Turbulenssia ja telaketjuja: Åre I*

Pääsiäisen lähestyessä myös oma laskukauteni lähestyy vääjäämättä loppuaan. Vaikka Etelä-Suomen rinteistä kotirinteeni Kauniainen onkin urheasti sinnitellyt viimeisten auki olleiden joukossa, kevään lämpö alkaa jo olla liikaa jopa hyvin suojaiselle rinteelle. Sain kuitenkin Lumipallon kautta hienon mahdollisuuden päästä vielä laskemaan upeaan kohteeseen: Ruotsin ylpeyteen Åreen. Matkan järjestämisestä ja kustannuksista vastasivat VisitSweden ja SkiStar Åre. Mukaan matkalle lähtivät myös Lumipallon Kaakaolla-blogin Eetu, Loska.fi-sivuston Miika ja Antti sekä ryhmää johtanut VisitSwedenin Joonas.

Kahvin voimalla kohti Ruotsia

Tavattuamme aamulla lentokentällä hyvissä ajoin ennen lähtöä siirryimme turvatarkastuksen kautta lähtöalueelle, jossa aamukahvin merkeissä vaihdoimme ajatuksia tulevien päivien ohjelmasta. Lennolla Tukholmaan vaikutti olevan huomattavasti enemmän liike- kuin laskettelumatkalaisia, joten muut Åren suuntaan mahdollisesti matkanneet suomalaiset taisivat suosia eri reittejä. Tupaten täyteen kone silti tuli, kuten odottaa sopi.

Säästeliäästi salaattia, riittävästi ilmakuoppia

Tukholmassa Arlandan kentällä aikaa oli reilummin, joskin marssi terminaalista toiseen vaati aikansa. Koska lentokonekahvilla ei urheileva seurue kauan kylläisenä pysy, siirryimme varsin pian nauttimaan aikaisen lounaan ruotsalaisen MAX-hampurilaisketjun tiloihin. Nälkäisenä ei mainitusta mättöpisteestä tarvinnut poistua, sillä vastoin kansankodin terveyssuosituksia paikan annoksissa ei juuri lihassa ja kastikkeissa säästellä mutta salaatissa sitäkin enemmän. Pääsimme siten odottamaan jatkolentoamme Östersundiin hyvin ravittuina.

Jatkolennolla alkoi jo näkyä enemmän laskettelijoita muistuttavaa väkeä, mikä ei ollut ihme, sillä Östersund ei ole mikään varsinainen liike-elämän keskus vaan lähinnä siirtymäpaikka kohti Årea ja muita kohteita. Alle tunnin mittainen lento sujui muuten mukavasti, mutta aivan lopussa törmäsimme johonkin sääilmiöön, joka sai koneen huojumaan ja pomppimaan sangen railakkaasti. Linnanmäki-tyyppisestä kyydistä huolimatta pääsimme turvallisesti Östersundin pienelle mutta modernille lentokentälle.

Roudarin hommiin

Muiden pienten kenttien tapaan Östersundin hyvänä puolena oli se, ettei matkatavaroita juuri tarvinnut odotella vaan pääsimme muutamassa minuutissa tavaroinemme ulos. Taksi olikin jo valmiina odottamassa meitä noin 80 kilometrin matkalle Åreen. Matkan aluksi pääsimme maistamaan pienen siivun myös länsinaapurimme viihdebisneksestä, kun viereisen taksin kuljettaja pyysi meitä ottamaan kyytiimme osan hänen omien asiakkaidensa matkatavaroista. Kuljetettavaa riittikin, sillä kyseisen taksin kyydissä matkusti ruotsalainen reggaeartisti Syster Sol yhtyeineen ja soittimineen. Suuntana heilläkin oli Åre, jossa he esiintyivät jo samana iltana.

Läpi vähälumisten maisemien

Noin tunnin pituisella taksimatkalla Åreen näkyi lähinnä tavallisia maalaismaisemia etäällä siintäneillä tuntureilla koristettuna. Ympäristö oli varsin lumeton, joskin matkamme aikana alkoi sataa hieman räntää ja lunta. Taksikuskikin kertoi, että meneillään oleva kausi on Åressa ollut vähälumisin pariinkymmeneen vuoteen, toisin kuin monissa muissa Ruotsin keskuksissa, joissa taas lunta on ollut lähes ennätysmäärä. Samalla hän kuitenkin totesi, että hyvän lumetusjärjestelmän ansiosta Åren rinteillä ei tarvitse lumenpuutteesta välittää.

Lunta ei rinteiden ulkopuolella juuri ollut.

Pitkästä aikaa

Vaikka edellisestä Åren-käynnistäni oli ehtinyt vierähtää hieman yli 22 vuotta, ensimmäinen näkymä Åreskutanille oli juuri niin hieno kuin muistin. Jylhä ja paikoin hyvin jyrkkäreunainen tunturi poikkeaa ulkomuodoltaan melko paljon alueen muista huipuista. Ellei ympäristö olisi muuten niin laakea, Åreskutanin nähdessään voisi hyvin kuvitella olevansa esimerkiksi Alpeilla. Jos tunturimaisema näytti samalta kuin ennekin, samaa ei voinut sanoa Åren kylästä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että sitten viime näkemän kylä oli muuttunut pieneksi kaupungiksi. Toki myös vanhoja tuttuja rakennuksia oli paljon tallella, mutta erityisesti hotellien, ravintoloiden ja muiden palveluiden määrä näytti ainakin kaksinkertaistuneen.

