moittimista, katsoipa mihin ilmansuuntaan hyvänsä.

Profiilinsa puolesta rinteet sopivat erinomaisesti vauhdikkaaseen carvingiin, jota pidän kaikkein nautinnollisimpana laskutapana.  Lapsille ja aloittelijoille rinteet olisivat olleet myös parhaimmillaan, nimenomaan hyvän kuntonsa ansiosta. Ainakin oman kokemukseni mukaan lapsille suurinta myrkkyä rinteessä ei suinkaan ole jyrkkyys vaan jää ja kumpareet – eikä sellaisista ollut tietoakaan.

Osa rinteistä ja hisseistä oli edelleen suljettuina. Ukkohallan kotisivujen ja kantautuneiden äänien perusteella töitä niiden aukaisemiseksi tosin parhaillaan tehtiin tiiviisti. Avoimina olleissa rinteissä oli kuitenkin aivan riittävästi laskettavaa niiksi muutamiksi tunneiksi, jotka yhdessä vietimme ulkona pakkasta uhmaten.

Luotettavat perusarvot

Korkeuseroa Ukkohallan rinteillä on parhaimmillaan mukavat 170 metriä. Lapin kohteiden mittoihin ne eivät siten yllä, mutta toisaalta meille Etelä-Suomen huomattavasti pienempiin mäkiin tottuneille Ukkohallan rinteet tarjosivat mukavasti pituutta. Ukkohallan koko rinnetarjontaa en mainituista syistä pysty tässä arvioimaan, mutta avoinna olleita rinteitä pidin hyvinä ja mielenkiintoisina. Rinteet olivat myös sikäli yleispäteviä, että niillä oli tarjottavaa niin lapsille kuin kokeneemmille aikuisillekin. Lapsiperhekohteeksi Ukkohalla sopii saamieni kokemuksien mukaan hyvin etenkin siksi, että perustaidot hankkinut lapsi pystyy hyvin tulemaan mukaan myös isoihin rinteisiin eikä vain tahkoamaan jotakin lyhyttä lastenrinnettä. Kaikissa hiihtokeskuksissa tilanne ei valitettavasti ole yhtä onnellinen.

Rinteet sopivat monentasoisille ja -ikäisille.

… parempi mieli

Muutaman tunnin laskemisen jälkeen kävi ilmi, että reilun pituiselle tauolle alkoi olla tarvetta. Havainto perustui tyttären kiukuttelutiheyden huomattavaa kasvuun, joka on vanhemmille selvä signaali. On tosin myönnettävä, ettei reilu pakkanen tuulineen tarjonnut helppoja laskuoloja aikuisillekaan, saati esikouluikäiselle. Helpotusta asiaintilaan tarjosi ankkurihissien ala-aseman kupeessa, Ukkohallan ”ydinkeskustassa” sijaitseva Saagan ravintolamaailma.

Ravintola ei jonojensa puolesta juuri muistuttanut Mannerheimintien uutta Burger Kingiä: muita asiakkaita oli lisäksemme vain muutamia. Lounaaksi oli tarjolla italialaistyyppistä keittoa, jonka nimeä en valitettavasti muistanut kysyä. Saattaa olla, että nälkäisenä ja palelevana pienet kivetkin olisivat maistuneet hyviltä, mutta keitto oli todella herkullista. Kun on muutamilla edellisillä kerroilla joutunut syömään hiihtokeskusten perinteisiä hampurilaisia ja muita kana- yms. katastrofikoreja, oikean kunnollisen ja maukkaan ruoan saaminen oli hyvin myönteinen yllätys. Palvelukin oli hyvin ystävällistä ja huomaavaista, joten odotuksemme seuraavaa ruokailua kohtaan nousivat korkealle. Ruoan päälle nautimme pakkasen torjumiseksi vielä kahvit ja kuumat kaakaot.

Kuuma juotava sai suupielet kääntymään taas ylöspäin.

Vaaseja vaativillekin

Lounaan voimalla jatkoimme laskemista pari tuntia. Rinteet olivat edelleen loistavassa kunnossa, mutta pakkanen alkoi tuntua entistäkin purevammalta. Lämpimät sisätilat alkoivat siis houkutella yhä enemmän, joten lähdimme kohti majapaikkaamme saunaa lämmittämään. Majoituimme Ukkohallassa Chalet-huoneistossa, aivan palveluiden äärellä: huoneistosta oli muun muassa yhteys suoraan kuntosalille ja Saunamaailmaan, mikä oli mukava yllätys.

Huoneisto oli siisti ja moderni, ja siellä oli kaikki tarvittavat kodinkoneet jne. Esimerkiksi Itävallan majapaikkoihin tottuneena kaikki vaikutti kovin siistiltä ja uudelta. Vaativatkin asiakkaat epäilemättä ovat tyytyväisiä tämän tasoiseen majoitukseen. Huoneistosta oli näkymä vieressä sijaitsevalle järvelle ja sen takana siintävälle loma-asuntoalueelle.

Erityishuomion ansaitsevat huoneiston astiat. Täällä ei ollut pelkoa korvattomista kahvimukeista tai eriparisista, marketin halvimmista lautasista. Kaikki astiat olivat Iittalan valmistamia, ja juhlintahaluisille oli tarjolla muun muassa kuusi samppanja- ja kuusi konjakkilasia. Tyylikästä, sanoisin. Myös Aalto-maljakot yms. antoivat huoneistolle tyylikkään loppusilauksen. Tällaisilla pienillä asioilla on ainakin itselleni suuri merkitys, koska ne auttavat erottumaan myönteisessä mielessä. Parinkymmenen vuoden päästä laskettelureissuja muistellessa on helppo muistaa: ”Se oli se paikka, jossa oli Aalto-maljakoita…”

Ei mikään halpahallin kippo

Palaan huomenna asiaan muun muassa Saunamaailman tiimoilta. Nyt kutsuvat alamäet!

– Niko

*Kirjoittaja perheineen sai majoituksen, hissiliput yms. veloituksetta osana Ukkohallan markkinointikampanjaa.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

– Kauniainen 6

– Talma: 4

– Ukkohalla 1

– Ukko-Koli 1

– Messilä 1

– Serena 1