Lapsuudesta tuttuja maisemia

Kämpille ja kelkoille

Majapaikkanamme toimi tilava, saunallinen asunto Brunkullassa, joka sijaitsee noin 300 metrin päässä VM8-tuolihissin ala-asemalta. Valoisassa huoneistossa oli iso olohuone, keittiö, sauna, kaksi vessaa ja neljä makuuhuonetta, joten tilaa koko ryhmällemme oli enemmän kuin sopivasti. Kovin pitkään emme kuitenkaan ehtineet tosin hengähtää aloillamme, sillä ohjelmamme oli varsin tiukka. Ensimmäiseksi oli luvassa moottorikelkkailua. Kylän heikon lumitilanteen vuoksi tosin pähkäilimme, mistä löytäisimme lunta moottorikelkkojen suksien alle.

Pienessä tihkusateessa siirryimme vuokraamolle, joka järjestää moottorikelkkailun lisäksi paljon muutakin toimintaa, kuten maastopyöräilyä. Saimme liikkeen tiloista asianmukaiset saappaat ja kypärät, minkä jälkeen oppaamme Joakim johdatteli meidät maastoautolle. Ajoimme lyhyehkön matkan järven rantaan, jossa moottorikelkat jo odottivat. Joakim esitteli lyhyesti moottorikelkkojen toimintaa ja tulevaa reittiämme. Ajoimme ensin järven toiselle puolelle ja sen jälkeen pitkin kelkkailuun sopivia uria. Luntakin oli yllättävän mukavasti, joskaan mistään suuresta puuterin pöllyttelystä ei voinut kuin haaveilla.

Metsän siimeksessä oli jo enemmän lunta.

Hauska kokemus hienoissa maisemissa

En ollut koskaan aikaisemmin ajanut moottorikelkalla, joten kokemus oli hyvin mielenkiintoinen. Parinkymmenen minuutin ajon jälkeen saatoin todeta, että moottorikelkkailu oli paljon helpompaa mutta myös paljon raskaampaa kuin olin luullut. Ajelimme tunnin verran pitkin mäkistä mutta miellyttävää maastoa. Maisemissakaan ei ollut moittimista: näkymät Åreskutanille ja Duvediin herättivät jo mukavia toiveita tulevia laskupäiviä kohtaan. Hieman kastuneina mutta tyytyväisinä palasimme lähtöpaikkaan, minkä jälkeen alkoi olla aika siirtyä hetkeksi asunnollemme.

Ei mikään tavallinen ravintolakyyti

Tiivis ohjelma jatkui seuraavaksi illallisella. Taksi nouti meidät pihasta ja suuntasimme kohti ravintola Buustamon Fjällgårdia. Rödkullenin alueella sijaitsevalle ravintolalle ei kuitenkaan päässyt aivan tavalliseen tapaan perille asti, vaan yllätyksekseni pysähdyimme mökille, jonka pihassa odotti erikoinen telaketjuajoneuvo. Suoraan ravintolalle ei nimittäin vienyt tietä, vaan sinne pääsemiseksi oli vain kaksi vaihtoehtoa: joko laskea perille ylhäältä rinnettä pitkin tai nousta jyrkähköä mäkeä telaketjujen tai omien jalkojen voimalla.

Tervetuloa telaketjuhärvelin kyytiin.

Nouseminen telaketjuhärvelin kyytiin tuntui vanhasta panssarijääkäristä melkein kotoisalta, mutta itse kyyti oli varsin pomppivaa. Pohdimmekin yhdessä, miltä paluumatka täysin mahoin mahtaa tuntua. Muutaman minuutin kuluttua saavuimme kotoisalta näyttävän ravintolan pihaan. Buustamon Fjällgårdin tiloissa on paitsi ravintola myös tislaamo, jonka tuotteisiin kuuluvat ainakin akvaviitti ja vodka.

Sisäänkäynti ravintolaan ja tislaamoon

Tunnelmaa keskellä tunturia

Tunnelmallisen, hirsitupamaisen ravintolan ruoka ja palvelu olivat erinomaisia. Usean ruokalajin illallinen juomineen vei lähes huomaamatta ainakin pari tuntia. Silmänruokaa puolestaan tarjosi hieno maisema pimenevään tunturiin. Kylläisinä ja tyytyväisinä poistuimme jälleen kohti telaketjuajoneuvoa. Emme selvästi olleet ainoita, jotka olivat pohtineet, miltä paluumatka tuntuisi. Kuskikin vaikutti olevan siitä varsin tietoinen, sillä hän ajoi alaspäin selvästi hitaammin ja pehmeämmin kuin ylöspäin.

Sauna sai odottaa

Matkalla taksissa kohti asuntoamme suunnittelimme, että menisimme vielä saunaan ennen nukkumaanmenoa. Pitkä päivä ja runsas illallinen olivat kuitenkin verottaneet voimiamme siinä määrin, että yksi kerrallaan totesimme jättävämme saunomisen seuraavaksi päiväksi ja menevämme nukkumaan. Päätös ei ollutkaan huono, sillä seuraavana päivänä oli edessä melkoinen laskurupeama.

– Niko

*Kirjoittaja sai matkan ja siihen liittyneet palvelut veloituksetta matkanjärjestäjältä

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com